Ei taaskaan niinku strömsös

Eipä yhtään huvittanut kirjoitella tänne sen jälkeen, kun viimeks tapasin Joonatanin. Meni meinaa aika lailla metsään se...

Heti kun istuin autoon alkoi kitinä siitä, ettei juniori taho, että mä tuun mukaan ja sitä jatkui sitten vartin verran ruokapaikan parkkiksella. Voin kertoa, et Joonatanin pisteet tippu siinä, kun seurasin sen perättömiä uhkailuja ja maanittelua, et junnu suostuis nouseen autosta. Ei näin. Noh, vihdoin ku päästiin syömään, tunnelma oli vähän parempi, tosin saatoin heittää pientä kommenttia miehen kurinpitokeinoista, heh (koska mullahan on kokemusta lapsista ja oikeus avata suuni tossa kohtaa, krhm)... Lähtiessä se onneks kantoikin huutavan muksun autoon, todennäköisesti osittain siksi, et mä olin sanonut siitä sille x) Ne deitit olikin sitten siinä, koska seuraavaks Joonatan heitti mut kotiin. Ei siinä, ihan ok... Mutta ois se voinu siitäkin jotain sanoa etukäteen eikä vaan hiljaa kaartaa mun pihaan!!?? How weird is that?

Tänään illalla nähdään taas, tällä kertaa kahden, mutta lähinnä meen suoraan sen luo nukkumaan. Enempää aikaa ei ole. Saattaa olla, että pistän sen puhumaan vähän tästä meen jutusta... uuu spöökee ;)

"tolla" on kyllä nimikin

Hengissä ollaan!:)

Pääsin tosiaan hiukan kurkistamaan perhe-elämään tuossa muutama päivä takaperin. Olin ihan superpaniikkitärinöissä, mut hyvinhän kaikki loppujen lopuks meni. Olin vähän aavistellutkin, ettei juniori ois aluks kovin mielissään siitä, että tulin sekoittamaan kuvioita. Onhan se varmaan aika hämmentävä tilanne. Noin ainaski vois kuvitella. En sitte tiiä, mitä nelivuotias oikeesti aattelee... Mut aluks mulle ei tietty voinu puhua ollenkaan ja iskä sai kuulla kommentteja kuten: "mä en tykkää tosta" tai "tuleeks toi meille koko yöks?" (olinhan siihen mennessä ehkä sanonut yhden sanan)... Joku vartti myöhemmin me oltiinki jo kavereita ja leikittiin yhdessä pehmoelukoilla:) Juuh, suloinen lapsi. Oon aika yllättyny, että osasin jotenki olla juniorin kans kahestaanki, vaik mun kokemukset lapsien kanssa leikkimisestä tai yleensäkin on jotain 0,2. Vähän mulla oli sellanen "the bad guy -fiilis", ku juniori passitettiin omaan sänkyynsä nukkumaan ja mä sain nukkuu isin kans, mut hei... pitää kai tonikäsen jo oppia sietämään yksinnukkumista.

Joop, mukava oli sitten loppuilta Joonatanin kanssa kahden.

Haluaisin silti enemmän viettää vielä Joonatanin kans aikaa nimenomaan kahdestaan... Ja oon niin paljon miettiny, kuinka asiat mutkistuu kun täs on vielä lapsi mukana ja oliko viisasta tutustuttaa se muhun jo nyt ja blaa blaa blaa...