Iiiik, paniikki!

Joskus mä vielä valehtelin itselleni, että olen ihminen jota ei niin suuremmin haittaa olla yksin... Noh, nykyään oon rehellisempi itselleni ja kai sekin nyt kertoo jotain, jos vajaan viikon päästä Joonatanista, oon taas deittisivuilla roikkumassa iltaisin. Tosin sillä erotuksella, että poistin profiilistani kuvani, koska en jaksa ihan tosissani (ainakaan vielä) siellä vastailla viesteihin yms. Kuhan kyttäilen puolisalaisesti siellä. Juuh... Tässä on nyt vaan yksi mutta, josta kerron nyt. Kun kumminkin sieltä löytyi yksi mielenkiintoinen profiili ja ensin en ajatellut tehdä mitään, en ennen kuin löysin viesteistäni (joltain niiltä ajoilta kun tapasin Joonatanin) myös viestin tältä mielenkiintoiselta tyypiltä. En ollut silloin vastannut siihen mitään, koska miehellä ei ollut vielä kuvaa profiilissaan ja todennäköisesti olin silloin jo kiinnostunut Joonatanista... Niinpä nyt sitten hetken mielijohteesta vastasinkin viestiin. Ja miksi ihmeessä selitän nyt tällaista pitkää tylsää tarinaa näin yksityiskohtaisesti??? - No siksi, että vasta kun olin jo lähettänyt tuon viestin, tai oikeastaan vasta tänään, tajusin, että minähän TUNNEN sen tyypin!!! Apua!!! Näen häntä vieläpä hyvinkin usein, koska hengailemme (tai ehkä hän oikeasti tekee siellä jotain älykästä) samassa kirjastossa. 

Okei, vielä aiemmin tänään ajattelin, että ei hätää... Ehkä hän ei edes vastaa viestiini, tai saan ainakin muutaman päivän miettimisaikaa seuraavaan siirtoon, vaan EI, kun tottakai häneltä on tullut jo vastaus. Ou nous, en voi pitää itselläni tätä tietoa, että tiedämme jo toisemme (siis en koskaan ole kyllä puhunut hänelle mitään), koska se ei vaan olisi reilua. Mitä teen???!!! En ehdi miettiä, koska näen hänet melko varmasti taas huomenna... Olen yksinkertaisesti liian nössö, että menisin vaan suoraan juttelemaan hänelle. Hitto mikä tilanne! Ihan kreisi. Olenhan mä siellä kirjastossakin tätä tyyppiä vilkuillut ja miettinyt, että onhan se ihan jees vai onko vai eikö... on se... tai emmätiiä.. on ..ei... öööö... Niin tai siis opiskelemassahan mä siellä olen. Tänäänkin istuin sitä vastapäätä koko ajan. VAHINGOSSA. Oikeasti.

Kutsu

Okei, perhosia vatsassa potenssiin sata!!! 

Fiksu lähetti mulle eilen viestin kutsuen mut sen tupareihin, jotka on siis tänään. Pelkästään jo se viesti riitti aiheuttamaan mulle melkein paniikkikohtauksen. Miten mä nyt osaan mennä sinne sellasilla fiiliksillä, että oisin ihan rauhallinen ja cool ja, mikä vielä vaikeempaa, en odottaisi mitään ihmeellistä tapahtuvaksi?! Ja ihan niinkuin tuossa kutsussa ei olisi ollut jo tarpeeksi sulateltavaa, niin illalla kuulin vielä Tealta, että herra varattu tulee samoihin pirskeisiin... 

Mulla tais mennä pasmat aika sekaisin, koska en saanut millään unta yöllä; mietin vaan tulevia pippaloita, vattaan sattui ja kaiken lisäks oli ihan helv**in kylmä. Tarkoitus oli nukkua oikeen kunnolla, kun on joutunu parina aamuna heräämään aikaisin ja tänään menen taas ulos ja sitten on juhannus ja kaikkea. Noh, käteen meni sekin suunnitelma.

Miks mun pitää aina jännittää niin sairaasti???! Kyllä mä nyt kuitenkin tunnen sieltä suuren osan niistä kutsutuista (todennäköisesti). Ainoostaan fiksun omat kaverit saattaa olla outoja. Yleensä välttelen tilanteita, joissa käy niin, että saavun yksin paikalle juhliin, mutta nyt se on varmaan edessä, kun en kehtaa takertua Tean hihaan. Täytyy kai olla rohkea ja näyttää itselle, ettei siinä ole sen kummempaa. Mitään kamalaa ei tapahdu. Itse juhlista en sitten menisikään niin takuuseen... Miksi niiden molempien pitää olla siellä??!! Argh...

Hermoilua

No niin, oon jo nyt ihan sikahermostunut, vaikka iltaan on vielä aikaa. Täs ois työpäiväkin välissä. Sielläkään ei tosin voi rentoutua, koska Markus saattaa olla samassa vuorossa...
On kyllä vähän sellanen kutina, että JOTAIN tänään tapahtuu, en vaan vielä osaa sanoa mitä tai kenen kanssa...