Anteeksi, että on ollut tässä vähän taukoa. Joko en ole ehtinyt tai sitten on vaan tuntunut liian masentavilta kaikki päivitykset. Ai miksi niin masentavilta? -No kun ei näistä mun miesjutuista tule yhtään mitään.
On ilmeisesti jotenkin hienoa sanoa, että "joo, olis kiva, jos olis jotain sutinaa vähän, mutta en mä mitään kyllä tarvii, ku on ihan mahtavaa olla yksinkin, ku oon tällanen itsenäinen nainen. Oikeestaan oon juu jopa mieluummin yksin, ku mies vaan sotkis nää mun kuviot."
Juu, mutta sen sijaan mun tekis mieli huutaa, että todellakin tarviiiiiiin jonkun!!! En halua olla yksin!! Miksi se pitää tulkita epätoivoisena ja säälittävänä??? Jos mä olisin epätoivoinen, menisin ja ottaisin tuolta vaan jonkun. En ole. Mulla on tasan kaksi tällä hetkellä, joita en osaa olla ajattelematta (koko ajan): fiksu ja Markus. Valitettavasti tiedän, että mun pitäis luovuttaa ja perääntyä kummankin suhteen.
Fiksua olen nähnyt kai kerran sen jälkeen, kun sain siltä taannoin sen tylyn vastauksen; tervehdittiin toisiamme etäältä ja siinä olikin sen illan kommunikoinnit. Markuksen kanssa juteltiin jopa aika pitkään (useita lauseita) töissä joku päivä. Puhuttiin muun muassa kesästä ja sen illan suunnitelmista. Olin aika yllättynyt a) siitä, että se alkoi jutella mun kanssa ihan oma-aloitteisesti b) että suoriuduin keskustelusta suht kivuttomasti ja varmaan aika normaalilta vaikuttaen. Samana iltana nähtiin terassilla pikaisesti (juu, ei ollut sattumaa, kun kerran se oli just päivällä kertonut menevänsä sinne) ja sitten (idiootti) lähetin sille jonku viestin toivottaen hauskaa loppuiltaa. Eihän se muuten olisi ollut mitenkään kovin paha siirto, mutta kun en oo missään vaiheessa saanut sen numeroa, vaan hankin sen finderista... Supernoloa. Pitääkö mun antaa puhelin jollekin mun kaverille ens kerralla ku meen ulos??!!! Argh... No okei, se vastas siihen kyllä: "samoin;)" ja seuraavaks töissä jutteli mulle ihan normaalisti, vaik ite oisin halunnut kadota johonkin maan rakoon...
Markus...hmmm.... siel terassil se istui meihin selin, mut kääntyi muutaman kerran katsomaan ja kerran vähän niinku iski silmää tai jotain. Nimenomaan tai jotain, koska olin kyllä aika humaltuneessa tilassa. Ehkä se oikeesti vaan nauroi mulle...
Saatan nähdä nämä molemmat miehet lauantain yöelämässä, eli huomenna. Olis meinaan parit bileet tiedossa. Pelkkä ajatuskin pistää perhosia vatsaan... huhhuh:) Ja tästä voi päätellä, etten vieläkään suostu luovuttamaan, vaikka järki sanoo toista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti