tiistai 30. heinäkuuta 2013

Iilimato

Tähän päivään jaksoin, sitten oli pakko laittaa viesti, ihan vaan tyyliin: "Mitä kuuluu?" Sain kaksi yhtä tylsää vastausta hymynaamoineen. Kaikki on siis hienosti (not).

Huomasin kyllä, että ainoastaan sinä ensimmäisenä iltana menimme luokseni hänen aloitteestaan. Hmm.. tai tavallaan sinä toisenakin iltana. Menin vain puhumaan hänelle, en ehdottanut mitään. Eniveis, tajuan kyllä, ettei hän halua mitään vakavaa. Jos haluaisi, hän yrittäisi edes jollain lailla lähestyä minua. Järjen ääni (juu sellainenkin on) sisälläni sanoo, että tilaisuuden tullessa minun pitää kieltäytyä, perääntyä, jättää taakseni koko homma. Se toinen ilkikurinen ääni kuitenkin nauraa räkättää päälle, etten pysty siihen, ei tule onnistumaan. Yritän olla edes kirjoittamatta viestiä, mutta hitto kun sekin on jo pirun vaikeeta! Miten kuluttavaa voi pelkkä tällainenkin "suhde" olla!? Mä oon ku iilimato, joka tarttuu kiinni heti kun vähän kättä ojentaa. Ällöttävää : /

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Älä lähde vielä

Oikein yritän väkisin saada tämän loppumaan huonosti: lähettelen typeriä känniviestejä ja kinun sitä luokseni. Omg. En ole vielä kolmissakymmenissäkään oppinut, miten miehiä kannattaa käsitellä. Päin helvettiä menee. Jatkossa (jos sellaista on) kutsun häntä 'hipsteriksi', koska hän pukeutuu jotenkin jännästi. En tiedä onko hän hipsteri. Onko sillä mitään väliä? No ei.

Yhtenä päivänä nähtiin kaksin, selvinpäin kerrankin. Tavallaan oli ihan mukavaa, mutta melko jäykkää kyllä. No onko tuo nyt mikään ihme, kun ei olla koskaan mitään kahdestaan tehty, paitsi pantu kännissä?! Lisäksi omassa päässä jyllää ahdistavat skenaariot ja miljoona kysymysmerkkiä siitä, miksi se edes suostui lähtemään minun kanssani mihinkään. Sen päässä varmaan myös jonkinlainen ahdistus siitä, mitä minä kuvittelen tästä tulevan. Ilta meinasi olla siinä, mutta yllättäen rohkaisin mieleni ja pyysin sen luokseni. Se suostui. Oli vähän vaikeampaa päästä alkuun, kun ei siihen mennessä oltu edes hipaistu toisiamme. Huone oli hiljainen kuin mummolassa. Kello tikitti seinällä. Lopulta hän teki aloitteen. Kädet tärisi ja punastuin. Onneksi oli hämärää.. Yöksi hän ei enää jäänyt.

Mietin koko ajan kuinka monta muuta naista sillä on ja olikohan tämä taas se viimeinen kerta. Tartun jokaiseen pieneenkin sanaan, joka muka tarkoittaisi jotain positiivista. Ajattelen häntä koko ajan, mutten voi laittaa viestiä, koska ei hänkään laita mitään minulle. Sitä paitsi laitoin viimeksi jotain idioottiviestejä. Haluan, että hän unohtaa ne ensin. Tosin yllättävää kyllä, hän vastasi niihin tosi kivasti ja ystävällisesti, lukuun ottamatta sitä viimeistä, johon en enää saanut vastausta.


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Huolestuttavia merkkejä ilmassa

No joo, voi hitto. Ruokahalu on kadonnut eikä ees suklaata tee mieli. Jännitys päällä koko ajan, vaikka en ees näe sitä nyt ties koska seuraavaksi!? Keskittymiskyky pyöreä nolla.

Naurettavaa, että yritän olla ihan 'cool' ja että minulle on muka ihan sama miten tämä juttu päättyy. En oleta enkä odota mitään. Niinpä niin.

Toinen yö kaksin

Toinen yö saman miehen kanssa.
En tiedä, miten tässä käy, mutta aavistan että huonosti - minulle.

Ärsyttävää, että alkoholi on puurouttanut kaikki keskustelut, joita kävin hänen kanssaan. En ihan muista... Sitä paitsi yhtään mitään ei olisi tapahtunut viime yönä ellen minä olisi mennyt tarttumaan häntä hihasta ja puhumaan asioista (ainakin lähes) niiden oikeilla nimillä. Oltaisiin oltu niin kuin ennenkin ja ehkä se ensimmäinen yökin olisi ajan kanssa unohtunut.

Muistan kyllä, että hän vastasi kaikkiin kysymyksiini: "En tiedä." tai "En nyt vaan oikeasti pysty antaa mitään vastausta." Oli pahoillaan, että minä olen joutunut tällaiseen tilanteeseen. En ole ihan varma edes siitä, mikä tuo "tilanne" on. Itse olen kuitenkin itseni siihen laittanut - ei hän. Joo tiedän, että tämä kuulostaa hyvin epämääräiseltä ja epäilyttävältä, mutta siitä huolimatta en halua vielä karata. Yö oli jälleen parasta pitkään aikaan. Eikä pelkästään hyvää seksiä, vaan se on niin huomaavainen ja kiltti. Sehän siitä tekeekin vaarallista, että tässä voi vaikka vahingossa ihastua... Ei kyllä todellakaan kannattaisi.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Yksi yö kaksin

Kun jostakusta tulee yhtäkkiä sinkku, minä olen siellä samantien kärkkymässä ja saalistamassa :) Onkohan se jo vähän noloakin? Olenko vähän liian itsestäänselvä tapaus?

Aivan sama. Tiedättekö mitä on olla koko ajan yksin? Syvällä sisällä kasvaa aivan mieletön tarve ja kaipuu. Sitä ei sammuta mikään elokuvien tarjoama romantiikka tai suklaa. Niin... Kaaduin siis jälleen erään työkaverin syliin. Samassa työyhteisössä ollaan oltu jo pari vuotta, mutta en ole koskaan ajatellut hänestä mitään siinä mielessä. Johtunee ehkä ihan siitäkin, että hän on ollut koko ajan varattu. Vaan eipä ole enää. Ei minun ollut kyllä ensin tarkoitus häntä mitenkään alkaa iskeä, mutta jossain vaiheessa tuntui, että vaihdetut katseet olivat jotenkin erilaisia kuin myös juttujen sävy. Yksissä bileissä käsi kävi lanteilla ja siitä se ajatus taisi villiintyä... Nyt viimeksi samassa porukassa vietetty ilta päättyikin sitten minun luokseni. 

Jokin sisälläni pyysi olemaan sekaantumatta tähän kuvioon, mutta miten sanoa ei, kun kerrankin tuntee olonsa halutuksi?! Yö ylitti odotukseni ja mies oli vielä niin kohtelias ja kiinnostunut minun toiveistani. Mitään ei tapahtuneesta puhuttu jälkikäteen enkä ole nyt kuullut hänestä. Olen lomalla, joten ei nähdä kai hetkeen. Ehtii vähän sulatella. Tuskin siinä mitään sen enempää oli kuin se yksi yö. Toivon vaan, että kerrankin osattaisiin välttää se vaivaantuneisuus ynnä muu. Jää nähtäväksi.