Miks, oi miks mä en voi kiinnostua sellasista mukavista nössykkämiehistä, jotka tuijottaa mua niillä luppasilmillään ja asettelee mun hiuksia korvan taakse, ku ne kuvittelee, että sillä heruu...?! Miks mä sen sijaan ihastun ihan hulluna tyyppiin, joka ei viestitä mulle mitään sen suuntaista, että mä olisin jotenkin kiinnostava ja spesiaali? Tietenkin siks, että se on niin helv**in kuuma ja karismaattinen!!! Ja kai mäkin kuulun niihin naisiin, joihin vetoo mies, 'who's playing hard to get'. Okei, ei se nyt ainakaan ihan täysin vastenmielisenäkään mua koe, koska silloin torstaina baarissa (ennen kuin menin suoraan asiaan vähän vähemmän hienovaraisesti) se kuitenkin ihan mielellään näytti juttelevan mun kanssa ja illan edetessä tökki mua kylkiluiden väliin, niinku silleen kiusoittelevasti (vaikkakin pitää myöntää, että vihaan sellaista...). Se tökkiminen mut tais juurikin rohkaista esittämään kysymykseni...
Juhannusaattona lähetin sille pari idioottia viestiä kännipäissäni. Ensimmäinen oli hyvin sekava viesti juhannustunnelmista ja pari tuntia myöhemmin lähetin uuden viestin, joka kuului suurinpiirtein näin: "Olisinpa nyt kanssasi..." (!!!) Eiiiiii!!!! Miksi!!?? Miksei mun puhelimessa oo alkolukkoa?! Oikeesti... Niin ja kyllähän hän siihenkin vastasi - hymynaamalla... Ihan niinkuin minä tein talven 'toy boyn' kanssa, kun hän chatissa toivoi minun olevan kanssaan tai muuta vastaavaa - vastasin pelkällä hymynaamalla. Sillä mitä muutakaan siihen voisi vastata, kun omat ajatukset eivät ole samat? Niin että hienoa, cioccolata, olet nyt virallisesti epätoivoisesti ihastunut, paremman puutteessa kelpaava petikaveri.
Nyt taistelen vielä tämän päivän sitä vastaan, että lähettäisin fiksulle yhden viestin ennen kuin lähden viikoksi ulkomaille. Voin kertoa, ettei ole helppo taisto se. Saa nähdä, kuinka minun käy... Siitä olen kuitenkin aivan varma, että viikko pois näistä piireistä tekee minulle tooooodella hyvää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti