maanantai 29. elokuuta 2011

Uusi minä

No oliko sutinaa?
- No eipä ollut, ei.

Semimielenkiintoiset jatkot ois voinu olla, jos oisin mennyt niille, mut päätin jättää väliin. Oltiin siis jatkamassa sieltä synttäreiltä erään baarin vip-tiloissa. Kauniisti ku hymyilee, ni sinnekin pääsee ihan heittämällä... No siellä oli sitten eräs urheilumaailman julkkis kaveriporukkansa kanssa bilettämässä ja jotenkin hän taisi kiinnostua yhdestä meidän porukan tytsystä. Pyysivät siis mukaan jatkoille ja toiset meni ja toiset ei. En tiiä oisko pitäny mennä ihan vaan, että oisin saanu kirjotettua tähän blogiin jotain kiinnostavaa, mut alkuinnostuksen jälkeen aloin miettiä, et mitä ihmettä mä siellä sit muka tekisin?! Ainoa porukan hyvännäköinen oli tää nimenomainen tähti ja muut oli ihan noubadeja (en siis tarkoita heidän statustaan, vaan oikeesti ei naama napannu yhtään). Ja jälkeenpäin oon erittäin tyytyväinen päätökseeni sen perusteella, mitä oon kuullut niistä jatkoista. Siis ei mitään ihmeellistä. Hienot tilat, mut muuten aika perussettii...

Yritin kyllä kovasti järjestää itselleni sutinaa lähettelemällä taas jotain ihme viestejä fiksulle, vaikka olin pyhästi vannonut itselleni, et EI MITÄÄN VIESTEJÄ... No joo, näin siin aina kumminki käy. Mun täytyy oikeesti lopettaa toi tai se ei kohta uskalla ees puhua mulle, ku pelkää et käyn suoraan kiinni. 

Tänään alkaakin sitten mun uus elämä:)! hihiii:)
Aloitetaan Saran kanssa sellanen liikuntajaterveellinenruokajaelämäyms. -projekti ja sitä ois tarkoitus jatkaa joulukuun puoleen väliin asti (!!!) huhhuh... Oikeasti oon aika innoissani, koska eilinen krapula otti taas vaan hitosti päähän, ku oisin halunnu lenkille ja tehdä jotain muutakin järkevää ja en vaan pystyny mihinkään. Rasittavaa. Juomisenkin ois siis tarkoitus jäädä nyt vähemmälle (mut siis en aio olla kokonaan juomatta) tai sit juon vaan kirkkaita (mikä ei oo hyvä idea). Sit keksitään joku yhteinen palkinto sinne joulukuulle, jos ja kun saavutetaan tavoitteet!

Mä jaksan kyllä innostua tällasesta ja paneutua asiaan tarmolla, mut sit se koulupuoli.... No luck there.

torstai 25. elokuuta 2011

Megablaah

Tänään pelkkää epäkiinnostavaa sanottavaa mun arjesta ja sekin on noin kaks sanaa, koska mua väsyttää ja masentaa, ettei kukaan pyydä ulos minnekään:(

So here it goes... Kävin tosiaan hakees sen yo-tarran ja kalenterin ja megalomaaninen opiskeluahdistus pyyhkäisi ylitseni. Huomenna ois vihdoin vapaapäivä tän loman jälkeisen neljän päivän putken jälkeen, joista kaks mun itse haalimia lisävuoroja, meitsi kun on ihan pee aa. Eniveis, olis siis hyvä päivä tehdä ees yks niistä lukuisista rästihommista, ku on kerrankin aikaa. Hiukka kuitenkin pelkään, et jää taas toiveajatteluksi moinen, koska olen jo suunnitellut siivoavani koko päivän ja ehkä käyväni lenkillä ja tiäs mitä supertähdellistä. En vaan millään tunnu tajuavan, että ne työt on tehtävä. Ei niitä kukaan tee mun puolestani eikä kukaan voi valmistua mun puolestani. Ei mee kaaliin, ei.

Olipa muuten järkevää tehdä tossa pari päivää sitten ne 120 kyykkyä ihan puskista. Tänään oli reidet sen verran tulessa, et kävelin ihme ankkakävelyä töissäkin ja rappuja alas mennessä piti pitää kaiteesta kii kaksin käsin. Ajattelin, et jospa se lähtis juoksemalla, mut tuskinpa. Sattu nii helv****ti, et teki mieli kiljasta kivusta joka askeleella. Tuntu, että yläkroppa menis eteenpäin, mut jalat ei pysy mukana. Hyvä, etten lentäny turvalleni. Nii, että tiedoksi niille, jotka tuli vastaan just sillon ku irvistelin: se ei johtunu siitä, et mul ois niin huono kunto, et oon kuolemas ku kipitän etanavauhtii ankkatyylillä, vaan muhun sattu! ja oli jokseenki vaikee juosta näillä pökkelöillä.

No lauantaina edelleen tiedossa ne Saran synttärit. Pliiiiiiiiiiis, jotain sutinaa! Ma en kesta!

tiistai 23. elokuuta 2011

Seinille hyppimistä

Terve vaan,
pari iltaa tässä tämä meneillään oleva mukaan lukien on olleet yhtä levotonta päänsisäistä sekoilua, joten ajattelin tulla jakamaan osan siitä tännekin. Luvassa on siis todennäköisesti jotain käsittämätöntä sillisalaattia ja haikailua ties kenen perään. Pyydän anteeksi, mutta en pakota lukemaan;)

Mikä mua vaivaa??! Onks ne ne mormoonit taas vai mikä hitto? (ei ois mikään ihme, ku yks syö jotain ihme pillereitä, joiden seurauksena on menkatkin jääneet kokonaan pois..) Eilen olin jo ihan hajoomispisteessä. Mietin tapoja ottaa yhteyttä fiksuun tai edes saada tietooni, mitä se puuhaa. No luck there obviously... En voi mitenkään lähettää sille viestiä TAAS, joten pakko vaan kärvistellä. Seuraavaks aloin nähdä päässäni haavekuvia musta ja seikkailijasta viettämässä söpösti iltaa yhdessä katsellen leffaa sen sohvalla. Siis joo, ja ihan just tapahtumassa toikin... Pistin sille viestiä fasarissa, et sen on suorastaan pakko nyt jutella mun kanssa tai lähtee järki, mut eeeeii, ku tyyppi on kipeenä eikä kestä olla koneella paria minuuttia kauempaa. Niin mun tuuria... No hmm... Siihenhän ne vaihtoehdot sitten loppuikin. Mä tarviin lisää miehiä mun elämään!!! Ei näin voi vaan olla! Mää en kestääää!!!!!

Okei, ottaen huomioon, että sekoilen nyt aika pahasti, mun on pakko olla ees vähän ylpee itestäni, etten oo lähettäny mitään epätoivosia viestejä esim. fiksulle. Thänk gaad... (se vaihtoehto meinaan pyörii edelleen jatkuvasti mun mielessä) 

Oiskohan huominen parempi päivä. Oon menossa yliopistolle syksyn ekalle lounaalle Tean kanssa ja samalla noutaan tän vuoden uuden tarran opiskelijakorttiin. Saa nähdä, mihin se mahdetaan lätkästä, kun eräällä alkaa oleen kortti sen verran täynnä tarroja, et seuraava joudutaan pistää mun kuvan päälle :D ahahahhaha... Jos koittais pikku hiljaa päästä ulos sieltäki lafkasta... Mut siis joo, ainakin käyn ulkona huomenna, toisin ku tänään ja eilen, ku oon vaan laiskana kökkiny tääl neljän seinän sisällä ja illaks siirtyny kilsan verran päästäkseni työpaikalle. Jee. No hei, tein mä sentään tänään 120 kyykkyä. Ei huono:)

maanantai 22. elokuuta 2011

Kuin vaikeeta on vaan saada mitä tahtoo???!

Täällä taas:) 
Ihana viikon pituinen aurinkolöhöloma takana ja tänään illalla edessä ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä. Pääsin Portugaliin asti nollaamaan aivoja ja kaikkea tunnesotkua sun muuta ja SILTI, kaiken sen jälkeen ja matkan aikanakin minä ajattelen vaan fiksua!!!??? Tyhmääää ja ihan sikaärsyttävää!!! Jotenkuten sain pidettyä näppini kurissa lauantaihin asti, mut sit en enää malttanut mitenkään olla näppäilemättä viestiä sille. (uskomatonta, että kerron tämän, mutta..) Oikeesti olin tallentanut viestin jo valmiiksi edellisenä päivänä luonnoksiin ja sen jälkeen vielä pariin otteeseen muokannut sitä. Oivoi... Sitä paitsi, olin suunnitellut lähettäväni sen sunnuntaina, mut en siis jaksanut odottaa siihen asti. Äh, en ees tiedä, mitä haluan sen kanssa. Okei, of course olen puutteeeessssaaaa, mut kun se ei ole niin mitenkään varmaa, et se ois jotenkin maailmoja järisyttävää sen kanssa. Siis lähinnä siksi, että mun ajatukset saattaa harhailla tai hermostuttaa tai mitä milloinkin. Toisaalta mua myös kiehtois vähän ajatus yhteislenkkeilystä sen kanssa... Mut siinäkin vois vaan mennä hermo sen juttuihin, hah.. Joo, eli ei todellakaan ole järki mukana näissä mun "hitto, mun on ikävä sitä" -ajatuksissa. 
Tottakai mun teki mieli kysyä siinä viestissä suoraan, että koska nähdään???!!!! mut enhän mä kehdannut. Toisin sanoen, viestissä ei ollut mitään järkeä, kuhan kyselin kuulumisia. Aaaarggghhhhh!!!! Voinko vaan lähettää viestin, et saanko tulla sun luo NYT?! ahahahahhahahah....

Matka oli ihana ja oli niiiiiin kuuuuuuma koko ajan:) mut lievä pettymys oli se, et ei siellä mitään kuumikset tullu juttelemaan tai mitään:( Jos joku tuli jutskaan, ni se oli ihan NOU NOU, eli ihan sama juttu ku suomessakin... blaah... Siel oli tietty nii paljon turisteja, et ei siel päässy mitenkään erottumaan joukosta:( No, onneks kaveri hommas meille seuraa edes ekaks illaks, ku oltiin ulkona. Pari tosi mukavaa paikallista poitsua ja kauniita ku kiiltokuvat! Okei, se kenen kanssa lopulta päädyin vähän vehtaamaan oli kyllä kivasti 21, hahahhahah... Jotenki mun kohdalle eksyy aina näitä 21-vuotiaita;) Niin no vähän rajoittunutta se vehtaaminenkin oli, kun kaverini oli siinä viereisessä sängyssä sen toisen pojun kanssa X) :D jep jep... Oli kyllä hauska ja erittäin mieleenpainuva episodi  koko ilta noiden poitsujen kanssa ja sen jälkeen käydyt viestikeskustelut sun muut. Mutta ei siis tavattu poikia enää, eikä siinä mitään. Oli aika seko adhd tämä "minun" tapaus ja tosiaan, niiiiiin poika vielä.

Viikonloppuna on tiedossa Saran synttärit!!!:) Jees... Saran kanssa olin siis myös siellä portugalissa (piti vaan kaivaa jostain tuolta vanhoista kirjoituksista esiin, että mitä ihmeen nimiä olinkaan antanut ystävilleni täällä blogissa..heh..). Sen jälkeen alkaakin kuntoremontti ja syksyn (puistattaa koko sana) jumpparuljanssi ja uudet kujeet siellä täällä. Ja kyllä, myös siihen superüberahdistavaan yliopistoon pitää jälleen alkaa valmistautua henkisesti...

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Daydreaming at night time...

Noniin...
Avasin viinipullon, join lasillisen ja aloin jutella seikkailijan kanssa naamakirjassa. Muutaman lauseen jälkeen juttu kääntyi seksiin, minun aloitteestani (no se on se viini!!!). Seikkailijahan siitä vallan innostui ja olisi ilmeisesti halunnut ihan oikeasti harrastaa jotain cyberseksiä mun kanssa, mut äh, taidan olla liian ujo moiseen. Ei voi mitään. Sori. Noh, jatkettiin juttua kumminkin asteen säädyllisemmällä tasolla, I guess... Hän tiedusteli muun muassa, mikä oli mun personal favourite siellä reissussa. Mä sitten kerroin, vaik totta puhuakseni en oikeesti muista juurikaan niitä kertoja. Kaikki on ihan ku sumun peitossa... Ehkä mä oikeesti vaan olin niin humalassa koko matkan ajan, mene ja tiedä. Mut siis joo, pari kohtausta muistin kumminkin ja hän kertoi sitten omansa. Anteeksi, mutta en nyt kykene paljastamaan mitään yksityiskohtia! Nou nou... Sen verran voin paljastaa, että matkalta jäi muistoksi pari "ekaa kertaa", eli mulla on ilmeisesti aika paljon vielä koettavaa silläkin saralla ;).

Hmm.. siinä kun toivoin olevani samojen lakanoiden välissä seikkailijan kanssa, en voi sille mitään, että ajattelen samaan aikaan fiksua ja olen ajatellut sitä muutenkin tässä viime päivät aika paljon. Vaarallista... Mun pitäis niin unohtaa koko jätkä ja silti mä mietin koko ajan, et mitenköhän voisin ottaa siihen yhteyttä ja voisinkohan...? Äh, ei meillä oo ees sama huumorintaju ja se on oikeesti tosi tärkee tekijä. No, ehkä mä en oikeesti ajattele sitä silleen mitenkään tunteella... ehkä mä vaan nyt haluun sen pöksyihin, ku en vaan kestä ilman. (hope so). Nii ja fiksu käyttää oikeesti hyvännäkösiä alushousuja!!! Ne istuu, on tarpeeks piukat, oikeen mittaset ja everything. On oikeesti tärkeetä, millaset kalsarit miehellä on. Viime syksyn pojulla oli jotkut ihan jäätävät roikkuvat pussihousut. Ne näytti kaks numeroo liian isoilta. Kuka ostaa sellasia???!! Kaikki sen alkkarit oli niitä!!! Teki mieli pihdata vaan sen takii. Samoin seikkailijan pöksyis oli toivomisen varaa...(huokaus).

Tiistaina lähtö portugaliin!!!! En tiedä ehdinkö kirjoittaa tänne sitä ennen, joten antoisaa viikkoa itse kullekin, mikäli ei kuulla... Yritän sit tulla viikon päästä raportoimaan, mitä siel matkalla tarttu pyydykseen ;) Bye bye! 
Boa noite! tai jotain sinne päin...

torstai 4. elokuuta 2011

Sweet seventeen;)

On tässä pari päivää ollut vähän huono happi ja heikko olo, niin etten ole koneellakaan viihtynyt pitkiä aikoja putkeen. Tiistai-iltana töiden jälkeen kun tapahtui seuraavaa:

Olin töistä tullessa niin **ttuuntunut, että melkein tärisin raivosta. Koko päivän olin sisäisesti kiehunut jokaiselle asiakkaalle, joka teki ihan mitättömimmänkin asian väärin (siis minun mielestäni). Ok, olin tosi väsynyt ihan fyysisesti, mutta silti olotila tuntui jotenkin liioitellulta ja tekisi mieli syyttää jotain hormoneja, vaikkakin nykyään syömäni pilleritkin on juurikin niitä ei-hormonaalisia (tai jotain..). Noh, joka tapauksessa, palkitsin itseni siitä, että olin joten kuten selviytynyt tuskaisesta päivästä, pienellä sipsipussilla, kokiksella ja suurimman pudottajan uusimmalla jaksolla. Kun olin päässyt jakson ja pussin loppuun, alkoi olla vähän huono olo ja päätin mennä nukkumaan. Nukkumisesta ei tosiaankaan tullut mitään, kun oli niin järkyttävän paha olla, että lopulta ajattelin, josko olisi vaan parempi oksentaa ja se ehkä mahdollisesti helppaisi. 

Lopputulos oli se, että vietin yön kylppärissä pöntön äärellä halusin tai en. Sen verran pääsin siitä ylös, että sain patjan, tyynyn ja peiton raahattua mukanani, niin oli sitten edes jollain lailla siedettävämpää makoilla siellä puolikuolleena. Mikä lie vatsatauti sitten olikaan se, kuumettakin oli yli 38 seuraavana päivänä. 2-3 kiloa on lähtenyt painosta näinä parina päivänä, kun en ole vieläkään jaksanut syödä mitään kunnollista. Niin että jee, laihduinpas viimein, sitähän mä niin kovasti halusin... Joo, en todellakaan näin. Ehkä mikään ei tunnu niin hirveeltä, ku oksentaminen, varsinkin ku se vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Okei, anteeksi, jos joku on lukenut tähän asti. En tiedä, minkä takia pitää täällä omista vaivoistaan selostaa... Pakko kai jakaa tämäkin. Tänään pitäisikin sitten mennä töihin taas. Saa nähdä riittääkö voimat...

Eilen illalla oltiin yksillä fiksun ja muun seurueen kanssa. Ensinnäkin, en meinannut päästä ensin sisään, koska olin unohtanut paperit kotiin (mulla on AINA ne mukana just tän takia) ja kuulemma ei voi päästää sisään enää sen jälkeen, ku kerran on kysynyt. Öö.. joo, mä näytän vähän nuoremmalta kuin mitä olen, mutta hei...silmä käteen nyt oikeesti! En mä nyt mitenkään voi näyttää 17-kesäiseltä!? Noh, onneks miesväki saapu paikalle ja antoi kunniasanansa siitä, että oon oikeesti täysikäinen ja pääsin armosta sisälle. Siis kämäseen baariin (joka oli ehkä puolillaan porukkaa), ei minnekään tanssiklubille.

En tiedä, kuvittelenko omiani, mutta ihan selkeesti fiksu katsoi mua useemman kerran jotenki ..hmm.. sillä silmällä, niin et mä vähän hämmennyin, vaikka pari kertaa yritin kyllä vastata katseeseen. Niin ja se tuli jopa juttelemaan mulle ja mun kaverille siksi aikaa kun muu porukka keskittyi pelaamiseen. Harvinaista... Ja väittäisin, että näin pettymyksen sen silmissä, kun me lähdettiin aiemmin kotiin. Lisäksi se katsoi mua jotenkin oudosti, jonka mä tulkitsin tarkoittaneen: "ootko ihan varma, että haluat mennä kotiin..?" Hahahahha.... Kaikkee mä saankin irti pelkistä katseista X) Vainoharhainen hullu mä olen, ehehehee...

Juoksut ja punnerrukset obviously pienellä tauolla, ku pitää vähän keräillä itteensä ennen, ku jaksaa taas... :(

maanantai 1. elokuuta 2011

Elokuun ensimmäinen

Perjantai-iltana päädyttiin taas samaan paikkaan viettämään iltaa fiksun kanssa. Tai no, päädyttiin ja päädyttiin... Ei se nyt ainakaan mikään sattuma ollut, kun kerran minä taas lähetin hänelle viestiä, että oisko hän mahdollisesti jossain kulussa ja olihan hän, ihan 100 metrin päässä minusta itse asiassa. Mikä siinä onkin, että nyt oli taas oikein kiva ilta ja melkein vaihdoin mielipidettäni hänestä positiivisempaan suuntaan? Oisko alkoholilla osuutta asiaan?! Vai johtuisko kenties siitä, että nyt vaihteeksi sain huomiota häneltä? Vähän olisi kyllä kehittämistä siinä, millä tavalla tämä tapahtui. Minä vain hämmennyn sellaisesta ihme tökkimisestä ja kutittelusta... Ollaanko tässä jotain 15-vuotiaita, vai häh?! Niin ja mikset pyytänyt minua luoksesi yöksi??? Kuvittelitko, etten halua, kun menen aamulla töihin? Hah... 

Oli puhetta (jo toisen kerran), että mentäisiin yhdessä juoksemaan joskus. Mahtaakohan tuo ikinä toteutua...

Viikon päästä alkaa kesäloma vol 2:) Olen onnistunut jättämään ilta/yösyöpöttelyn aika vähille ja olo on parempi. Lisäksi olen aloittanut 100 push-ups challenge:in, joka juoksentelun lisäksi pitää kivasti mielen virkeänä. On hauskaa, kun on erilaisia tavoitteita, joita kohti puskea:) Pääsin vasta viikon 2 loppuun, mutta äskeisen testin perusteella joudunkin nyt uusimaan kyseisen viikon, kun voimat eivät vielä riitä viikkoon 3. Noh, en anna sen lannistaa minua. Ohjelma on aika raskas ja yritän päästä sen läpi miesten punnerruksia tehden, jotka on sata kertaa raskaampia kuin naisten, ainakin omasta mielestäni. Olisi vaan aika huippua, jos jaksaisin tehdä niitä 100 joku kaunis päivä! Eilen mainostin tuota haastetta seikkailijallekin ja hänkin kiinnostui siitä, niinkuin osasin vähän ennustaakin:)