keskiviikko 19. toukokuuta 2010

No voi sentään minua parkaa

Juttu Kimin kanssa taitaa sitten olla ohi ennen kuin ehti alkaakaan. En ole nimittäin kuullut hänestä edelleenkään mitään.

Exäni soitti pari päivää sitten humalassa laivareissun jäljiltä ja kehui minut maasta taivaisiin.  Että ei kuulemma pysty ymmärtämään, miksi ikinä erosi näin kauniista naisesta. Se oli aika hassua. En edes tajunnut hänen olevan humalassa ennen kuin alkoi olla aika ehdotteleva sävy jutuissa... No juu, mutta pakko myöntää, että olihan sitä kiva kuunnella, varsinkin kun edellisen illan baareilun jäljiltä oli taas jotenkin usko itseen kadoksissa. Ystävättäreni vei jälleen kerran kaikkien miesten huomion ja vaikka olen siihen kuvioon erittäin tottunut ja ymmärrän, koska tämä ystäväni on tooodella kaunis ja valovoimainen, ottaa se silti aina päähän... Itsetuntoani ei myöskään nostanut epäonnistunut kotivärjäys ja muutenkin kaikin puolin kaamee lettini:( Kun ei vaan oo nyt varaa kampaajakäyntiin...

Polttarit??? -Olen huono ihminen. En osaa ottaa ohjia käsiini. Aika kuluu ja tuntuu, etten ole tehnyt mitään...tai ehkä en vaan oikeastikaan ole tehnyt mitään. Voi p***a! Jos mä oisin sä, mä en todellakaan ois mun kaa...

Ja kaiken lisäksi nyt on joku vaihe, että syön koko ajan ja varsinkin iltaisin. Äskenkin söin jäätelön ja päälle suklaadonitsin. Ei ollut mikään pakko. Tiesin, että sellasta kaapista löytyy, joten söin. Eilen illalla söin kaksi jäätelöä. Edellispäivän iltana kaksi jäätelöä + 1/3 kokonaisesta broilerista siinä kivasti klo 23 jälkeen... Olipa taas järkevää... 
Ainakin kävin eilen ja tänään juoksemassa, joten +-0, läskit pysyy.

torstai 13. toukokuuta 2010

Villi, vapaa ja vastuuton

Olen ollut yli vuorokauden ilman nettiä ja vieroitusoireet alkoi olla jo aika kaameita:( Onneks nyt sitten yhtäkkiä yhteys taas toimiikin. Ei ole kyllä normaalia tuollainen katkos ja muutenkin yhteys on jatkuvasti heikko tai erittäin heikko. On ollut jo hetken aikomuksena ottaa yhteyttä Saunalahteen, mutta en vain tunnu saavan aikaiseksi. Netin kanssa on näitä ongelmia ollut kyllä ihan alusta asti, eli sellaiset neljä kuukautta, että kuinka vaikeeta voi olla näppäillä yksi numero??? Vaikeeta on.

Tän lukuvuoden opiskeluista on selvitty:) Kieliharjoittelu meni läpi ja siitä toisesta kurssista sain nelosen. Opintopisteitä tälle vuodelle tosin kertyi kokonaisuudessaan vain 19, että se on kyllä vähän ongelma... Parilta kuulta oon jättänyt tukia ottamatta, mut ei se nyt oikein auta. Jää silti joku 10 pistettä vajaaksi. Odotettavissa on siis selvityspyyntö kelalta jossain vaiheessa. Ou nou. Oon saanut sellasen kerran aikasemminkin, mut sillon mulla oli hyväksyttävä syy, kun olin ollut vaihdossa. Mitähän tällä kertaa keksisin? Piti käydä töissä? En jaksanut? Öö.. Pelkäänpä pahoin, että ne keskeyttää mut opintojen tukemisen. Eipä siinä, että mulla ois ees montaa tukikuukautta jäljellä...ehkä viis? mut ne rahat tulis kyllä tarpeeseen. Syksyllä toivon opiskelevani huomattavasti enemmän ja tekeväni töitä vähemmän ja vuokrakin pitäis maksaa... Tää koko tilanne on ihan hanurista. Kaiken lisäksi tää on taas ihan mun omaa syytä, että oon kusessa, kuinkas muutenkaan.

Syksyllä ois tosiaan tarkoitus osallistua sekä englannin että espanjan sivuainepääsykokeisiin. Ne on myös kivasti peräkkäisinä päivinä, heh... Kumpaankin pitää tsempata aika todella paljon, jos meinaan tulla hyväksytyksi. Englantia oon opiskellut viimeksi lukiossa elikäs joku kahdeksan vuotta sitten ja sillon mä olin siinä kyllä ihan hyvä ja osaan mä edelleen sitä puhua silleen puhekielen tasolla, mut kaikki fiksumpi sanasto on unohtunut ja kirjottaminenkin saattaa vähän jo takkuilla. Espanjaa oon opiskellut kielikeskuksen kurssien verran, mut jos ei lasketa tänä vuonna käytyä suullista kurssia, on niistäkin jo vähän aikaa, joten kielioppi ja sanasto on aika hakusessa. Toisin sanoen, töitä ois tehtävä tänä kesänä kummankin kielen eteen. Ajattelin aloittaa tänä iltana espanjalla:)

Huh, onpas mulla tänään paljon asiaa... Sori, jos pitkästytän;)
Halusin vielä mainita, että Kimistä ei ole kuulunut viikkoon yhtään mitään. Kolmansia treffejä ei ole edelleenkään ollut ja olen tässä tullut siihen tulokseen, että Mitä järkeä???!!! Sain kyllä sellaisen kuvan, että hän oikeasti halusi vielä tavata, mutta olettaisin, että pitäisi sitten vähän tiiviimmin yhteyttä. Noh, ainakaan minä en kirjoita enää yhtään viestiä. Jokin selitys häneltä olisi kyllä paikallaan...
Harmi sinänsä, koska nyt alkaa nää kevät/kesähormoonit hyrräämään ihan toden teolla;) Ja viime yönä näin aivan ihanaa unta eräästä espanjalaisesta miespuolisesta tuttavastani... Hitto, että olin pettynyt herätessäni, kun tajusin sen olleen vaan unta:/

torstai 6. toukokuuta 2010

Valoa tunnelin päässä

Jehei, tänään sain aikaiseksi vihdoinkin jotain, jonka senkin olisi voinut tehdä jo useita kuukausia sitten. Noh, sanonta "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" pätee tässä kohtaa paremmin kuin hyvin. 

Mulla oli iltavuoro, joten käytin aamun kerrankin hyödyksi ja kävin viemässä proffalle kieliharjoitteluraportin, joka on jo ainakin vuoden myöhässä. Mietin hetken, että pitäisikö sanoa jotain "then and there", mutta ajattelin sitten säästää itseni saarnalta ja poistuin vain paikalta toivoen parasta. Meidän laitoksellahan on siis aika rento ja salliva meininki, mutta ehkä mä jo vähän koettelen niidenkin rajoja;). Seuraavaksi koputin toisen opettajan ovelle ja kysäisin, että sopisikos vielä palauttaa erään kurssin lopputyötä, joka on noin kolme(!!!) vuotta myöhässä. Koska kyseinen ope on niin ihana ja supersymppis, se kuulemma onnistuu eikä minun tarvitse edes kirjoittaa mitään uutta tekstiä, mailaan vaan jo valmiiksi toista kurssia varten tehdyn työn ja se riittää:D Olen ikionnellinen!!! Uskon siihen, että kaikki järjestyy, hitaasti mutta varmasti.

Huoh... nyt leppoisia unia katselemaan:)

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Utelias olen

Eksyinpä minäkin erään blogin kautta Jutta Gustafsbergin blogiin ja kiinnostuin:). Siellä kun on menossa 4 viikon reeni- ja ruokavalioprojekti, jossa kommenttien määrästä päätellen on jo aika hurjasti porukkaa mukana. En kyllä itse ajatellut lähteä ihan täysillä mukaan tuohon, mutta ajattelin ottaa kyseisen menuun osittain käyttöön. Elikäs noudatan sitä silloin, kun en ole kaupungilla kahvittelemassa, koulussa syömässä tai vaikka äitienpäiväkakkua natustamassa. Juu kyllä, nautiskelija-cioccolatan ihan ikioma versio, josta ei kenenkään kannata ottaa mallia. Mikä järki tässä sitten on? Noh.. Saanpahan hiukan vaihtelua rutinoituneisiin syömistapoihini ja ehkäpä opin jotain matkan varrella. Olen nyt jo oppinut, että inhoan edelleen raejuustoa enkä saa sitä väkisinkään alas. Mahtavaa. Maitorahka taas yllätti positiivisesti ja sitä voisin syödä jatkossakin:) Kevyttä ja hyvää! Eipä kait minulla ole varsinaista tarvetta laihtua, paitsi oma päänsisältä kaikuva tarve, kiinteytyminen ei ois kyllä pahitteeks... Jotenkin tuntuu kyllä jo heti hoikemmalta, ku en oo syöny leipää pariin päivään...

Mitäpä muuta...
Edelleen polttariahdistusta ja varsinkin näin iltaisin myös läheisyydenkaipuuta...

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Kim

En tiedä, mikä minua vaivaa tänään.
Olen ollut koko päivän todella alakuloinen. Vaikka kävin kaverin kanssa kahvilla ja myöhemmin lenkilläkin, olo on vaan pahentunut. 
Kuulostaa ehkä jonkun korvaan vähän utopistiselta, mutta taitaa tämä kaikki johtua jollain lailla siitä uudesta miehestä. Kutsutaan häntä nyt tästä eteenpäin vaikka Kimiksi. Iltaan asti mietin tahtomattani, miksei hän ole edelleenkään vastannut viestiini ja kun hän sitten lopulta vastasi, mietin kuinka paljon helpompaa olisi ollut, jos hän olisi vain jatkanut hiljaiseloaan. Koskaan ei ole hyvä. Ei sillä, että viestissä olisi ollut jotain todella maailmaa mullistavaa. Hän vain pahoitteli, ettei ole ehtinyt ja että ensi viikolla on taas aika kiirusta. Minun oli pakko heittää takaisin jotain tästä tapaamisen vaikeudesta ja Kim sitten selitti, kuinka hänen elämässään nyt on näitä kaikenlaisia aikaa vieviä juttuja, joille ei vain voi mitään. 
Ja Kimillä tosiaan on nyt vähän jännät kuviot meneillään, tiedän ja ymmärrän sen... niistä ehkä voin joskus myöhemmin kertoa, jos tuntuu siltä. Mutta en olekaan häntä tässä syyttelemässä tai vaatimassa jotenkin tilille, mietin vaan, mikä sopii minun elämääni. Mihin minä olen valmis? Mitä minä tarvitsen? En vastannut enää viimeiseen viestiin mitään, kun sain jonkun kumman ahdistuskohtauksen, mahaan alkoi koskea ja tuntui, että pitää oksentaa, mutta onneksi siitä ei sitten mitään tullut.... 
Ajauduin taas miettimään eksääni...
...kuinka paljon hän välitti minusta (tai ainakin yritti) ja kuinka pelkään, etten saa kokea mitään sellaista enää koskaan. Miten kaikki uuden aloittaminen tuntuu niin vaikealta ja ahdistavalta, vaikka mitään ei ole edes vielä tapahtunut. Enkä tiedä, mitä minun pitäisi tehdä ja mitä minulta odotetaan. Ihan kuin olisi ollut helpompaa silloin suhteessa, kun tiesi tasan tarkkaan, mitä toinen minulta odotti, vaikken niitä odotuksia pystynytkään täyttämään. Ainakin tiesin. Tiesin, mikä johtaisi riitaan ja mikä iloon. Oli turvallista ja ennalta arvattavaa, muttei onnellista...

lauantai 1. toukokuuta 2010

Huomenna paremmin?

Pitäisi olla jo tuutimassa, kun silmiin oikeen koskee väsymyksestä, mut ajattelin muutaman rivin tänne raapustaa vielä...
Eipä ole vieläkään ollut niitä kolmansia treffejä. Tässä on ollut ihan itselläkin aika paljon kaikkea menoa, että eipä kai olisi oikein ehtinytkään nähdä, mutta nyt sitä aikaa alkaisi taas olla. Niinpä lähetin tänään päivällä viestin miehelle, että josko joskus taas nähtäisiin, vaan eipä ole vielä(kään) vastausta kuulunut. Ei siinä muuten mitään, mutta kun väitti viimeksi olevansa niitä, jotka vastaavat heti viestiin, niin vähän kuitenkin pistää jo mietityttämään. Eniten mietin sitä, että haittaisiko minua, jos vastausta ei tulisikaan tai jos vastaus olisi tyyliä "Eipä tästä nyt taida tulla mitään...", enkä tullut mihinkään lopputulokseen. Ehkä se söisi vähän itsetuntoa, mutta toisaalta en ole vielä ehtinyt oikein kunnolla kiinnostua tyypistä, niin että....what's the big deal? 
Siitä ajatus hyppäsikin ikuisesti yksin jäämisen pelkoon ja edelleen keittokomeron kaappiin piilottamaani suklaarasiaan, kunnes lopulta löydän itseni suklaan tahmaamin käsin miettimästä, miten voisinkaan ketään ihanaa miestä saada, kun olen tällainen laiska ja saamaton läski. Että näin...

Vapusta ei ole juuri sanottavaa. Kahlasin illan läpi hirveän päänsäryn ja työn uuvuttamana enkä tuntenut oloani ollenkaan kauniiksi tai sexyksi. Vappupäivä, siis tänään meni vähän paremmin...

Hyvää vapusta toipumista kaikille!:)