perjantai 30. syyskuuta 2011

Vaikee repii huumoria mistään

Tuo nettitouhu alkaa olla niin boring. Ei tapahdu yhtään mitään, lukuun ottamatta viestejä kuvattomilta tai muuten ei mun tyyppisiltä miehiltä. Itsetuntokin sai vähän kolauksen (varmaan oli ihan paikallaan vaihteeksi), kun yksi flirttini hylättiin ja viestiini ei kuulu vastausta. Mitä kummaa?! Enks mä ookaan niin hottis, ku mä luulin?! ahahhahah... Ite oon hölissy, et kai ne miehet nyt tajuu, et tää on tällasta peliä eikä kaikkiin viesteihin vaan jaksa vastata, ku ei huvita eikä kiinnosta. Ei sitä pidä ottaa henkilökohtasesti. Juu... Ja nyt mua harmittaa ihan pirusti, ku ne kaks (varsinki se, jolle lähetin viestin) vaikutti (lue: näytti) oikeesti kerranki kiinnostavilta, mut niistä ei nyt vaan tuntunut samalta mun suhteen. Pöh... En kai mä vaan yritä löytää miestä väärästä sarjasta???! Hope not. On meinaan vähän vaikea muuttaa sitä, mikä muhun vetoo ja mikä ei :(

Ja voisko tää rahattomuus jo pian loppua?!!!!!! Hajoo pää!!! Söin eilen iltapalaks sipulikeittoa, ku ei ollu muutakaan... Oon täs tehny laskutoimitusta, et miten saisin ostettua ruokaa viikonlopuks + eväät töihin mun muutamalla hassulla eurosellani. Pitää viedä pullot, ni saan yhden euron lisää. Iso jee. Maanantaina saan vihdoinki vähän lisää rahaa.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Today is my day:)

Oi, tänään alkoi päivä hyvin:) Paino on heittelehtinyt tässä vähän vuoristoradan tapaan ylös alas, mutta tänä aamuna se oli kivasti juuri ja juuri alle 56! Hiton kivaa! Nyt on siis hyvä olo omassa kropassa ja tästä sitten suunta yliopistolle opiskelemaan. Ei mulla mitään luentoja ole, mutta kotona en saa yhtään mitään kouluun liittyvää aikaseksi, joten parempi mennä sinne ni on sitten puolipakko tehdä ees jotain. Pääsee samalla pois täältä neljän seinän sisältä ja ees pyörämatkat tulee oltua tuolla ulkosalla, ku on noin kaunis ilmakin. Tänään hymyilyttää ja yritän kovasti unohtaa esimerkiksi sen, että tilillä on 20 egee ja sen pitäis riittää koko viikoksi. Viikonlopuksi on kaveri kutsunut ulos ja mun pitää ehkä jättää väliin ihan vaan siitä ankeasta syystä, ettei ole rahaa maksaa edes pääsymaksua.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Odotukset korkealla..?

Nii pitäiskö niistä treffeistä jotain kirjottaakin??? Päässä lyö vaan tyhjää ja ainoo sana, jonka tähän haluisin kirjottaa on: blaaaaaaaaah. Ihan kivannäkönen, ihan hauska tyyppi, ihan ok perusmies. Mutku mä haluun jotain enemmän!!! Ainakin sen verran, et voisin jättää ton ihan tosta edestä pois. Ja kun siinä oli kaikenlaisii pikkujuttuja, jotka häiritsi mua. Ei. En etsi mitään kiiltokuvapoikaa, mutta haluaisin, että miehessä ois kaikki balanssissa niin sanotusti. 
Okei, silti mua itseänikin jo epäilyttää, että onko mun kriteerit turhan tarkat, ku ei mistään tuu mitään. 

Exäkin kävi tänään moikkaamassa mua töissä. Huvittavaa, koska olin just pari minuuttia aiemmin, miettinyt ettei sitäkään täällä enää näy... Se on nimenomaan sellanen kivannäkönen, tosi hauska, kiltti, huumorintajunen melko perus naapurin poika. Sellanen kävis, kuhan se ei oo mun exä ;) Tumma, vaalee tai kalju - ei niin väliä. Kroppa kunnossa - ei siis laihempi kuin minä (tai tulee oksennusrefleksi), ei mitään kaljamahoja, mut myöskään liika bodaus ei oo oikeen mun mieleen... Ehdottomasti mua pidempi, kun käytän aika usein kuitenki korkoja enkä haluu tuntee itteeni jättiläiseks (ku en sitä ole tällä 165cm varrellani), mut ei kumminkaan mikään 190-senttinen, ku sit tuntuu hassulta enkä ylety ees pussaamaan ;) Pukeutuminen siisti. Ei siis tarvi olla mitään merkkivaatteita eikä muutenkaan niin supermuotitietoinen, kuhan on siisti ja omalla tavallaan tyylikäskin. Itekin koen olevani jotain sinne päin. Muodikas on vaikee olla, ku ei ikinä oo rahaa ostaa yhtään mitään :(

