Pysyin yhden päivän niin erossa naamakirjasta kuin minulle on mahdollista. Toisin sanoen olin siellä koko illan, jopa online, mutta EN jutellut seikkailijan kanssa eikä hänkään aloittanut keskustelua kanssani. Se olikin sitten yhtä tuskaa ja taistelua. Avasin paikalla olevien ikkunaa kerta toisensa jälkeen tarkistaakseni, että hän on online, mutta ei edelleenkään sano minulle mitään. Joskus yhdentoista maissa hän jo poistui. Minä kärvistelin yli puolen yön toivoen, että hän kuitenkin tulisi vielä takaisin. Ei tullut.
Tänään menin iltavuoroon, joten roikuin koneella päivällä (tein kyllä muutakin. kyllä, mulla on myös fasarin ulkopuolinen elämä, hah! kävin lenkillä. joo, siinä se olikin.). Seikkailija alkoi jutella mulle, vaikka oli töissä. Juteltiin siis, ihan hetki vaan niitä näitä. Ja vitsit, että siitä tuli hyvä mieli:) Vaaaraaaallissstaaaa.... Tänä iltana olisin halunnut jutella hänen kanssaan, mutta hän lähti ulos. Toivotti hyvät yöt, jos olen jo mennyt nukkumaan hänen palatessaan. Miksi sanoit niin??!! Nyt sitten valvon täällä silmät ristissä, prkl... Onneksi huominen on vapaapäivä, niin se kelpaa syyksi valvomiseen ja ainakin saan sitten nukkua.
Äshhhhh... Et kuitenkaan edes tykkää hänestä oikeasti, cioccolata! Kaipaat vaan huomiota. Sulje se feisbuuk ja mene nukkumaan! ...tai tämä luisuu vielä käsistä ja menee liian pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti