tiistai 26. heinäkuuta 2011

You were right, I do miss u

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Oijoijoi, oon niiiiiiiin innoissani ja tohkeissani ja uiuiuiuiuiiiiiiiiiihihiiiiiiiiiiiii:) Ei, kyse ei nyt ole mistään miehestä tällä kertaa, vaan kesäloman toinen puolisko häämöttää ja tää nainen lähtee portugaliiiiiiiin!!!!! Uuujeaaah:) Aurinkoo, lämpöö, löhöilyy, hikoiluu, drinksui, kuumii miesvartaloita (onks portugalilaiset kuumii?? -kai ne on..), meri, hyvä ruoka ja jaetut hetket ystävän kanssa... 

Tuli nii hulvaton olo, että menin ja lävistin korvani, siis otin kolmannen reiän. Se on pitänyt tehdä jo varmaan kaksi vuotta ja nyt oli just hyvä hetki. Ei siinä taas mitään järkeä ollut. Uidakaan ei saisi kuukauteen, sääntö josta aion poiketa heti parin viikon päästä X) ja sitten korva varmaan mätii ja turpoo ja tippuu pois, hahahhaha... 

Mitäpä tässä muuta. Ikävä seikkailijaa... Kyllä. Tunnustan.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Ei naurata

Ihan turhaa oli valvominen silloin pari päivää takaperin, samoin eilen. Olen ihan tajuttoman väsynyt päivisin, kun joka yö pitää valvoa yli yhteen fasarin äärellä. Ei ole ihan normaalia tämä. Ihme roikkumista ihmisessä, joka on alusta asti sanonut, ettei halua mitään vakavaa. Ja josta itsekin olen ajatellut, että tää on vaan tällaista pientä kivaa piristystä. Totuus vaan on, että en kestä aikoja, jolloin ei tapahdu yhtään mitään ja siksi yritän kaikin keinoin pitää tämänkin sutinan liekin hengissä. Valitettavasti tänä aamuna seikkailija lähti viikonloppureissuun, joten kuulen hänestä taas aikaisintaan sunnuntaina... Emme ole jutelleet kunnolla moneen päivään.

Mieltäni ei yhtään paranna se, että vaaka näytti tänään 59,3. Olen joskus luvannut itselleni, että en ikinä päästä lukemia yli 60:n. Minusta on valokuvia yli 60-kiloisena ja se ei ole kaunista. Ei selityksiä, kai paino nousee, jos istuu joka ilta koneella jostain kahdeksasta yli puolenyön ja syö. Ei auta siinä lenkkeilyt sun muut. ***kele, että ottaa päähän!!! Viikonloppuna on kaiken lisäksi työpaikan iltamat. Massiivinen vaatekriisi odotettavissa.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Thinking of you

Pysyin yhden päivän niin erossa naamakirjasta kuin minulle on mahdollista. Toisin sanoen olin siellä koko illan, jopa online, mutta EN jutellut seikkailijan kanssa eikä hänkään aloittanut keskustelua kanssani. Se olikin sitten yhtä tuskaa ja taistelua. Avasin paikalla olevien ikkunaa kerta toisensa jälkeen tarkistaakseni, että hän on online, mutta ei edelleenkään sano minulle mitään. Joskus yhdentoista maissa hän jo poistui. Minä kärvistelin yli puolen yön toivoen, että hän kuitenkin tulisi vielä takaisin. Ei tullut. 

Tänään menin iltavuoroon, joten roikuin koneella päivällä (tein kyllä muutakin. kyllä, mulla on myös fasarin ulkopuolinen elämä, hah! kävin lenkillä. joo, siinä se olikin.). Seikkailija alkoi jutella mulle, vaikka oli töissä. Juteltiin siis, ihan hetki vaan niitä näitä. Ja vitsit, että siitä tuli hyvä mieli:) Vaaaraaaallissstaaaa.... Tänä iltana olisin halunnut jutella hänen kanssaan, mutta hän lähti ulos. Toivotti hyvät yöt, jos olen jo mennyt nukkumaan hänen palatessaan. Miksi sanoit niin??!! Nyt sitten valvon täällä silmät ristissä, prkl... Onneksi huominen on vapaapäivä, niin se kelpaa syyksi valvomiseen ja ainakin saan sitten nukkua.

