maanantai 5. syyskuuta 2011

Treffipanikointia

Ah, maanantai. 
Tää on sitten viikossa pudottanu tasan puoltoista kiloa elopainostaan (okei, en tiedä mikä on elopaino, mutta epäilisin sen tarkoittavan jotain kokonaispainoa, hahah... )!! Unbelievable! En tiennyt, että tollanen vois olla ees mahdollista. Noh, mut näillä fiiliksillä onkin hyvä mennä tänään treffeille. Heeeelp!!!:/ Eikä ahdista yhtään, eipä... Huhhuh.. Joo, tosiaan kyseessä on semisokkotreffit. Oon nähnyt miehestä jonkun ei niin tarkan kuvan ja ollaan vaihdettu muutamat viestit. Ei jaksa viestitellä pidempään, koska ajan hukkaa sekin on, jos ei sitten tyyppi luonnossa miellytäkään.

En tiedä, minkä kuvan annan täällä itsestäni, mutta siis on kaksi vaihtoehtoa, millasena mut nähdään ekoilla treffeillä: 
a) Mies ei kiinnosta mua millään tasolla, kaikki paineet ja hermostuneisuus hiipuu nollaan ja oon oikeesti ihan oma itseni, tosin mahdollisesti vähän poissaoleva. 
b) Mies onkin yllättäen varteenotettava tapaus, meen ihan lukkoon enkä keksi mitään keskustelun aloituksia. Hihitän hermostuneesti ja kadun kaikkea sanomaani. Jep.

Kumpikaan vaihtoehdoista ei oikeen toimi, mutta toivotaan nyt kumminkin tuota jälkimmäistä. Mun pitää vaan sitten tsempata ja esittää ihan coolia... Eniten mua jännittää se, että mies on kuus vuotta mua vanhempi ja vaikka tajuan sen olevan ihan normaali ikäero, en vain hahmota itseäni sen ikäisen kanssa. (yli) kuus vuotta nuorempien kanssa on kyllä tullut puuhailtua eikä se oo suuremmin mua häirinnyt, mut toiseen suuntaan toi ikäero jotenkin ahdistaa. Oon vähän sitä mieltä, että mulla itellä on vaan joku kriisi ja vanheneminen pelottaa ja lisäks pelkään, että se pitää mua ihan lapsellisena ja jutun tasot on valovuosien päässä toisistaan. Oikeesti, mitä jos sieltä nurkan takaa kävelee esiin joku setä!!? Mä en niin pysty tähän... Vielä kymmenen tuntia...

Sitten vähän vanhoja juttuja:
Seikkailija ei enää juttele mulle naamakirjassa. Lähetin hänelle joskus viikko sitten viestin: "I miss you. Please say you miss me too, at least a little". Apua, kuka oikeesti lähettelee tollasia viestejä??? Jälkeenpäin pahoittelin, että olin keskellä yötä silleen häirinnyt häntä. Hän sanoi, ettei ollut viitsinyt vastata, koska ei halua enempää kannustaa mun tuntemuksia. Yritin pyytää häntä ignooraamaan sellaiset viestit, jotka on lähetetty yöllä alkoholin vaikutuksen alaisena. Et kai hän nyt ymmärtää... hormoonit, u know..? Kuulemma ymmärsi, mutta ei kumminkaan enää näköjään jutella. Että näin. Hyvä cioccolata! Osaat hienosti karkottaa kaikki miehet elämästäsi... Ärsyttävää, kun en mä nyt enää ees mieti sitä tyyppiä siinä mielessä, vaan nautin vaan meen keskusteluista, koska se on hyvä tyyppi ja sillä on järkevää sanottavaa asioista yms. Enemmän mä nyt oon esim. fiksusta kiinnostunut...
Ai niin! Eräs ex-nettideitti vuosien takaa alkoi myös jutella mun kanssa fasarissa (joo, ollaan kavereita siellä vaikkei ikinä missään yhteyksissä) parina peräkkäisenä päivänä. Jälkimmäisenä hän ehdotti, että pitäiskö mennä kahville joskus. Tyrmäsin täysin tuon ehdotuksen (suht kohteliaasti kumminkin) ihan vaan, koska tyyppi ei ikinäkään ollut edes kiinnostunut musta vaan mun kaverista ja tuli siinä samalla loukanneeksi sitä naiivia, herkkää parikymppistä tyttöä (siis minua). Niin ja vaikka onkin ihan hyvännäköinen, niin puhuu vähän mitä sattuu ja kuvittelee liikaa itsestään, joten ei kiitos. Hitto, että tuntui hyvältä sanoa ei, kerrankin:)! Tyyppi sai vaan ihan totaaliset sekarit siitä: "tämä oli sitten varmaan tässä". No... Joo?! Soronoo vaan sulle! Luuli varmaan, että oisin hyppiny innosta tasajalkaa siitä kahvikutsusta... Just.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti