tiistai 8. marraskuuta 2011

Kaikki hyvin...tai ainakin melkein.

Jaahas, olipas taas tosi yllättävää, että skitsoilin viikonlopusta ihan turhaan. Kaikki meni hyvin, oli oikeesti hauskaa ja ihmiset oli rentoja ja ystävällisiä. Pitäis varmaan olla oppinut tähän ikään mennessä, että aina kun luisun johonkin paniikin partaalle, on se kumminkin täysin suhteettoman suurta edessä olevaan "koitokseen" nähden. Joonatankin hoiti osansa ihan kiitettävästi: ei hylännyt mua kriittisessä alkuvaiheessa ja vastaili asiallisesti kysymyksiin 'meistä' ja yhtä pihalla se oli itsekin aluksi vaikka sieltä enemmän porukkaa tunsikin. Tapasin siis muiden muassa Joonatanin kaksi siskoa, jotka kovasti yrittivät selvittää kuka olen ja mistä olen ilmestynyt Joonatanin elämään. Hän ei tietenkään etukäteen ollut kertonut minusta juuri mitään... Olihan se hieman hämmentävää, mutta tosiaan ihan asiallista se keskustelu oli. Mitähän ne ihmiset mahtoi miettiä mielessään, kun kysyivät kauanko ollaan oltu yhdessä ja Joonatan joutui korjaamaan, että ei olla ees ehitty siihen vaiheeseen että oltais jotenki varsinaisesti yhdessä tai puhuttu siitä. Lopullinen vastaus meiltä oli, että ihan about 6-7 kertaa ollaan nähty X)

Käytiin myös paluumatkalla mun siskon ja hänen miehensä luona pikaisilla kahveilla. Ei tarvinnu poikaa hävetä ;) Ihan hyvin pärjäsi eikä sisko onneks kyselly mitään "vaikeita". Muutenkin kotimatka sujui kivasti. Sain vihdoin suuni auki ja kysyin muutamaa minua mietityttänyttä asiaa muun keskustelun lomassa ja Joonatan vastaili kivuttoman tuntuisesti ja avasi ihan oma-aloitteisestikin asioita. Lähinnä siis hänen entisestä suhteestaan puhuttiin ja kaikesta mielenkiintoisesta mitä siihen liittyy... (Eipä mies pahemmin mun edellisestä elämästä mitään oo kyselly. En mä nyt tiedä onko siinä mitään mitä pitäis tietääkään, mutta kyllä mua ainakin kiinnostaa tietyt asiat entisistä suhteista, esim. miksi ne on päättyny ja miten ne mahdollisesti näkyy miehessä tänä päivänä.) Jäi tosi hyvä olo koko reissusta. Ja kun se pysäytti auton mun talon eteen, oli niin hellää ku suudeltiin siinä pieni tovi ennen ku lähin. :)

No näinkö onnellista ja yksinkertaista kaikki nyt yhtäkkiä onkin???!!! -Ei sinne päinkään. Peiton alla (hahaa) on vähän mieltymyseroja ilmeisesti, joista pitäis jotain keskustella ennen ku tää homma voi mennä yhtään eteenpäin. Mut enhän mä osaa! Äh... Jotain kyllä kommentoin tossa viikonloppunakin, mut se lähinnä jäi siihen, et Joonatan hämmentyi, jäi täysin ilman selitystä mun reaktioon ja mä taas loukkaannuin, ku se ei osannu lukea mua ja meni viel sammumaan niin, et asia jäi ihan auki. Aamulla oltiin niinku mitään ihmeellistä ei ois tapahtunutkaan. Jotain vihjasin sille tekstiviestissä edellisiltana, et jutellaan siitä yöstä joskus myöhemmin. Se ei reagoinut asiaan mitenkään, joten todennäkösesti se on ihan pihalla, et mistä mä edes puhun, ahahahhahahhaha... Miks miehet ei osaa lukea ajatuksia??? ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti