Hiljaa hyvä tulee

Ohops, anteeksi että olen loistanut poissaololla.

Olen ehtinyt nähdä Joonataniakin tällä välin jo kahdesti:) Juu...Aikas kivaa. Taidan olla vähän ihastunut :)

Niillä kolmansilla treffeillä ei todellakaan tapahtunut mitään mistä nuo kaksi sanaa 'kolmannet treffit' ovat kuuluisat. Toinen ei vaan kykene tekemään aloitteita. Oli kyllä tosi mukavaa. En haluaisi olla liian ankara näissä "arvosteluissani". Keilailua, leffaa, käsi kädessä kävelyä ja yks pusu... Leffassa lähin kontakti muodostui siitä, kun söin sen popcorneja. Kävellessä mulla loppu kärsivällisyys ja tartuin sen käteen ja erotessa pussasin. Tottakai nainenkin voi tehdä aloitteita, mutta musta ois vaan nii kiva, jos mies veis ja mä vikisisin, ahahhaha... Oikeesti toi hidas eteneminen on kyllä myös mukavaa ja mä yritän nauttia hetkestä ja siitä hermostuneesta ja jännittyneestä tunnelmasta. Se on kuitenki ainutkertaista. Ja on tosi ihanaa, että voi tutustua toiseen ihan rauhassa ilman paineita. On aikaa puhua vaikka kuinka kauan.

Nyt viimeksi kun nähtiin, oli vielä ihan yhtä jännittävää. Halattiin epävarmasti tavatessa, mut siitä olikin taas todella vaikea päästä mihinkään enempään. Mutta mutta... Päästiinhän sitä sitten ihan kunnolla suutelemaan jo about kymmenen tuntia tapaamishetkestä, ahahahhahahahha :D Ja nyt lakkaan valittamasta, koska me kuitenkin päästiin siihen kohtaan. Yeah. Ja aamu oli niiiiiiiiiin suloinen ja ihana ettei mitään rajaa :) eikä se ois millään halunnut päästää mua lähtemään...

Huomenna Joonatan tulee ekaa kertaa mun luo, koska/vaikka mä oon kipeä. Jos joku haluu ehdoin tahdoin tulla kattomaan mua, ku mä oon tässä kunnossa, ni sen pitää olla joko päästään pimee tai sitten...vähän vakavissaan. Huhhuh...