maanantai 30. heinäkuuta 2012

Viiminen kerta ku meen yksin baariin

Kun kerran lupasin päivittää eilisen lopputuloksen, niin tässä tulee:

Aikani pommitettuani enemmän ja vähemmän läheisiä frendejä feisbuukissa tuloksetta, päätin lähteä yksin baariin. Ja siis tiedoksi, että tätä ei ole koskaan aiemmin tapahtunut, ever! Laitoin kyllä jotain viestiä jo kotoa Junnulle, että saatan ilmestyä paikalle halusitte (hän oli siis kaverinsa kanssa liikkeellä) tai ei. Okei, myönnetään, että aiheutin taas ihan itse pääni sisällä vähän draamaa, kun tilanne oli ihan oikeasti (no eikä ollut!) täysin normaali. 

Saavuin paikalle ja totaalisesti siinä epäonnistuen yritin sulautua siihen about kymmenen ihmisen asiakaspaljouteen, joka oli siihen mennessä ryöminyt paikalle. Pari teiniä tuli juttelemaan ja roikuin niiden seurassa sen puoli tuntia ennen kuin Junnulta tuli viestiä, että he on nyt baarissa, että mitäs mä oikein sekoilen mun viesteissä. Löysin jätkät yhdestä baarin nurkasta ja niiden ilmeet oli kyllä näkemisen arvoiset. Niistä oli luettavissa ajatukset: "**tun pimee ja stalkkaava muija" ja "et oikeesti tullu just pilaamaan meidän äijäiltaa". Oli sitten nii hiton kiva fiilis lyöttäytyä niiden seuraan...

Noh, ku tilanne vähän rentoutu, ni olihan ne ihan mukavia mua kohtaan. Piti kyllä välillä häipyä siitä ja yrittää esittää, etten tarvi niiden seuraa väkisin (joo, ei tainnu mennä läpi). Lisäks olin vähän pelottavan mustasukkanen yhestä tytsystä, joka tuli josain vaihees siihen juttelemaan niille sekä Junnun jatkuvasta tekstailusta jollekin/joillekin. Lopuks kuitenki Junnu kutsu mut luokseen yöksi, mut jotenki se ei ollut ihan sellasta kuin parina edellisenä kertana. En oikein tiedä halusiko se, et mä oon siellä vai ei. Aamun leikkeihin Junnu vaikutti kuitenkin olleen erittäin tyytyväinen ;)
Nyt en näekään miestä varmaan muutamaan viikkoon ja hyvä niin.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

ÄÄääääh....

Tiiättekö, miltä tuntuu, ku istuu yksin himassa viimisen päälle laittautuneena; kukaan ei vastaa kyselyihin, onko joku lähdössä johonkin ja koska ja sit ku lopulta vastaa, nii siitä saa sellasen käsityksen, että ei itse ole tervetullut. Voi KETTU!!!! Mitä ny helvettiä mä nyt teen???!!! En viittis tuppautuu mukaan, mut on ehkä pakko, ku ***tana täälläkää viitti kolttu pääl yksinäni istuu. Miten voi olla, et mä tunnen ihan liian vähän ihmisiä??!!!

Ilmeisesti raportoin sit huomen, kuin kävi - jäinkö yksin kotiin itkemään surkeeta kohtalooni.

Ja taas...

Noh, kappas kun heräsin tänäkin aamuna Junnun vierestä. 
Nähtiin illalla, jatkettiin eri suuntiin, mutta kumminkin lopulta menin herättämään sen keskellä yötä (olin kyllä kysynyt asiasta jo aiemmin illalla) ja kömmin viereen. Cioccolata on meinaan ihan pikkasen hellyydenkipeä... Junnu vaan kommentoi, että voitaisko joskus ehkä ihan arkenakin ja selvänä nähdä näissä merkeissä, kun ei se kännissä oo ihan sama juttu... Saatoin luvata, että näin tulee joskus käymään. Mulla on myös sellanen muistikuva, että se olis jotain vihjannu syksystä...että tää kuvio jatkuu viel sillonkin. Öh...

Onko pakko analysoida tätä? - Ei mun mielestä. Ei varsinkaan nyt, kun on toista päivää krabbe ja päässä ei liiku ajatuksen ajatusta, on hirvee kuuma koko ajan ja sydän hakkaa epäterveellä rytmillä. Mä oon liian vanha tällaseen juhlimiseen, mutta en anna sen haitata ja sitä paitsi mä oon LOMAlla!:)

Se vaan, että ois oikeesti yks melko tärkee juttu, mikä pitäis hoitaa, mutta tää jatkuva krapula estää mua ryhtymästä mihinkään, ellei siihen kuulu ruoka, viina tai seksi x) hahahahhah... Voisin tänäänkin nähdä Junnua, jos haluaisin/kehtaisin. Saa ny nähdä... Ehkä yön vois viettää kuitenkin ihan yksin omas kotona.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Katkera ja yksin

Ärsyttävän katkera sitä pitää olla aina kännissä. Taas lähetin jonkun "ei tartte moikata" -tyyppisen viestin perään, ku näin Joonatanin uuden naisensa kanssa eilen yössä. Odotin, että se katsois päin, niin voisin nyökätä silleen ohimennen - ja katsoihan se, mutta käänsi samantien katseensa sanoakseen jotakin naiselleen, joka sitten vilkaisi minuun päin. Humalassa tulkitsin tuon juuri niin kuin tässä nyt lukee, vaikka saattaa olla että en rekisteröinyt kaikkea mitä siinä pienessä hetkessä tapahtui. No mutta joka tapauksessa pilasi mun illan taas vaihteeksi tuollainen ja tuli lähetettyä se idioottimainen viesti. Menin jo feisbuukkiin Joonatanin sivuille poistaakseni hänet kavereistani, mutta en sitten vain pystynytkään. Järkeilin, että on mulla siellä iso liuta muitakin "kavereita", joiden kanssa en ikinä kommunikoi mutta joita ei vain voi poistaa.

Muutenkaan en oikein osaa olla yöelämässä. Tuntuu kamalan vieraalta ja jotenkin ahdistaa se ihmispaljous ympärillä. Tekee mieli vain hengata jossain nurkassa yksinään ja eihän niin voi tehdä. Sehän on ihan liian häröä toimintaa. En jaksa, kun juuri sellaiset ihmiset tulee aina juttelemaan joiden seura ei minua yksinkertaisesti kiinnosta ja tekisi mieli toivottaa kaikki hornan tuuttiin. Ai että, mä olen sitte mukava ihminen! Varmaan näytänkin ihan helvetin tympeeltä siellä, että ihme jos kukaan uskaltaa lähestyä, hahah...

torstai 26. heinäkuuta 2012

Pitäisikö itselleen piirtää rajoja?

Viime päivät oon ollut niiiiiin lomalla, ettei mitään rajaa. Oon tehnyt vaikka mitä kaikkea ja ajatuksetkin on siinä samalla olleet ihan muissa aiheissa kuin missään vakavissa "mitäs tämä minun elämäni taas onkaan" -kelailuissa. Mutta mutta...ei se tarkoita, ettenkö olisi jonkun ajatuksen suonut junnulle ;) Parin päivän sisällä tuli läheteltyä jonkin verran viestejä ja sitten pidin parin päivän radiohiljaisuuden, koska en halua...ööö... No en halua mitään liian läheistä yhteyttä pitää häneen, ettei asiat mene nurinkurin. Heheh, poika parka on myös saanut kestää aika paljon **ttuilua yhteisiltä tutuilta sillä välin, kun minä olen lomaillut muissa maisemissa. Noh, mä luulen, että se on osittain sen mielestä ihan jees vaan :)

Tällasta tää nyt sitte on, kun liikun niin nuoressa porukassa silloin kun jossain liikun. Sitä paitsi tuttuja on niin paljon helpompi lähestyä. Ulkopuolisia ihmisiä en edes huomaa. Olen ihan totaalisen sokea! Ehkä nyt viikonloppuna tulisi jotakin muuta kuviota vastaan... Olen kai menossa ulos sekä perjantaina että lauantaina. Mahtavaa!:)

Yritän olla ajattelematta liikoja junnua, sillä en halua hänestä mitään sen enempää. Tiedän kuitenkin, että liha on heikko ja tunnen itseni, joten saatan sortua vielä toisenkin kerran... Pelottaa vaan, että mietinköhän taas ketään muuta kuin itseäni. Junnu on meinaan vasta eronnut suhteesta enkä halua sekoittaa herkän pojan päätä...

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kolmen tunnin yöunet, need I say more

Mitähän mä just edelliseen postaukseen kirjoittelin?! Manailin ilmeisesti kaikenlaista tapahtuvaksi, öh... :D Tuntuu melkein, ku kuuluttaisin sitä koko kansalle kun sen tänne paljastan, mutta siis ööh... saatoin sukeltaa samojen vällyjen väliin tuon todella junnun kaveri(?)pojan kanssa, ohops... No mut mähän sanoin, että mun mielessä liikkuu kaikenlaista!!! Nyt mä oon sitte joku jäätävä kissaeläin varmaankin, siis puuma. Ou jea.

Jotenkin vaan tiesin (toivoin) jo etukäteen, et siihen se ajautuis kuitenkin yhteisen baari-illan jälkeen. Muahahahhaa.. Ensin oli ihan peruskiva ilta ja pari tequilaa myöhemmin mä olinkin tanssilattialla suutelemassa tätä junnua. Ei mitään muistikuvaa, mikä keskustelu johti siihen, mutta jotenkin epäilisin sen olleen jotain tyyliin: "Mitä, mitä, cioccolata :) - Ai mitä, mitä? - Hahah, noni tuus nyt tänne siitä ;)..." Jotain tollasta loistavaa verbaliikkaa :) Ja.... sitten mentiin meille.

Yllättäen mulla ei ees oo pahemmin morkkista. Miksipä olisi? Oli kiva ilta. Piste. En tehnyt mitään väärin; tyyppi on vapaa ja täysikäinen, heheh... Okei, joutunen viikon, tai jopa kuukauden juoruksi, mutta se on sitten vain kestettävä.
Hassua on, että junnu on ollut muhun ihastunut jollain tasolla jo pitkään ja nyt kuulemma unelmat täyttyi. No ohhoh! Imarteleehan tuo nyt vähän, hei!f :)


perjantai 20. heinäkuuta 2012

Itsetunto kohillaan

Mikä tekee hyvän itsetunnon?
Nyt on meinaan taas aikas hyvä olo omissa nahoissa ja mietin vain, mistä moinen johtuu. Minulla on tähän tasan kaksi vastausta: urheilu ja miesten huomio. Olen sen verran komiasti pitänyt yllä juoksuharrastustani, että pitää jopa olla vähän ylpeä itsestä :) Hyvä minä!

Jotenkin nolottaa kuitenkin myöntää tuo, että miesten kehut ja kiinnostus vaikuttaa siihen miten näen itseni. Toisaalta, ihan luonnollistahan kai se on. Sitä haluaa tuntea itsensä naiseksi, mikä on kohtuullisen vaikeaakin joskus, kun ei ole oikein mitään kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen - lukuun ottamatta sitä, kun joku puhuu mulle töissä tyyliin: "Anteeks, mis teil o kertakäyttöastiat?" - Joo, se se vasta on jotain...

Eihän tässä nyt siis mitään mainitsemisen arvoisia kontakteja hirmusti oo ollut, lähinnä kaveripoikia. Mutta kun niitä kaveripoikiakin on yhtäkkiä kamalan monta, niin sitä on ihan jotenkin yllättynyt että oon mä sittenkin kiva, hauska ja sen verran kiinnostava, että joku haluaa erikseen mun juttusille pyrkiä. Se vaan, että jäätävän pitkästä sinkkuudesta sekaisin, oon jopa joutunut useempaan kertaan vastaamaan itselleni kysymykseen: "Onko toi kahdeksan vuotta nuorempi poitsu oikeesti vaan liian nuori ja poikamainen?" - No on todellakin!!! Apua, mitä sun mielessä oikeen liikkuu, nainen!!? No, hemmetti, ku ne kaveripojat on nii hiton flirttejä, ni se on pelottavaa! Yritä siinä sitte uskottavasti (punastelematta) heittää kaikki läpäksi, ku kuitenki mielessä liikkuu kaikkee ihan hervotonta....hahahhah :D

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Hyvä päätös

Muutama päivä sitten koin lyhyen hetken, jona järjen ääni käski mun POISTAA nettiprofiilin viimeinkin. Onpa helpottunut olo! Tällä kertaa siis todella poistin profiilin enkä vain piilottanut sitä väliaikaisesti. Nyt siis, jos haluan joskus palata, on minun luotava profiili aivan alusta uudelleen. Hyvä!

