keskiviikko 28. elokuuta 2013

Harmaata, tylsää ja ahdistavaa

Hiukka on masentunut fiilinki taas. Tilillä on 2 euroo ja sehän riittää hienosti yli viikoksi! Oikeesti. 

Hipsteri on kipeä. Lähetin hänelle viestiä, koska olin übertylsistynyt ja niin oli kuulemma hänkin. Oli tehnyt jo kaiken mahdollisen, mitä ikinä vaan keksi. Mutta äärimmäisessä tylsistyneisyydessäänkään hänelle ei tullut mieleen kirjoittaa minulle. No miksipä olisi? Poissa silmistä, poissa mielestä. Kyllä se munkin kohdalla pätee. Tunne hiipuu hiljalleen, kun kerran emme ole nähneet vähään aikaan. (En usko tuota itsekään.)

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Syvällisillä vesillä

Ah, meillä on niin syvällinen ja merkityksellinen suhde hipsterin kanssa. Se näkyy jo viestikeskusteluistakin. Onnistuin joten kuten olemaan kokonaiset kaksi päivää kirjoittamatta hänelle ja sain kuin sainkin telepaattisilla voimillani hänet kirjoittamaan minulle, edes kerran. Hän oli viihteellä, eli tarpeessa ja päätti sitten lähetellä minulle yksisanaisia viestejä. Uskomattoman selkeän keskustelun voi käydä käyttämällä sekä kysymiseen että vastaamiseen vain yhtä sanaa! Helvetin hienoa! Tässä taas yksi todistus siitä, kuinka kiinnostunut hän on minusta ja kuinka paljon vaivaa viitsii nähdä minun eteeni. Ja tietenkään siis emme todellakaan nähneet saati sitten tehneet mitään.

Oh god... Miks mä en oo mies!!??? Todella raskasta ajatella sitä tyyppiä ihan koko ajan. Jos oisin mies, hilluisin vaan kavereiden kanssa, ajelisin autolla, kattelisin leffoja, pelaisin jotain pleikkaa, joisin kaljaa ja istuisin saunassa. Ainoa ajatus olisi, että mitenköhän se ja se joukkue nyt pelaa tänä iltana jossain. Naisia ajattelisin vain silloin, kun ... Okei, eli aika monta kertaa päivässä, mutta ainoastaan eroottisessa mielessä, enkä analysoisi heidän jokaista ilmettään tai sanaa. Se nyt olisikin turhaa ja hullun hommaa. 
Muahahah... 
Toi oli sitten vitsi.

Hitto oon yksinäinen.

torstai 22. elokuuta 2013

Suossa kävelyä

Onpa raskas olo tänään. Juuri tänään, kun luvassa on hauska laivareissu ystävien kanssa. Jalat ja kädet painaa tonnin. Ei meinaa jaksaa nostaa edes ripsaria meikkipussista. Yhtään järkevää ajatusta en pysty muodostamaan, saati sitten että keksisin mitä ottaa  reissuun mukaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa ja tulee vaan raskaampi olo, syyllinen jotenkin. Pitäisi olla innoissaan, mutta kun ei jaksa. Kiva ajatella jo etukäteen, että rahat ei riitä mihinkään, eli ostaa ei voi mitään jos meinaa jotenkin selvitä seuraavaan palkkapäivään asti. Voi perse tätä mun elämää. On niin kivaa.

Yritin järkätä yhtä yötä hipsterinkin kanssa ennen reissua. Juu kyllä, minä aloitin kaikki viestikeskustelut. No eipä sille tietenkään sopinut. Oli ihan oikeita syitä ja kyllä se ehdotti toista päivää, mutta se ei taas sopinut minulle. 

Joo, olen jo (pikku hiljaa) hyväksynyt, että tämä on pelkkää seksiä, mutta haluaisin edes sitä joskus! 

Välillä esim. salin jälkeen uskon itseeni ja tunnen olevani vahva ja että tämä on minun elämääni ja hipsteri on siinä vain pienessä sivuosassa. Että hän tuo elämääni pientä piristystä joskus, mutten kaipaa muuta. Nuo voimaantumisen hetket kestävät ehkä sen päivän maksimissaan.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

He has his moments...

Olen yrittänyt olla kirjoittamatta. Olen yrittänyt olla välittämättä. Olen yrittänyt mennä fiiliksen mukaan, rennosti. Mikään ei toimi. 

Töissä on ihan piinavaa. Aina kun hän on töissä samaan aikaan, sydämeni meinaa hyppiä rinnasta ulos vaikka hän ei olisi edes näköpiirissä. Ahdistaa ja jännittää silloinkin kun mitään ihmeellistä ei tapahdu. Ja voi olla, että en tunne häntä tarpeeksi hyvin analysoidakseni hänen käyttäytymistään, mutta joo... Ennen tätä kaikkea hymyiltiin ja heitettiin läppää aina kun kohdattiin. Ehkä se oli sitten sitä huoletonta flirttiä... Nyt hän katsoo minua lähinnä jotenkin pelottavasti, viileästi, kireästi. Vai mitä se muka on??!!! Keskustelu on väkinäistä ja välillä hauskaa, muttei yhtään rentoa. Ja siksi olin jo pari päivää sitten ihan valmis olemaan välittämättä ja ärsytti vaan koko tyyppi, mutta...

...Parin siiderin jälkeen en pystynyt enää mitenkään estämään itseäni aloittamasta uutta keskustelua. Ja viestittelin hipsterin kanssa koko illan siihen asti, kun nukahdin. Älä sitten tee niin, jos et halua minua elämääsi missään mielessä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kun hän on humalassa, olen kiinnostava, vai miten se meni..??? Prkl... Oli vaan niin hauska ja kevyt viestikeskustelu taas, että jäi ihan sairaan hyvä mieli ja oli kiva nukahtaa sen jälkeen. Harmi vaan, että hyvällä fiiliksellä ei ole tapana kestää.

tiistai 13. elokuuta 2013

Anna vielä yksi hetki

Mikään ei ole helpompaa, mutta viime yön sain viettää hipsterin kanssa. Taas löydettiin itsemme istumasta vierekkäin muka katsoen telkkaria. Välissä miljoonan kilometrin pituinen 20 sentin sohvan pätkä, tahto koskea ja liikkumattomiksi taiotut kädet. 

En muistanut, että tämä voi olla näin vaikeaa. Ilmeisesti aika on tehnyt siitä vielä monin verroin vaikeampaa. Järki sanoo, että hän on minut pyytänyt luokseen. Hän haluaa minua yhtä paljon kuin minä häntä. Ja silti pelkään, että jos kosken, hän torjuu, katoaa, nauraa, jotakin... Kyllä minä huomasin, miten hän välillä katsoi minua ja tajusin mitä hän sillä katseella ajoi takaa, mutta piti silti odottaa niiden katseidenkin jälkeen vielä puoli tuntia ennen kuin uskalsin ottaa häntä kädestä kiinni ja vastata hänen suudelmaansa. 

Hänelle tilanne on kai myös uusi, ymmärtääkseni. Takana pitkä suhde, joten tuskin kovasti ensitreffikokemusta. Kyllä hän silti kiitettävästi yritti tehdä oloni mukavaksi kaikin puolin. Aamulla tosin hän ei jaksanut enää olla sosiaalinen ja minun olisi kai pitänyt tajuta lähteä jo aikaisemmin kuin mitä lähdin. En tiedä, ehkä vain ylitulkitsen taas... 

Tuli sellainen tunne, että ei me ehkä edes päästä tässä niin pitkälle että minun pitäisi tosissani miettiä mitä haluan tästä suhteesta. Luulen, että olen hänelle liian vaikea ja erilainen nainen. Ja ongelma on siinä, että olen vaikea tasan niin kauan kunnes uskallan luottaa häneen, ja sitä hetkeä ei ole näkyvissä lähitulevaisuudessa. Me kun emme puhu sanallakaan siitä, mitä tässä meidän välillä on menossa. En pysty rentoutumaan ja se tekee minusta vaikean ja ehkä hieman omituisenkin, kun puhun hassuja juttuja peittääkseni hermostuneisuuteni ja epävarmuuteni. Defenssi. Toisaalta, jos hän ei ole valmis katsomaan sen kaiken taakse ja ymmärtämään tämän tilanteen ja minun luonteeni, hän saa varmaankin mennä.