Äshhhhh... Et kuitenkaan edes tykkää hänestä oikeasti, cioccolata! Kaipaat vaan huomiota. Sulje se feisbuuk ja mene nukkumaan! ...tai tämä luisuu vielä käsistä ja menee liian pitkälle.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

On se ny vaikeeta

Jätin (obviously) kertomatta seikkailijalle, että oon heti ollu toisen miehen pedissä, mutta muuten ollaan kyllä juteltu taas melkein joka päivä chatissa. 

Lauantaina oli kaverin synttärit, joten oltiin sitten jatkamassa baarissa. Kaveri sai mut yllytettyä tekstaamaan fiksulle, että mikäli haluaa liittyä seuraan niin ollaan baarissa X. No se se olikin taas ihan helv**in hyvä idea... Siellä se sitten oli ja loppuillan koko ajan meidän seurassa. Äh... Muahan ei pitänyt enää juuri kiinnostaa sen tekemiset tai muutenkaan koko mies itse, mutta kylläpä vaan tuntu pahalta, kun näin sen selkeesti yrittävän jotain mimmiä, vaikka se heti lopetti, kun me tultiin paikalle. Samoin tuntu pahalle, ettei se ees tullut jutteleen mulle juur mitään. Koko illan aikana vaihdettiin siis noin kolme lausetta. Itsehän en oikeen keksinyt mitään sanottavaa myöskään, koska ei ollut sellanen kiva ja rento olo. Fiksu lähti sitten jo vähän aikasemmin pois ja mitä tekee cioccolata??? No lähettää tietty perään viestiä, että "et siis halunnut täksi yöksi seuraa?" Apuaaaa..... Mitä mun mielessä oikeen liikkuu?! Me tuskin juteltiin koko iltana! Joo, tosi yllättävää, että se vastas "Luulen, et parempi että ei".

Ja yks ihan jees näköinen tyyppi kyyläs mua ihan täpöllä useempaan otteeseen ja mä ignoorasin sen täysin. Miks???!!! Ai siks, että fiksu oli paikalla? Mitä merkitystä sillä nyt taas oli mihinkään??! - Another opportunity missed -

Eilen ku juttelin seikkailijan kanssa, oisin niin toivonut, että oisin vaan voinu mennä sen luo ja kaikki ois ollu hyvin, mut onpahan hieman vaikeaa lähteä tästä parin tuhannen kilometrin päähän... Yöllä en meinannut saada yötä, kun päässä pyöri vuoroin fiksu, vuoroin seikkailija. Pitäisi varmaan pysytellä pari päivää poissa fasarista, mutta se taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty. I'm just getting really confused with myself....

torstai 14. heinäkuuta 2011

Matkailu avartaa

Reissulta palattu ja loma ohi.
Tänään olen yrittänyt vähän siivoilla kämppää, jotta täällä pystyisi ihminen elämään jotenkin. Hirveeseen kuntoon olin paikan päästänyt. Matkalle lähtiessä en ehtiny tiskata, joten täällä ne likaisest astiat kivasti odotti viikon jälkeenkin. Siivoaminen tuntui tänään lähinnä terapeuttiselta ja jokin tosiaan taitaa nyt olla vialla, kun kahdesti tuntui siltä kuin kaikki voima olisi valunut minusta ja lysähdin vaan lattialle makaamaan. Ei, tämä ei ole mitään fyysistä, vaan täysin henkistä. Ihan liikaa tapahtunut taas ja tuntuu olo niin raskaalta kaiken keskellä.

Reissu oli unohtumaton kokemus ja olen niin ylpeä itsestäni, että sain kaiken järjestettyä ja lähdettyä. Nyt on pakko tosin pysytellä jonkin aikaa keitto/salaatti-linjalla, sillä matkalla juotiin enemmän kuin reippaasti alkoholia ja syötiin hirveät määrät lihaa. Nukkumaan sinne ei myöskään menty ja kärsin siis univeloista edelleen, vaikka tulin takaisin jo perjantaina. Parasta matkassa oli kuitenkin (yllättäen) se, että "nukuin" erään miehen vieressä joka yö... Kyllä, yksi kaksilahkeinen lisää päätäni sekoittamaan. Sitähän tässä juuri kaivattiinkin.

Käytän kyseisestä herrasta tästä eteenpäin nimeä seikkailija. Miksi? No ei ainakaan siksi, että hän olisi jotenkin pelimies ja siinä mielessä seikkailija, vaan koska ihailen hänen rohkeuttaan toteuttaa unelmiaan kulkea niiden perässä vaikka toiseen maahan. Matkailijasielu. Kaksi kuukautta sitten hänen tyttöystävänsä (tai siis avokki) otti ja lähti kolmen vuoden yhteiselon jälkeen ja seikkailija tuntui olevan siitä edelleen aika rikki. Hän kertoi ajattelevansa tyttöä vieläkin joka hetki, vaikka tietää sen olevan lopullisesti ohi. Minulle hän sanoi ensimmäisenä aamuna, että toivottavasti en ota tätä liian vakavasti, sillä hän ei ole hakemassa mitään suhdetta. On liian aikaista jne. Ja se sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä koin olevani kyllä jollain lailla ihastunut, mutta tiesin, ettei kiinnostus kestäisi matkan kestoa pidemmälle. Niin me sitten muhinoitiin (anteeksi sanahirviö) lähes joka yö, vaikka joinain öinä osa seurueesta nukkui samassa huoneessa... Päivisin oltiin ihan 'cool' ja iltaisin taas saatettiin toisten huomaamatta vähän flirttailla kevyesti.

Suomeen palattuani sain häneltä heti viestin yöllä, että hänen on kuitenkin ehkä vähän ikävä minua. Nyt olemme jutelleet joka ilta feisbuukissa ja joka toinen ilta hän lähettää vielä tekstiviestillä hyvän yön toivotuksia... En tiedä, mitä ajatella. Parempi ehkä olla ajattelematta yhtään mitään, etten ala kehittää vielä jotain suurempia tunteita häntä kohtaan.
Syy, miksi olin niin ahdistunut aiemmin tänään on se, että fiksu yllätti mut totaalisesti eilen pyytämällä mua viestitse yksille kanssaan. Ja vaikka olin ihan mielettömän väsynyt ja ajattelin, ettei olisi ehkä järkevää nähdä häntä näin pian loman jälkeen, kun pää oli vielä ihan sekaisin, niin pakkohan mun oli hyväksyy kutsu ja mennä. Viestistä ei ees käynyt ilmi, että oisko siellä muita vai oltaisko me kahdestaan or what, joten en oikeestaan odottanut mitään etukäteen. Parempi niin. Ihan kaksinhan me sitten kyllä oltiin...

Juotiin yhdet oluet (onneksi, koska tunnelma oli aluksi jonkin verran vaikea), minkä jälkeen fiksu kysyi mentäisiinkö vaikka hänen luokseen jatkamaan viinillä. Niiiiiiin klisee:) Perillä hän ei sitten kuitenkaan halunnut avata pulloa, vaan tehtiin jotain ihan muuta;).
Outoa on nyt vaan se, että mun pitäis nyt itkeä ilosta ja hyppiä tasajalkaa tai jotain, mutta musta ei tunnu yhtään miltään. Sen siitä kai saa, kun ihastuu ulkokuoreen ja hetken päästä huomaa, ettei meillä ole kyllä mitään yhteistä enkä tajua sen juttuja ja jos mua naurattaa, johtuu se vaan siitä, että nauran sille enkä sen kanssa. Tietty ymmärrän, että se on varmaan hermostunut mun seurassa, kun oon niin hiljainen ja siks puhuu vähän mitä sattuu, mut silti... ei mitään yhteistä. Ja okei, mä tajuan, et se tuskin haluaa muuta kuin seksiä multa, mut kuin vaikeeta ois vähän halata sen jälkeen ennen ku nukahdetaan? Tuli vaan sellanen olo, että tää tapahtu aivan liian pian seikkailijan jälkeen ja nyt vertasin fiksua koko ajan siihen. Seikkailijan kanssa oli niin helppo puhua mitä vaan ja se tuntu välittävän musta, oli sitten pelkkää seksiä tai ei. Mitä tästä opimme? -Mulle ei sovi pelkkä kylmä seksisuhde. Pakko olla vähän muutakin siinä, muuten jää niin kurja olo jälkeenpäin.

Olin myös saanut seikkailijalta viestin illalla, kun olin fiksun kanssa, että hänellä on ikävä, vaikka minä olinkin väittänyt, että hänellä on vaan ikävä jotakuta eikä mitenkään erityisesti minua. Yöllä hän oli lähettänyt uuden viestin, että toivottavasti en ole suuttunut hänelle ja hyvää yötä ja suukkoja. Tämä siksi, että olin jättänyt vastaamatta viestiin, koska se olisi ollut epäkohteliasta fiksua kohtaan. Äsh... Aamulla lähetin viestin, että jutellaan myöhemmin, etten todellakaan ole vihainen. Todennäköisesti jutellaan tänään vielä chatissa... Pitää vaan varoa, mitä sanon eilisillasta.