Lauantaina olin lenkillä erään miespuolisen kaverini kanssa ihan 'out of the blue' fb-viestittelyn seurauksena. En ole itse asiassa edes nähnyt kyseistä herraa varmaan syksyn jälkeen. Tarkemmin sanottuna, olen mitä todennnäköisimmin nähnyt hänet viimeksi silloin kun olen ollut jossain yhteyksissä vielä fiksun kanssa. Tunnen meinaan tuon tyypin juuri fiksun kautta. Arvatkaa paljonko teki mieli kysyä häneltä, mitä fiksulle kuuluu nykyään?!! - Paljon! Maltoin kuitenkin mieleni. Mitä sen on väliä. 
Joka tapauksessa lenkki oli piristävä ja mukava ja tottakai analysoin siinä vielä kertaalleen, olisko tuossa miehessä potentiaalia muuhunkin, mutta vastaus oli kyllä ehdoton ei. Kiva tyyppi, mutta pelkkiä kaveriviboja lähti hänestä.

Eilen kuulin eräältä läheiseltä ihmiseltä sellaisia uutisia, että pasmat meni täysin sekaisin koko loppupäiväksi. Uutiset olivat siis enemmän kuin iloisia ja olin ihan äärimmäisen innoissani, siis niin innoissani että sanat eivät riittäisi kuvailemaan tuota tunnetta, kunnes kotona yksinäni onnistuin kääntämään senkin asian taas päälaelleen. Kaikki johtaa aina lopulta niihin ajatuksiin, että itse on yksin eikä saa jakaa tätä elämää sen 'special someonen' kanssa jne. jne. Lähdin vielä myöhemmin ulos ja yritin kävellä huolet mielestäni siinä onnistumatta. Katsoin tyhjänpäiväisen elokuvan, eikä sekään auttanut. Juttelin erään työkaveripoitsun kanssa puhelimessa, mutta hän käänsi kaikki asiat vitsiksi ja minulla meni ainoastaan hermo. Onneksi tänään aamu valkeni jo rauhoittuneessa mielentilassa. On myös aika mahtavaa, että viikon päästä mulla alkaa loma :)


keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Learn to love yourself before you can love others

Olenpas taas ollut kauan poissa.
Eipä ole kyllä ollut mitään sanottavaakaan.
Eikä oikeastaan ole vieläkään, mutta tekee vaan mieli kirjoittaa jotain siltikin. 

Kiitos Daaliah kauniista kommentista edelliseen :) Nyt taas allekirjoittaneella vähän paremmat fiilarit. Saattaa johtua osittain tilille tipahtaneista lomarahoista, jotka pelasti ainakin hetkellisesti mut jo jonkun aikaa jatkuneesta ahdingosta. Oonkin shoppaillu viimiset kaks päivää, tosin hillitysti ja järkevästi (oikeesti!). Varattiin myö aurinkoloma kaverin kanssa elokuuksi :)

Eilen illalla yritin ajatella itseäni kauniina niin, että vedin kaikki hiukset otsalta pois pannalla. Joo, kuulostaa ihan pimeeltä, mutta mulla on korkeahko otsa ja aina pitäis olla jotain suortuvia otsalla tai kunnon otsis. Otsis taas ei oikein toimi, kun hiukset taipuu joka suuntaan.  Eilen siis yritin ajatella, että se on vain asenteesta kiinni tarviiko siinä otsalla olla jotain hiuksia vai ei. Pistin mekon päälle, hyvää latinomusaa ja "danced all problems away". Mulla on siis tällanen "opettele rakastamaan itseäsi juuri sellaisena kuin olet" -vaihe meneillään. 

Kuinka monta kertaa olen puhunut täälläkin siitä, että ottaisin nettiprofiilin pois... Nyt olen laittanut itselleni takarajaksi heinäkuun lopun ja tällä kertaa profiili pysyy pois pidemmän aikaa kuin viikon ;) Mitä hyvää sieltäkään oon saanut viime aikoina?? Edellinen teki oharit ja viimisin sai etuoikeutetusti nähdä mun fasarisivun ja sen jälkeen sainkin viestin: "ollaan vähän eri elämäntilanteessa...blaablaablaa..." Niin varmaan juu...