perjantai 30. toukokuuta 2014

Mennäänkö nukkumaan...?

Noniin.
Nyt onkin sitten rajat ylitetty Ritarin kanssa. Että ihan näin kauan halusin tutustua lisää. No OLI pAkKo! Ei pystynyt odottamaan. Kyllähän te sen tunteen tiedätte. Hipsteri aikoinaan kehtasi sanoa, että olen vaikea sillä saralla. No nyt en ollut yhtään vaikea. Yllätti minutkin, miten helposti kaikki meni ja kuinka paljon voi asiaan vaikuttaa, että pystyy rentoutumaan täysin. Hups vain, ja tähtiä sateli. Voi kun voisi jotenkin telepaattisesti sanoa hipsterille, että "kato poika peiliin".

Oli kiva yö. Puhuttiin syvällisiä ekojen treffien tunnelmista tulevaisuuden suunnitelmiin. Ritari kuuluu niihin "outoihin" miehiin, jotka haluavat puhua asioista. Hän selvästi mietiskelee ja kysyy sitten mitä minä ajattelen mistäkin. Hän on vakavissaan ja haluaa löytää ihmisen, joka tahtoo samoja asioita. Minä en tiedä, mitä häntä kohtaan tunnen. Pitäisikö jo tietää jotain? Älkää kysykö. Yritän ensin hyväksyä ja ymmärtää sen, että hän on kiinnostunut ja näyttää sen, osittain kertookin. Minä pelkään niin monia asioita tässä. Pelkään, että olen löytänyt sielunveljeni - ihmisen, joka näkee maailman kovin samalla tavalla kuin minä, joka ymmärtää  minua ja jännittää samoja asioita, MUTTA minä en saakaan niitä suuria tunteita ja jonkun typerän pikkupiirteen takia en haluakaan häntä. Mielellään en edes pohtisi näitä, koska ajatuksillani vesitän jo kaiken. Yritän nauttia hetkestä ja luottaa, että kaikki menee omalla painollaan. Silti pari juttua mietityttää...

Niin kovin outo tilanne. Tämä ei perustukaan känni-iltoihin ja yön sanattomaan huumaan. Joku oikeasti haluaa olla kanssani ja minun tekee mieli perääntyä nurkkaan. En kestä! Joku on niin ihana ja minä olen tällainen hullu!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Älkää vain herättäkö minua nyt!

Rauhallinen, hyvä olo. Mikä ihme se tämmöinen on?! Ollaan nyt nähty neljästi Ritarin kanssa. (Pakkohan se on nimetäkin, jos vaikka pysyisi kuvioissa hetkisen...) Joka kerta yllätyn uudestaan, miten huomaavainen ja ajattelevainen hän osaa olla. Hän haluaa ilmeisesti ihan oikeasti tehdä minuun vaikutuksen. Tämä on vain ihan käsittämättömän hämmentävää, kun en muista kenenkään hetkeen nähneen minkäänlaista vaivaa minun eteeni. Miten minä pystyn ikinä tarjoamaan mitään samantasoista?

Viime yön vietin hänen luonaan. Ei oltu etukäteen sovittu mitään, mutta se tuntui hyvältä ja oikealta. Silti edelleen jarruttelin. Kun kerran on tähänkin asti edetty hiljakseen, niin jatketaan vielä hetki. Haluan tutustua mieheen kunnolla, niin ettei mikään tunnu väärältä eikä iske mitään paniikkikohtausta, jolla pelottaisin miehen pois. Olenkin ollut oudon normaali tähän asti. Varmasti ehdin vielä sekoilla jossain kohtaa :-D Mutta tuntui kyllä ihan helv*tin hyvältä maata toisen kainalossa, hengittää toisen ihoa vasten ja nauttia siitä, että hän pitää minusta kiinni. 

En tiedä, mitä sanoa kuin että olen järjettömän onnellinen ja ihmeissäni. Hän sanoi, että minun kanssani on kovin vaivatonta olla ja tuntuu tosi hyvältä. Helppo sanoa, että tunnen samoin. 

Tänään ei työpäiväkään voi olla huono.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Hyviä päiviä jo kaksi

Tiedättekö sen olon, kun tuntee että on jotain hyvää käsissä eikä uskalla edes hengittää, kun pelkää menettävänsä otteensa? No nyt on juuri sellaisesta kyse.

