Reissulta palattu ja loma ohi.
Tänään olen yrittänyt vähän siivoilla kämppää, jotta täällä pystyisi ihminen elämään jotenkin. Hirveeseen kuntoon olin paikan päästänyt. Matkalle lähtiessä en ehtiny tiskata, joten täällä ne likaisest astiat kivasti odotti viikon jälkeenkin. Siivoaminen tuntui tänään lähinnä terapeuttiselta ja jokin tosiaan taitaa nyt olla vialla, kun kahdesti tuntui siltä kuin kaikki voima olisi valunut minusta ja lysähdin vaan lattialle makaamaan. Ei, tämä ei ole mitään fyysistä, vaan täysin henkistä. Ihan liikaa tapahtunut taas ja tuntuu olo niin raskaalta kaiken keskellä.
Reissu oli unohtumaton kokemus ja olen niin ylpeä itsestäni, että sain kaiken järjestettyä ja lähdettyä. Nyt on pakko tosin pysytellä jonkin aikaa keitto/salaatti-linjalla, sillä matkalla juotiin enemmän kuin reippaasti alkoholia ja syötiin hirveät määrät lihaa. Nukkumaan sinne ei myöskään menty ja kärsin siis univeloista edelleen, vaikka tulin takaisin jo perjantaina. Parasta matkassa oli kuitenkin (yllättäen) se, että "nukuin" erään miehen vieressä joka yö... Kyllä, yksi kaksilahkeinen lisää päätäni sekoittamaan. Sitähän tässä juuri kaivattiinkin.
Käytän kyseisestä herrasta tästä eteenpäin nimeä seikkailija. Miksi? No ei ainakaan siksi, että hän olisi jotenkin pelimies ja siinä mielessä seikkailija, vaan koska ihailen hänen rohkeuttaan toteuttaa unelmiaan kulkea niiden perässä vaikka toiseen maahan. Matkailijasielu. Kaksi kuukautta sitten hänen tyttöystävänsä (tai siis avokki) otti ja lähti kolmen vuoden yhteiselon jälkeen ja seikkailija tuntui olevan siitä edelleen aika rikki. Hän kertoi ajattelevansa tyttöä vieläkin joka hetki, vaikka tietää sen olevan lopullisesti ohi. Minulle hän sanoi ensimmäisenä aamuna, että toivottavasti en ota tätä liian vakavasti, sillä hän ei ole hakemassa mitään suhdetta. On liian aikaista jne. Ja se sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä koin olevani kyllä jollain lailla ihastunut, mutta tiesin, ettei kiinnostus kestäisi matkan kestoa pidemmälle. Niin me sitten muhinoitiin (anteeksi sanahirviö) lähes joka yö, vaikka joinain öinä osa seurueesta nukkui samassa huoneessa... Päivisin oltiin ihan 'cool' ja iltaisin taas saatettiin toisten huomaamatta vähän flirttailla kevyesti.
Suomeen palattuani sain häneltä heti viestin yöllä, että hänen on kuitenkin ehkä vähän ikävä minua. Nyt olemme jutelleet joka ilta feisbuukissa ja joka toinen ilta hän lähettää vielä tekstiviestillä hyvän yön toivotuksia... En tiedä, mitä ajatella. Parempi ehkä olla ajattelematta yhtään mitään, etten ala kehittää vielä jotain suurempia tunteita häntä kohtaan.
Syy, miksi olin niin ahdistunut aiemmin tänään on se, että fiksu yllätti mut totaalisesti eilen pyytämällä mua viestitse yksille kanssaan. Ja vaikka olin ihan mielettömän väsynyt ja ajattelin, ettei olisi ehkä järkevää nähdä häntä näin pian loman jälkeen, kun pää oli vielä ihan sekaisin, niin pakkohan mun oli hyväksyy kutsu ja mennä. Viestistä ei ees käynyt ilmi, että oisko siellä muita vai oltaisko me kahdestaan or what, joten en oikeestaan odottanut mitään etukäteen. Parempi niin. Ihan kaksinhan me sitten kyllä oltiin...
Juotiin yhdet oluet (onneksi, koska tunnelma oli aluksi jonkin verran vaikea), minkä jälkeen fiksu kysyi mentäisiinkö vaikka hänen luokseen jatkamaan viinillä. Niiiiiiin klisee:) Perillä hän ei sitten kuitenkaan halunnut avata pulloa, vaan tehtiin jotain ihan muuta;).
Outoa on nyt vaan se, että mun pitäis nyt itkeä ilosta ja hyppiä tasajalkaa tai jotain, mutta musta ei tunnu yhtään miltään. Sen siitä kai saa, kun ihastuu ulkokuoreen ja hetken päästä huomaa, ettei meillä ole kyllä mitään yhteistä enkä tajua sen juttuja ja jos mua naurattaa, johtuu se vaan siitä, että nauran sille enkä sen kanssa. Tietty ymmärrän, että se on varmaan hermostunut mun seurassa, kun oon niin hiljainen ja siks puhuu vähän mitä sattuu, mut silti... ei mitään yhteistä. Ja okei, mä tajuan, et se tuskin haluaa muuta kuin seksiä multa, mut kuin vaikeeta ois vähän halata sen jälkeen ennen ku nukahdetaan? Tuli vaan sellanen olo, että tää tapahtu aivan liian pian seikkailijan jälkeen ja nyt vertasin fiksua koko ajan siihen. Seikkailijan kanssa oli niin helppo puhua mitä vaan ja se tuntu välittävän musta, oli sitten pelkkää seksiä tai ei. Mitä tästä opimme? -Mulle ei sovi pelkkä kylmä seksisuhde. Pakko olla vähän muutakin siinä, muuten jää niin kurja olo jälkeenpäin.
Olin myös saanut seikkailijalta viestin illalla, kun olin fiksun kanssa, että hänellä on ikävä, vaikka minä olinkin väittänyt, että hänellä on vaan ikävä jotakuta eikä mitenkään erityisesti minua. Yöllä hän oli lähettänyt uuden viestin, että toivottavasti en ole suuttunut hänelle ja hyvää yötä ja suukkoja. Tämä siksi, että olin jättänyt vastaamatta viestiin, koska se olisi ollut epäkohteliasta fiksua kohtaan. Äsh... Aamulla lähetin viestin, että jutellaan myöhemmin, etten todellakaan ole vihainen. Todennäköisesti jutellaan tänään vielä chatissa... Pitää vaan varoa, mitä sanon eilisillasta.
