Mielikuvituksen ja todellisuuden sekoittamat sävärit

En ole onneksi vieläkään nolannut itseäni, jes! Paitsi, että menin paljastamaan kaverilleni olevani jossain määrin kiinnostunut (tai jotain muuta määrittelemätöntä) eräästä työkaveristani. En vain osannut pitää sitäkään omana tietonani. Why, oh why? Sain todella epäuskoisen reaktion kaverilta, koska tämä kyseinen tunteideni kohdehan ei välttämättä ole yleisen mielipiteen mukaan kaikkein komein tai vastaavaa. Sitä paitsi hän on varattu, vaikka huhu kertookin että suhde on ollut jo pitkään kylmenemään päin... 

En aio mitenkään edetä tässä asiassa, varsinkin kun näistä minun tuntemuksistani ei aina ota selvää, että kuinka luotettavia ovat. Ennen en edes juurikaan noteerannut häntä tai hakeutunut juttusille, mutta viime aikoina olen viihtynyt aikas paljon samassa tilassa ja hakenut katsekontaktia varkain. Välillä minusta tuntuu, että hänkin jää liian pitkäksi aikaa katsomaan minua, mutta saatan toki olla myös vainoharhainen...

Hauskaa silti, että on tällaisia ajatuksia pitkästä aikaa: jotain jännittävää, arvaamatonta ja se ihana 'entä jos sittenkin' -tunne. Ehkä en olekaan täysin turtunut vanhapiika vielä.

Mielikuvitus kiusaa

Tiedättekö sen tunteen, kun kuvittelee kaiken tarkoittavan jotakin, mut tosiasiassa mikään ei tarkoita mitään? No nyt on juuri sellaista ilmassa. En voi edes kirjoittaa mistään niistä, kun ovat niin pieniä juttuja, että vain ylianalysoiva yliyksinäinen sinkku voi lukea niistä jotain merkityksiä. 

Tässä on siis ollut työpaikan pippalot ja nyt olisin valmis hyppäämään petiin melkein jokaisen miespuoleisen työkaverini kanssa, ajatuksen tasolla siis. Melko huolestuttavaa... Voi hormoni paratkoon... Vielä huolestuttavampaa on, että kuvittelen heidän miettivän samoin. Ja että näitä pippaloita on tulossa lähitulevaisuudessa lisää hyvää tahtia. Tiedä, minkä sopan saan vielä aikaiseksi.

En ole siis tehnyt vielä mitään. Mitään ei ole tapahtunut. Huh...

Uudistin vähän tuossa ulkonäköänikin, niin senkin seurauksena kuvittelen nyt olevani tosi hottis eli varmaan minusta huokuu ympäristöönikin kaikenlaisia merkkejä sun muuta :)

Ps. en ole ehtinyt pysyä perässä kenenkään muun blogikuulumisissa. Suokaa anteeksi! Yritän ehtiä jossain vaiheessa päivittää!

Joku tällanen superkiusallinen hetki mulle just vois tapahtuu:

"...ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin, että usko sulla säilyis suuriin unelmiin..."

Se varattu tyyppi tosiaan kävi täällä vielä kerran, juotiin kupilliset teetä ja juteltiin. Siinä se. Tuskinpa siitä mitään enää kuulen. En olisi kyllä halunnut häneltä mitään läheisyyttä enää. Olispa kiva löytää joku, joka kiinnostais mua vielä päivänvalossakin ja olis VAPAA.

Oon ollut kaksi päivää vapaalla ja arvatkaapa olenko vieläkään tehnyt gradua?? No enpä tietenkään. Sen sijaan olen siivonnut kaksi päivää niin, että täällä on nyt niin siistiä ettei ole ollut ehkä koskaan sinä aikana, kun olen tässä asunut. Harmittaa, että en saa ikinä siivottua kunnolla itseäni varten. Vaaditaan joku sovittu vierailu, että viitsin tarttua toimeen. Tällä kertaa kyseessä on joku tyyppi, joka tulee ottamaan kuvia asunnosta, jotta tätä saa sitten vuokrattua eteenpäin, kunhan tästä häippäsen joskus vielä tämän vuoden puolella.

Ihan kiva aloittaa taas alusta jossain uusissa maisemissa. Sama kaupunki, mutta vähän eri suunnalta. Ja paljon lisää tilaa!!! Muutto tosin tuo mieleen edellisen muuton ja sen myötä kaikenlaisia tunteitakin... Exä sai kyllä paremmat kortit; on kihlattua, auto, oman alan työ ynnä muuta. Etenkin se kihlattu...

Välillä vieläkin mietin, valitsinko jotenkin kohtalon vastaisesti. Olisiko minun kuulunut jäädä siihen ja taistella niin kauan, että olisimme saaneet homman toimimaan? Mietin kuinka onnellinen olin niinä hetkinä, kun meni hyvin. Mietin, mistä kaikesta luovuin kun päätin selvitä yksin. Ja kuinka mahdottomalta tuntuu uuden miehen löytäminen! Vuosi vuodelta mahdollisuudet pienenevät, kun tämän ikäiset ihmisethän ovat jo kihloissa/naimisissa jne. 

Toisaalta taas järki sanoo, että jos minä kerran valitsin väärin, niin miten on mahdollista, että exä löysi onnen ja kenties sen Oikean itselleen loppuiäkseen? Ja hei haloo, en kai minä nyt mikään ainoa about kolmikymppinen sinkku ole!? ...enhän..?

Mitä siellä baarissa liikuksiikaan..?

Hei muruset!

Hidasta, jokseenkin yksinäistä vapaapäivää vietellään täällä. Siivoilen ja pohdin, josko jaksais avata gradutiedoston. Olis jo pikkuhiljaa aika sitäkin jatkaa. Olen tosin jo edistynyt sen verran, että olen keksinyt miten voin muokata aihetta joutumatta kuitenkaan ihan alusta aloittamaan. Jotain positiivistakin siis sillä saralla.

Viikonloppuna cioccolata oli baarissa pitkästä aikaa ja totaalisesti yllätti itsensäkin menemällä juttelemaan eräälle miehelle. Keskustelunaloitus oli jotain luokkaa: "Moi, mikä meno?" Oon kyllä verbaalisesti lahjakas ;)

Noh, siihen sitten jumiuduin juttelemaan loppuillaksi ja juomaan miehen tarjoamia drinksuja. Oli niin mukava tyyppi ja keskustelu luontevaa, että lähdin siitä sitten jatkamaan hänen luokseen. Hän ei ilmeisesti halunnut mennä varsinaiseen seksiin asti, tai ainakaan ei menty. Muuta kivaa oli kyllä, ainakin minulle, vielä aamullakin. Aamulla selvinpäin keskustellessa minua alkoi kyllä ärsyttämään miehessä jo aika moni seikka. Juttujen sävy oli vähän sellainen ylimielinen ajoittain. 

Hän heitti minut kotiin ja antoi numeronsa, jos olisin vielä myöhemmin rapularuokaa hänen seurassaan. En sitten kylläkään halunnut, lähetin vain viestin jossa totesin että oli ihan kivaa ja vois mahdollisesti nähdä toistekin.

Naiivisti kuvittelin, että kun mies noin kevyesti jutustelee, vie kotiinsa eikä osoita mitään äkillisiä mielialanvaihteluja tms., hän on vapaa... Viesti tuli myöhemmin takaisin: "...kai muistin kertoa olevani varattu..?" 

Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en olisi hänen kanssaan mitään vakavampaa halunnutkaan, mutta olisin voinut nähdä toiste ja pitää kivaa tai viettää aikaa muuten vaan. Enemmän kuin se, että hän olisi jotenkin loukannut minua, ärsytti se, että joku voi noin rennosti pettää menemään. Olisi kai pitänyt tajuta, ettei minua vanhempia sinkkumiehiä baareissa enää parveile. Ja unohdin sen pikkujutun, että aina pitäis muistaa kysyä: "Ootko varattu?" Hohhoijaa...

Saatan nähdä tyypin silti uudestaan, ehkä jopa tänään. Hän lupasi tuoda mulle erään jutun, joka uutena maksaa paljon ja minulla on sellainen todella vanhanaikainen versio. Ajattelin ottaa sen vastaan ja olla miettimättä sen enempiä kuinka outoa sekin on. Olen köyhä ja muutenkin kaikki on ihan arsesta.