Yritän keskittyä tähän hetkeen ja miten hyvältä tuntuu hymyillä yksinään töissä ja lenkillä ja missä vaan, kun tulee jokin mukava hetki mieleen eilisestä. Toisin sanoen, onnistuneet treffit numero 2 takana! Lounastelua ja kävelyä ympäriinsä. En muistanutkaan, että tuolla tavoin ihminen käyttäytyy halutessaan olla huomaavainen ja vain nauttia toisen seurasta. Hänen kanssaan on todella helppo olla ja jutella. Olen varmasti vähän ujompi enkä keksi aina keskustelulle alkua, mutta hän täyttää sopivasti hiljaisuuden ilman että se tuntuisi väkinäiseltä. Hän myös sanoo kehut ja hyvät asiat ääneen vaivattomasti ja ainakin viestissä kertoo, miten tykkää seurastani.

Fyysinen puoli on vielä halausasteella, mutta käy varsin hyvin minulle, että edetään kerrankin rauhassa. Vaikea yrittää estää itseään karkailemasta ties mihin tulevaisuuden haavekuviin. Varovasti haluan vain nauttia hetkestä ja tästä pienestä onnellisuuden tunteesta.

Hyvää äitienpäivä viikonloppua kaikille!

perjantai 9. toukokuuta 2014

Positiivinen ylläri

Täällä taas.
Yritin kyllä tulla kirjoittamaan jo joskus aiemmin, mutta en päässyt kirjautumaan enkä jaksanut perehtyä asetusten muuttamiseen sillä kertaa. Nyt olin asteen viitseliäämpi. On nimittäin asiaa.

Aloitetaan pienellä päivityksellä: Hipsteri seurustelee edelleen onnellisesti (?) ja ovat muuttaneet yhteenkin. Luulin, että hänestä yli pääseminen olisi helpompaa, mutta aika tuskainen tie tämä on ollut. Ainoa järkevä syy siihen on se, että joudun kohtaamaan hänet lähes päivittäin. On vaikea unohtaa. Melkein kerran viikossa näen hipsteriä myös yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Sen verran samoilla nurkilla pyöritään. En ole kuitenkaan lähemmin tutustunut tyttöön. Mitähän siitäkin tulisi... Ihan normaalisti pystytään kyllä keskustelemaan Hipsterin kanssa. Niin kauan kuin tyttöystävä on poissa silmistäni, en saa mitään sekareita XD

Sitten asiaan: Menin takaisin nettideittailemaan. Jopa kolmisen kuukautta maltoin olla sieltä pois. Muutama päivä sitten olin ensimmäistä kertaa tauon jälkeen treffeillä. Oltiin vaihdettu viestejä sen verran, että oltiin sovittu tapaaminen. Toisin sanoen, en tiennyt tyypistä profiilitekstiä enempää, koska päätettiin vähän oikaista ja nähdä samantien. En muistanut edes jännittää, kun kaikki tapahtui niin äkkiä. Ennen treffejä kävin stalkkaamassa tyypin fb-profiilin (anteeksi) ja pinnallisuuksissani arvelin jo sen perusteella, että ei olisi välttämättä ihan minun makuuni. Ehkä siksikään ei jännittänyt.

Alkufiilikset heitti kuitenkin kuperkeikkaa, kun näin hänet. Kerrankin oikein kivannäköinen nuorimies, rennosti mutta siististi pukeutunut ja mukavasti minua pidempi! Lisäksi treffien edetessä aistin hänessä ystävällisyyttä, avoimuutta, samanhenkisyyttä ja herrasmiehen elkeitä. Ei ehkä pitäisi näin hehkuttaa ekoja treffeijä, koska "I don't want to jinx it"...
Treffien jälkeen molemmilla oli positiiviset fiilarit toisesta ja sovittiin, että nähdään uudestaan. Ja se "uudestaan" onkin jo tänään :) Jos ei ekalla kerralla jännittänyt, niin nyt jännittää sitten kahta kauheammin, kun tässä kerran onkin jotain. 

Ihanaa, että oli kerrankin kiva kokemus ja positiivinen yllätys! Sivuvaikutuksena aloin heti siivota kotiin tultuani. Heti kun tulevaisuudessa häämöttää jokin mahdollisuus, että tänne joku tulisi vierailulle, alan puunata kotia. :D

Wish me luck!!