Puuh.. tentistä selvitty miten kuten. Paniikissa laskeskelin pisteitä ja pidän nyt sormet ja varpaat ristissä, että ne riittäis tentin läpi menoon, edes. Tässä vaiheessa opiskeluja mulle on jo nii se ja sama, minkä arvosanan saan mistäkin kunhan saan kurssit hyväksytyiksi.
Mutta taisin tosiaan lupailla jotain pientä lisäselvitystä eilisistä treffeistä, joten valaistaanpa nyt hiukan. Ensinnäkin olin tosiaan jo ihan kyllästynyt koko deittisivustoon ja mielestäni selannut kaikki potentiaaliset profiilit läpi. Sitten sain viestin tältä poitsulta... Kutsun häntä tästä lähin Joonataniksi, koska aloin jostain kumman syystä ajatella kirjaa Veljeni, Leijonamieli ja siitä tuo nimi...heh, järkevät perustelut. Totuuden nimessä en olisi muuten vastannut viestiin, ellei sen takana olisi ollut kuvasta päätellen komeahko poitsu, joka kirjoitti ihan hauskasti ja ellen olisi ollut jo jotenkin täysin väsynyt kaikkiin muihin epäkiinnostaviin viesteihin. En olisi vastannut, koska miehellä on lapsi ja se asia pelottaa minua ja olisin halunnut päästä helpommalla ns. En ollut törmännyt miehen profiiliin aikaisemmin juuri siksi, että olin rajannut haustani kaikki 'lapselliset'.
Viestissä selitin aika rehellisesti epävarmuuteni tuota lapsiasiaa kohtaan ynnä muuta sekavaa. Tavatessa ei puhuttu asiasta. En halunnut alkaa kuulustella heti ekoilla treffeillä. Halusin ensin ihan vain tutustua mieheen, rennosti. Tottakai lapsestakin jotain puhuttiin. Onhan se aika iso osa hänen elämäänsä.
Kumpikin oltiin aika hermostuneita kohdattaessa, mutta heti kun päästiin istumaan, tilanne jotenkin rauhottui. Juttua riitti melkein kolmeksi tunniksi. Ja nyt voin sanoa tehneeni oikean ratkaisun edellisten treffien jälkeen, ettei enää nähty uudestaa, koska KYLLÄ sen tietää heti jollain tasolla kiinnostaako vai ei. Tuo Joonatan on niin söpö, etten löytänyt yhtään virhettä hänen ulkoisesta habituksestaan, vaan mitä kauemmin häntä katsoin sitä söpömmäksi hän muuttui. Apua, voiko noin lyhyellä tapaamisella vähän ihastua??!! Ja en tiedä olisiko korrektimpaa sanoa häntä komeaksi, mutta se sana ei nyt juuri tunnu oikealta. Ja ettei menisi liian ulkonäkökeskeiseksi tämä juttu, niin hän kuulosti myös erittäin fiksulta ja mukavalta tyypiltä ja sai mut nauramaan. Puhui aika paljon olematta kuitenkaan tylsä ja vaikutti samalla kertaa vähän ujolta ja kuitenkin itsevarmalta.
Yritän nyt olla ajattelematta liikoja tästä. Ensinnäkin: RAUHOITU NAINEN! Olet nähnyt sen KERRAN! jep... ja toiseksi: Ei ole mikään pakko miettiä asioita vielä mihinkään älyttömän pitkälle, missä olen keskellä jotain perhedraamoja, vaan voin ottaa ihan iisisti treffit kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti