torstai 19. joulukuuta 2013

Kateus on ikävä tunne

Mikähän tänään on ollut vikana, kun jo töihin lähtiessä fiilis oli huono ja jatkui sellaisena koko loppupäivän? Anteeksi - jatkuu siis edelleen. Välissä on ollut hyviäkin päiviä. En ole aina ihan allapäin. Jotenkin vain, kun näen hipsterin naaman töissä ja näen, että sillä on jokin ongelma minun suhteeni, mieliala laskee. Eilenkin se katsoi niin tuimasti, kun tervehdin. Jonain toisena päivänä hymyilee kuin hangon keksi. Ehkä se näkee, että minä en käyttäydy normaalisti, vaan pinnistän kaikkeni että olisin kuin joskus silloin ennen. Jäykkä olen, tiedän sen, mutta helv***i kun tämä on vaikeaa!!! Särkynyt sydän, piru vie! Tietäisit edes miltä se tuntuu, kun tunteisiin ei vastata! Mutta ethän sinä tiedä. Olitko yksin ehkä viikon..? Kokeilisit neljää vuotta! Kokeile ensin, ennen kuin tuomitset minut skitsoilevaksi ja hankalaksi naiseksi. Kuinka kauan tällaista pitäisi muka jaksaa?!
 
Olen niin väsynyt. Tuntuu, että toiset kun eroavat, ovat max kuukauden sinkkuna ja jo on uusi kainalossa. Äh... Olen niin pirun kateellinen ja mustasukkainen ja mitä kaikkea ikävää tunnetta. Se syö minua sisältä ja tekee minusta ikävän ihmisen. En jaksa jutella niitä näitä, kun ei voimat riitä mihinkään ylimääräiseen.
 
Luulin, että nettimiekkoset olisivat kadonneet taivaan tuuliin, mutta olinkin nähtävästi väärässä. Kerrankin. Niitä oli siis lopulta kahden sijaan kolme, joiden kanssa juttelin enemmän. Herra A:n luulin kadonneen, kun en suostunut lisäämään häntä naamakirjaan. Ei olisi mitenkään ihmeellistä, että joku tuolla hermostuisi tuollaisestakin. Hänestäkään ei kuulunut pariin päivään mitään, vaikka laitoin vielä jonkin viestin. Nyt yhtäkkiä hän viestittää, että oli kiireitä, että ei tässä mitään ihmeitä ole tapahtunut. Hohhoi...
Herra B:lle laitoin oma-aloitteisesti viestiä viikonloppuna ja hän vastaili muutamalla takaisin. Sitten vierähti muutama päivä ja olin ihan varma, että eipä juuri taida häntäkään kiinnostaa. Pistin jonkun viestin kumminkin varmuuden vuoksi. Hän vastasi, että ollut niin paljon kiirettä opiskelujen kanssa, että ei ole ehtinyt muuta ajatella. Jaahas...
Herra C:stä ei ole kuulunut viime viestittelyn jälkeen mitään. Siitä on viikko. En jaksa laittaa hänelle viestiä, koska ärsyttää jo tarpeeksi näiden kahden edellisen epäaktiivisuus.
Katsellaan, miten tässä napakympissä käy. Ennen joulua kukaan ei kuitenkaan ehdi tavata, joten ihan rauhassa saan olla.
 
Tässä mielentilassa on kyllä vaikea kuvitella, että löytäisin kemioita kenenkään kanssa hipsterin jälkeen.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Varovasti eteenpäin

Jospa päivittäisi vähän tunnelmia...
 
Tulin pari päivää sitten siihen lopputulokseen, että en ahdistu jos näen hipsteriä ihan normiympäristössä yksin. Juteltiin jopa täysin rennosti jotain viimeksi. Ahdistun vain silloin, kun mieleni yhdistää hänet siihen uuteen naiseen. Ajatusketju vie jonnekin heidän yhteisiin hetkiinsä. Mietin, mitä menetän kun en saa herätä jonkun vierestä, kun päivä toisensa jälkeen herään tyhjästä sängystä ja illalla taas palaan tyhjään kotiin. Olen kateellinen ja mustasukkainen samaan aikaan. Mutta kyllä tämä tästä vielä muuttuu, jos ei iloksi asti niin ainakin normaaliksi.
 
Olen jopa yrittänyt aktiivisesti löytää uutta seuraa. Netistä tottakai, mistäpä muualtakaan... Kahden eri tyypin kanssa olen kirjoitellut ja vähän alustavasti puhuttu tapaamisesta. Saa sitten nähdä, mitä siinä käy.
 
Salilla olen käynyt edelleen ahkerasti, mikä auttaa merkittävästi siihen että suht koht hyvä mieli pysyy. Olen myös tyytyväisempi ulkoiseen olemukseeni. Niin kai se menee, että ensin pitäisi pitää itsestään ennen kuin voi odottaa jonkun toisen tykästyvän sinuun.
 
Hyvää joulunodotusta itse kullekin! :)