Aamuyöstä heräilin vähän väliä ja vaihdoin koko ajan asentoa. Puoliunessa hipsteri otti minua kädestä kiinni tai toi kätensä vatsalleni. Mietin että oli mikä oli, tämä hetki on nyt minun, enkä edes haluaisi nukahtaa...

maanantai 12. elokuuta 2013

Perhoset sinkoilee mahassa

Hih, viestiteltiin eilen (minun aloitteestani tietty) ja jäi kiva fiilis. Jos vain mitenkään mahdollista aikataulujen sovittelun suhteen, näemme tällä viikolla ja oikeasti tehdään jotain. Jännittävää :) Voisikohan olla, että se sellainen vakava jäyhyys, mikä hänessä on, olisi vain samaa hermostuneisuutta kuin mitä minullakin on? Aloitettiin tämä säätäminen toki väärästä päästä: ensin sänkyyn ja sitten tutustutaan. Takaisin läheisyysasteelle pääseminen onkin yhtäkkiä vaikeaa... Siinä hän on ihan lähellä, mutta en uskalla koskea.

lauantai 10. elokuuta 2013

Ihastu...ttavaa. Erittäin.

"Olen muutenkin paljon levollisempi tämän jutun suhteen. "It is what it is.""
Ai olen vai????!!! - En ole!

Viestittely on edelleen ihan arkipäiväisellä tasolla, mutta laiha lohtu on että sitä kuitenkin on. Sain myös semiyllättävän kutsun käväistä hänen luonaan tossa joku päivä. Ei mitään ihokontaktia todellakaan ollut siinäkään tapaamisessa, mutta olihan se mukavaa. Ei kettu! Mä haluan jotain niin muuta kuin mukavaa!!! Mä haluan hyökätä sen kimppuun ja repiä vaatteet päältä ja.. ja... Arggghhh!!! Huomaako jostain, että en ole enää ihan rauhallinen ja levollinen?

Pelkään, että olen jollain tasolla ihastunut, vaikka en edes tunne tyyppiä kunnolla. Tarkoitan, että loppujen lopuksi tiedän hyvin pieniä ja irrallisia asioita hänestä. Valitettavasti ikisinkun itsesuojeluvaistosta johtuen en ehkä itsekään viestitä yhtään mitään tunteistani välttelevällä ja säikyllä olemuksellani. Oma diagnoosini hänen aikomuksistaan on, että hänen tekisi mieli tehdä jotakin, ottaa jokin askel minun suuntaani, mutta ei uskalla koska ei halua antaa minun ymmärtää mitään. Pelkää ehkä, että takerrun ja ihastun (myöhäistä), vaikka hän ei ole valmis taas vakavaan suhteeseen. Hipsteri tuntuu oikeasti ihan kunnon mieheltä. En usko, että hän ainakaan tahallaan tuottaisi minulle pettymystä.

Sen verran vaan, että olo alkaa olla aika sietämätön ja keskittymiskyky arkiasioihin nolla (jälleen).

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Tyhjä päivä

Krapulapäivä taas, eli mitään en jaksa. Alkaa jo vähän kyllästyttää nämä tällaiset. Neljäs viikonloppu putkeen. Ei varmaan ole mitenkään kummallista noin yleisellä tasolla, mutta minun elämässäni tämä on kyllä erittäin harvinaista. Sunnuntai olisi niin hyvä päivä mennä salille tai tehdä jotain muuta yleishyödyllistä, mutta täällä sitä vaan kärvistellään tekemättä yhtään mitään. Ketuttaa. 

Valitettavasti minulla ei ole mitään uutta sanottavaa hipsteristä. Emme törmänneet viime yönä. Viestiteltiin kyllä jotakin aika ajoin, mutta hän halusi kotiin nukkumaan kunnon yöunet. Mikäs siinä. Viestitelty ollaan muinakin päivinä. Ei mitään kovin jännittävää, mutta mukava fiilis niistä on silti jäänyt. Olen muutenkin paljon levollisempi tämän jutun suhteen. "It is what it is."