Hengissä ollaan!:)
Pääsin tosiaan hiukan kurkistamaan perhe-elämään tuossa muutama päivä takaperin. Olin ihan superpaniikkitärinöissä, mut hyvinhän kaikki loppujen lopuks meni. Olin vähän aavistellutkin, ettei juniori ois aluks kovin mielissään siitä, että tulin sekoittamaan kuvioita. Onhan se varmaan aika hämmentävä tilanne. Noin ainaski vois kuvitella. En sitte tiiä, mitä nelivuotias oikeesti aattelee... Mut aluks mulle ei tietty voinu puhua ollenkaan ja iskä sai kuulla kommentteja kuten: "mä en tykkää tosta" tai "tuleeks toi meille koko yöks?" (olinhan siihen mennessä ehkä sanonut yhden sanan)... Joku vartti myöhemmin me oltiinki jo kavereita ja leikittiin yhdessä pehmoelukoilla:) Juuh, suloinen lapsi. Oon aika yllättyny, että osasin jotenki olla juniorin kans kahestaanki, vaik mun kokemukset lapsien kanssa leikkimisestä tai yleensäkin on jotain 0,2. Vähän mulla oli sellanen "the bad guy -fiilis", ku juniori passitettiin omaan sänkyynsä nukkumaan ja mä sain nukkuu isin kans, mut hei... pitää kai tonikäsen jo oppia sietämään yksinnukkumista.
Joop, mukava oli sitten loppuilta Joonatanin kanssa kahden.
Haluaisin silti enemmän viettää vielä Joonatanin kans aikaa nimenomaan kahdestaan... Ja oon niin paljon miettiny, kuinka asiat mutkistuu kun täs on vielä lapsi mukana ja oliko viisasta tutustuttaa se muhun jo nyt ja blaa blaa blaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti