Tänään pelkkää epäkiinnostavaa sanottavaa mun arjesta ja sekin on noin kaks sanaa, koska mua väsyttää ja masentaa, ettei kukaan pyydä ulos minnekään:(
So here it goes... Kävin tosiaan hakees sen yo-tarran ja kalenterin ja megalomaaninen opiskeluahdistus pyyhkäisi ylitseni. Huomenna ois vihdoin vapaapäivä tän loman jälkeisen neljän päivän putken jälkeen, joista kaks mun itse haalimia lisävuoroja, meitsi kun on ihan pee aa. Eniveis, olis siis hyvä päivä tehdä ees yks niistä lukuisista rästihommista, ku on kerrankin aikaa. Hiukka kuitenkin pelkään, et jää taas toiveajatteluksi moinen, koska olen jo suunnitellut siivoavani koko päivän ja ehkä käyväni lenkillä ja tiäs mitä supertähdellistä. En vaan millään tunnu tajuavan, että ne työt on tehtävä. Ei niitä kukaan tee mun puolestani eikä kukaan voi valmistua mun puolestani. Ei mee kaaliin, ei.
Olipa muuten järkevää tehdä tossa pari päivää sitten ne 120 kyykkyä ihan puskista. Tänään oli reidet sen verran tulessa, et kävelin ihme ankkakävelyä töissäkin ja rappuja alas mennessä piti pitää kaiteesta kii kaksin käsin. Ajattelin, et jospa se lähtis juoksemalla, mut tuskinpa. Sattu nii helv****ti, et teki mieli kiljasta kivusta joka askeleella. Tuntu, että yläkroppa menis eteenpäin, mut jalat ei pysy mukana. Hyvä, etten lentäny turvalleni. Nii, että tiedoksi niille, jotka tuli vastaan just sillon ku irvistelin: se ei johtunu siitä, et mul ois niin huono kunto, et oon kuolemas ku kipitän etanavauhtii ankkatyylillä, vaan muhun sattu! ja oli jokseenki vaikee juosta näillä pökkelöillä.
No lauantaina edelleen tiedossa ne Saran synttärit. Pliiiiiiiiiiis, jotain sutinaa! Ma en kesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti