tiistai 28. kesäkuuta 2011

Epätoivoinen

Miks, oi miks mä en voi kiinnostua sellasista mukavista nössykkämiehistä, jotka tuijottaa mua niillä luppasilmillään ja asettelee mun hiuksia korvan taakse, ku ne kuvittelee, että sillä heruu...?! Miks mä sen sijaan ihastun ihan hulluna tyyppiin, joka ei viestitä mulle mitään sen suuntaista, että mä olisin jotenkin kiinnostava ja spesiaali? Tietenkin siks, että se on niin helv**in kuuma ja karismaattinen!!! Ja kai mäkin kuulun niihin naisiin, joihin vetoo mies, 'who's playing hard to get'. Okei, ei se nyt ainakaan ihan täysin vastenmielisenäkään mua koe, koska silloin torstaina baarissa (ennen kuin menin suoraan asiaan vähän vähemmän hienovaraisesti) se kuitenkin ihan mielellään näytti juttelevan mun kanssa ja illan edetessä tökki mua kylkiluiden väliin, niinku silleen kiusoittelevasti (vaikkakin pitää myöntää, että vihaan sellaista...). Se tökkiminen mut tais juurikin rohkaista esittämään kysymykseni...
Juhannusaattona lähetin sille pari idioottia viestiä kännipäissäni. Ensimmäinen oli hyvin sekava viesti juhannustunnelmista ja pari tuntia myöhemmin lähetin uuden viestin, joka kuului suurinpiirtein näin: "Olisinpa nyt kanssasi..." (!!!) Eiiiiii!!!! Miksi!!?? Miksei mun puhelimessa oo alkolukkoa?! Oikeesti... Niin ja kyllähän hän siihenkin vastasi - hymynaamalla... Ihan niinkuin minä tein talven 'toy boyn' kanssa, kun hän chatissa toivoi minun olevan kanssaan tai muuta vastaavaa - vastasin pelkällä hymynaamalla. Sillä mitä muutakaan siihen voisi vastata, kun omat ajatukset eivät ole samat? Niin että hienoa, cioccolata, olet nyt virallisesti epätoivoisesti ihastunut, paremman puutteessa kelpaava petikaveri.
Nyt taistelen vielä tämän päivän sitä vastaan, että lähettäisin fiksulle yhden viestin ennen kuin lähden viikoksi ulkomaille. Voin kertoa, ettei ole helppo taisto se. Saa nähdä, kuinka minun käy... Siitä olen kuitenkin aivan varma, että viikko pois näistä piireistä tekee minulle tooooodella hyvää. :)

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Joskus saa, mitä pyytää:)

Huhhuh, mitkä pirskeet...
Nyt on kiirus juhannuksen juhlintaan, joten päivitys jää lyhyeksi. Sen verran kuitenkin voin nyt kertoa, että olin oikeassa siinä, että hämmentäväähän se oli olla samassa tilassa niiden kahden miekkosen kanssa. Tämä herra v ei näköjään osaa päästää musta irti, vaikka on lähiaikoina rengastamassa itseään toiseen naiseen. En ymmärrä. Olin kuitenkin todella tyytyväinen, että sen sijaan, että olisin tuntenut jotain vetoa häneen, koin lähinnä ällötystä hänen lapsellista käytöstään kohtaan. 
Oikaisen melkoisesti tässä tarinassa ja totean illan kuitenkin päättyneen niin, että kysyin fiksulta suoraan haluaisiko hän mahdollisesti yövieraan ja lähdin siitä sitten hänen luokseen herra v:n mustasukkaisten kommenttien saattelemana. Ja voitte uskoa, että olin enemmän kuin tyytyväinen tähän lopputulokseen ;)... Okei, okei, tiedän, että vähän riskaabelia tämä on edelleen, kun en tiedä, mitä toinen haluaa. Hän ei tosiaan vaikuta haluavan tästä mitään suhdetta ja minä taas en ole varma riittääkö se minulle. Ovatko odotukseni hänen suhteensa liian korkealla ja sitä rataa... 
Nyt lähden tästä juhlimaan jussia pikkufestareille Saran kanssa ja ihan vaan relaamaan koko viikonlopuksi:) Eikä siinä, ihan kiva palata välillä mielessään viime yön tunnelmiin... :)

Ihanaa juhannusta kaikille!!!:)

torstai 23. kesäkuuta 2011

Kutsu

Okei, perhosia vatsassa potenssiin sata!!! 
Fiksu lähetti mulle eilen viestin kutsuen mut sen tupareihin, jotka on siis tänään. Pelkästään jo se viesti riitti aiheuttamaan mulle melkein paniikkikohtauksen. Miten mä nyt osaan mennä sinne sellasilla fiiliksillä, että oisin ihan rauhallinen ja cool ja, mikä vielä vaikeempaa, en odottaisi mitään ihmeellistä tapahtuvaksi?! Ja ihan niinkuin tuossa kutsussa ei olisi ollut jo tarpeeksi sulateltavaa, niin illalla kuulin vielä Tealta, että herra varattu tulee samoihin pirskeisiin... 
Mulla tais mennä pasmat aika sekaisin, koska en saanut millään unta yöllä; mietin vaan tulevia pippaloita, vattaan sattui ja kaiken lisäks oli ihan helv**in kylmä. Tarkoitus oli nukkua oikeen kunnolla, kun on joutunu parina aamuna heräämään aikaisin ja tänään menen taas ulos ja sitten on juhannus ja kaikkea. Noh, käteen meni sekin suunnitelma.

Miks mun pitää aina jännittää niin sairaasti???! Kyllä mä nyt kuitenkin tunnen sieltä suuren osan niistä kutsutuista (todennäköisesti). Ainoostaan fiksun omat kaverit saattaa olla outoja. Yleensä välttelen tilanteita, joissa käy niin, että saavun yksin paikalle juhliin, mutta nyt se on varmaan edessä, kun en kehtaa takertua Tean hihaan. Täytyy kai olla rohkea ja näyttää itselle, ettei siinä ole sen kummempaa. Mitään kamalaa ei tapahdu. Itse juhlista en sitten menisikään niin takuuseen... Miksi niiden molempien pitää olla siellä??!! Argh...

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Vanhus

Ai että oli taas kiva käynti gynellä. Sain kuulla noin viis kertaa, kuinka hänelle tekisi pahaa laittaa mulle mitään kolmen-viiden vuoden ehkäisyä, kun kerran olen jo 28. Voisinhan mä tähän jonkun muksun taikoa juu, mutta toistaiseksi ei ole ilmennyt sellasia supervoimia. Gyne on ihan hauska kai... mut usein vähän tahditon. Moni ois voinu noista sen kommenteista loukkaantua pahastikin. Mua ei täl kertaa niin haitannut. Pääasia oli, et sain sen mitä olin sieltä hakemassa. Mut joo... ei se ainakaan helpottanu tätä mun ikäkriisiä.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Järki hoi...

No niin, nyt olen luisunut taas tähän vaiheeseen, jossa alan kuvitella että vika on minussa. Lauantaina se tökki mun ylävatsaa ja kehu, että on muka jotain lihaksia siinä. Nyt oon sitten saanu päähäni, että se haluaa jonkun tosi fitin tytön ja varmaan osittain sen vuoksi vedin ennätyspitkän lenkin maanantaina (1h30min!!!), kun alkoi hävettää tämä pehmeys kropassani. Tänä aamuna vilkaisin peiliin ja sekunnin ajan mietin, että ehkä minulla onkin liian pienet rinnat (!!!). Apua... Jos syy on minussa, on se selvästikin lähinnä se, että olen näin HULLU sEkOpÄÄ!!!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Viestittelyä

Eilen oli sunnuntai ja ihan tajuton krapula kaiken muun lisäksi. Yritin analysoida fiksun käyttäytymistä, mutta eihän se mihinkään johtanut. Lopulta teki ihan hirveesti mieli lähettää sille joku viesti vähän niinkuin avatakseni keskustelun, koska emme ole koskaan mitään viestitelleet. En vaan yhtään tiennyt, mitä siihen kirjoittaisin. Lisäksi ystäväni Tea oli sitä mieltä, että mun pitäisi nukkua yön yli, koska viestin lähettäminen on aina vähän riskaabelia. Sara taas suorastaan käski mua lähettämään sen viestin. Mietin asiaa jonkin aikaa tahollani ja lopulta näppäilin jotain suht harmitonta ja yleisluontoista puhelimen näytölle, henkäisin syvään ja painoin 'lähetä'. Meni puol tuntia ja se vastasi. Lähetin vielä yhden viestin perään (koska tilanne ikään kuin vaati sitä) ja toivotin "öitä", johon hän lähetti vielä takaisin "hyvää yötä myös sulle:)". Että näin... Em... Mitä noista viesteistä nyt voi sitten päätellä? No ei yhtään mitään, mutta tulipa lähetettyä, hahah:)

Glad we cleared that up...

...or did we?

No niin, yritys olisi nyt raportoida vähän eilisillasta, tosin tarinassa saattaa olla aukkoja, koska ainakin kotimatka on tyystin pyyhkiytynyt mielestäni. Muistan kyllä, että heti ensimmäisellä polkaisulla pyörästä lähti ketjut ja joku ystävällinen laittoi ne paikalleen. Hänellä oli tosin jokin taka-ajatus mukana: "Eikö olisikin romanttista, jos tästä nyt jatkaisimme yhdessä matkaa..?" -Nope. Sen jälkeen muistan viettäneeni pienen ikuisuuden pyörää lukiten. Siinä välissä poljettu matka on hämärän peitossa.

Työporukan partyt oli oikeinkin mukavat, vaikkakin ehkä hieman liian tasaiset makuuni. Anteeksi. Mulle ei taida oikeen mikään riittää. Baariin lähdettäessä porukka hajaantui johonkin neljään eri paikkaan ja, vaikka olisikin ollut kiva katsella Markusta vielä baarissakin, olin kyllä jo tajunnut, että siihen se jäisi eikä todellakaan olisi ainakaan johtamassa mihinkään. Hyvä, jos oltiin pari sanaa vaihdettu illan aikana. Niin, että ihan sama, vaikka menisinkin eri baariin kuin hän. Olin sitä paitsi jo päättänyt, että haluan jatkaa iltaa toisen seurueen kanssa...

Syy siihen, että olen nyt ihan pihalla ja turhautunut ja vaikka mitä muuta, löytyy nimenomaan siitä toisesta seurueesta ja sillä syyllä on ihan nimikin: fiksu
Baariin astumisesta alkaen ilta oli vähintäänkin mielenkiintoinen kaikin puolin. En viitsi nyt kertoa pitkästi muiden asioista, mutta sanottakoon, että jänniä pareja siellä muodostui: kaksi pitkäaikaista ystävää suuteloitsivat ja katosivat sitten johonkin yöhön ja yksi parhaista ystävistäni myöskin lähti kotiin kera erään kaksilahkeisen. Ja entäs minä sitten? Noh, kun kerran kaikki seurueen jäsenet yksin tai kaksin pikku hiljaa hävisivät jonnekin, jäin minä kahdestaan fiksun kanssa. Minulla olisi siitä tilanteesta paljonkin sanottavaa, mutta olen nyt niin hämmentynyt, että en saa ajatuksiani kirjalliseen asuun mitenkään järkevästi. Siinä on mies, jonka ajatuksenjuoksua en ymmärrä sitten yhtään. Asiaa ei myöskään juuri helpota se, että ihan kirjaimellisestikin puolet hänen sanomisistaan menee ohi, kun kieli on vieras enkä jaksa koko ajan kysyä tarkennuksia ja selityksiä.
Illan loppua kohden fiksu halusi tanssia ihan kiinni minussa ja kommentoin siinä sitten jotain tyyliin: "varo vaan, ettei käy niinkuin meidän kavereille (joiden kaveruus siis oli illan aikana syventynyt huomattavasti)." Johon hän vastasi jotain että: "no hei, en mä nyt sentään oo mikään 'gay'..." Tosi tahdikasta. Joo, ja sitten hetken päästä se suuteli mua ja mä oisin halunnut sen kestävän ikuisuuden, mut sen sijaan se oli ohi ihan silmänräpäyksessä (tai siltä se tuntui). Eikä se toistunut enää. Niin et oliko sen vaan fyysisesti pakko suudella mua, koska hän on mies eikä voi olla suutelematta naista, jonka kanssa tanssii, kun kerran hän ei ole 'mikään gay'? Ohhoijaa... Myöhemmin se saattoi mut mun pyörälle, mä halasin sitä ja se jäi katsomaan mun perään ku lähdin.
En niin tajua, mitä ihmeen leikkiä tää oikein on??!!! Siis ota tai jätä, mut lopeta tollanen kiusaaminen! Ymmärtäisin, jos se haluis olla täysin kaveria tai jos se haluis viedä mut kotiinsa ja panna eikä muuta, mut en ymmärrä, mitä se nyt oikeen säätää mun kanssa. Ärsyttävää. Teki mieli kysyä, et mitä tää nyt on, mut en jaksanut.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Hermoilua

No niin, oon jo nyt ihan sikahermostunut, vaikka iltaan on vielä aikaa. Täs ois työpäiväkin välissä. Sielläkään ei tosin voi rentoutua, koska Markus saattaa olla samassa vuorossa...
On kyllä vähän sellanen kutina, että JOTAIN tänään tapahtuu, en vaan vielä osaa sanoa mitä tai kenen kanssa...

Tasapainoilua kahden mahdottoman mahdollisuuden välillä

Anteeksi, että on ollut tässä vähän taukoa. Joko en ole ehtinyt tai sitten on vaan tuntunut liian masentavilta kaikki päivitykset. Ai miksi niin masentavilta? -No kun ei näistä mun miesjutuista tule yhtään mitään.

On ilmeisesti jotenkin hienoa sanoa, että "joo, olis kiva, jos olis jotain sutinaa vähän, mutta en mä mitään kyllä tarvii, ku on ihan mahtavaa olla yksinkin, ku oon tällanen itsenäinen nainen. Oikeestaan oon juu jopa mieluummin yksin, ku mies vaan sotkis nää mun kuviot."
Juu, mutta sen sijaan mun tekis mieli huutaa, että todellakin tarviiiiiiin jonkun!!! En halua olla yksin!! Miksi se pitää tulkita epätoivoisena ja säälittävänä??? Jos mä olisin epätoivoinen, menisin ja ottaisin tuolta vaan jonkun. En ole. Mulla on tasan kaksi tällä hetkellä, joita en osaa olla ajattelematta (koko ajan): fiksu ja Markus. Valitettavasti tiedän, että mun pitäis luovuttaa ja perääntyä kummankin suhteen. 
Fiksua olen nähnyt kai kerran sen jälkeen, kun sain siltä taannoin sen tylyn vastauksen; tervehdittiin toisiamme etäältä ja siinä olikin sen illan kommunikoinnit. Markuksen kanssa juteltiin jopa aika pitkään (useita lauseita) töissä joku päivä. Puhuttiin muun muassa kesästä ja sen illan suunnitelmista. Olin aika yllättynyt a) siitä, että se alkoi jutella mun kanssa ihan oma-aloitteisesti b) että suoriuduin keskustelusta suht kivuttomasti ja varmaan aika normaalilta vaikuttaen. Samana iltana nähtiin terassilla pikaisesti (juu, ei ollut sattumaa, kun kerran se oli just päivällä kertonut menevänsä sinne) ja sitten (idiootti) lähetin sille jonku viestin toivottaen hauskaa loppuiltaa. Eihän se muuten olisi ollut mitenkään kovin paha siirto, mutta kun en oo missään vaiheessa saanut sen numeroa, vaan hankin sen finderista... Supernoloa. Pitääkö mun antaa puhelin jollekin mun kaverille ens kerralla ku meen ulos??!!! Argh... No okei, se vastas siihen kyllä: "samoin;)" ja seuraavaks töissä jutteli mulle ihan normaalisti, vaik ite oisin halunnut kadota johonkin maan rakoon... 

Markus...hmmm.... siel terassil se istui meihin selin, mut kääntyi muutaman kerran katsomaan ja kerran vähän niinku iski silmää tai jotain. Nimenomaan tai jotain, koska olin kyllä aika humaltuneessa tilassa. Ehkä se oikeesti vaan nauroi mulle... 

Saatan nähdä nämä molemmat miehet lauantain yöelämässä, eli huomenna. Olis meinaan parit bileet tiedossa. Pelkkä ajatuskin pistää perhosia vatsaan... huhhuh:) Ja tästä voi päätellä, etten vieläkään suostu luovuttamaan, vaikka järki sanoo toista...

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Kiitos, mutta ei kiitos

Saamani vastaus alkaa yhä enemmän tuntua siltä, että sain rukkaset. Paljon kiertelyä ja kaartelua, mutta sitä se kai oli... Ei ole sanoja kuvaamaan pettymykseni määrää. Taisin olla jo tosi ihastunut. Ja vaikka hän olisikin oikeasti tarkoittanut sitä mitä sanoi, eli että hän tarvitsee aikaa, niin eikö siitä kuitenkin tule vähän sellainen olo, että minä en ole ihan niin kiinnostava tai tärkeä, etteikö minun voisi antaa vähän odottaa (tai oikeastaan päästää käsistään, sillä en ainakaan tarkoituksella aio odotella)??? -Kyllä tulee ja se saa minut vähän surulliseksi.

"Camoon, et voi ottaa tätä noin vakavasti", sanoo ääni sisälläni. Mutta minkäs teet. Sellainen minä vain olen.

torstai 2. kesäkuuta 2011

*tuttaa

Asteikolla yhdestä kymmeneen: kuinka paljon otti aivoon eilen illalla? - Ei mahdu asteikkoon. Nyt liikutaan sellaisissa sfääreissä... 

Kärsivällisyys loppui eilen ja muutaman alkoholiannoksen rohkaisemana kysyin fiksulta suoraan, että missä mennään. Vastaus oli jotain tyyliin: "Ei sillä, ettenkö tykkäisi susta, mutta tässä on nyt tapahtunut kaikenlaista ja tarviin vähän aikaa ja pitää miettiä sitä sun tätä..." blaa blaa blaa...

Jokainen voi tuosta jo päätellä kuinka tyytyväinen olin saamaani vastaukseen...