Huumorintajua ja hauskaa juttua pitää olla (sitä tarvitaan, että saa mut takas tähän maailmaan sit ku iskee joku itku- ja ahdistuskohtaus). Mielellään vähän puheliaampi kuin minä - kokemus kertoo, että toimii - mut ei liikaa, hyvä ihminen! En halua kuunnella romaaneja auton eri osista :( Luulisin, ettei sillä ammatilla niin väliä ole, mutta toisaalta koulutus saattaa näkyä jossain keskustelussa tai vastaavassa. Koulutus ei oikeesti kyllä ole tae mistään, ei edes hyvästä palkasta (vrt. minä, joka en ees saa tätä koulutustani päätökseen ikinä...). Ihanne ois, jos mies osais jotain kieltä hyvin ja tajuais mun kansainvälisen kaveripiirin ja kaukokaipuun jne. Vielä tässä vaiheessa elämää voin varmaan just ja just toivoa, ettei miehellä vielä olis omia lapsia. Haluaisin, että se olis molemmille uus juttu sitten, kun on sen aika.

Tällaisia toiveita. Voisin tinkiä parista asiasta, jos mies vaan olis tosi ihana :) Kyllä mä jaksan vielä uskoa, että joku mullekin on jossain ja siis, että oikeasti kohtaamme joskus ja näin pois päin. Harmittaa vähän nämä eräät ex-säädöt (fiksu ja seikkailija), jotka ei halua olla mun kanssa enää juurikaan tekemisissä, mut hei, that's life. Kyllä ne siitä unohtuis, jos tulis joku uus...

torstai 22. syyskuuta 2011

A bit sad

Ohops, kun on aika taas vierähtänyt, mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti ole ollut mitään sanottavaa. Eilisestä on kai parilla sanalla jotain kerrottava, vaikka ei oikein huvittaisi. Nääs, ei ollut taas mun ilta. 

Oli yhet pirskeet, joita fiksukin kunnioitti läsnäolollaan ja minä siellä sitten kaikin voimin taistelin tunteitani vastaan. Jep, det var inte så lätt... Ja kun kerran oli pari uutta tyttöehdokasta paikalla, niin totta mooses fiksu kiehnas sen toisen ympärillä vähän väliä. Minä hoin jotain tantraa mielessäni: "mikään ei kosketa mua, oon ihan v*tun cool ja ei vois vähempää kiinnostaa, mitä teet jne." Ja sehän toimi - vähän aikaa.

Mulle se sano ehkä kaks lausetta ja jutteli enemmän jopa mun kaverin Tean kanssa. Ehkä kuvittelin omiani, mut musta tuntu että fiksu flirttaili senkin kanssa sen minkä kehtas.

Baarijatkot meni siihen asti hyvin, kunnes sain jonku paniikkikohtauksen, ku näin fiksun kaulailevan sen uuden tytsyn kanssa ja Teakin jutteli jonkun poitsun kanssa ja mä... en vaan enää nähny syytä viettää siel sen enempää aikaa yksinäni. Kaikki tuntu jotenkin... äh, oli mulle vähän liikaa sillä hetkellä ja häippäsin. Huikkasin mä viel fiksulle, ku se jutteli sen tytön kans, et moi, mä meen nyt. Tää kaikki kuulostaa nyt vähän surulliselle, ku en oikein osaa päästää irti, mut oon ylpee itestäni, et en yrittäny väkisin hakeutua sen seuraan illan aikana tai mitään muutakaan epätoivosta. Ehkä tää tästä viel laimenee...

Ps. tänään on ne treffit.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Kaikkee haikailua

Okei, treffit peruuntu. Ihan uskottavasta syystä ja silleen, että nähdään varmaan ensi viikolla sitten, mikäli herraa vielä kiinnostaa. Mulle kyllä kävis.

Katoin Vicky Cristina Barcelonan. Joo, tiedän - vanha leffa - mut mä en oo oikeen katellu viime aikoina mitään enkä käyny leffateatterissa. Miks? - Noh, jotenkin leffaan tarvitaan kaveri ja en oo kai vaan jaksanu pyytää ketään, niin surulliselta kuin se kuulostaakin. Kotonakin on vähän tylsä katsoa elokuvaa yksin, varsinkin kun usein valitsen draamaa ja sitten tuun siitä hirveen alakuloiseksi. Vaivun johonkin ihmesyvällisiin maailmoihin enkä pääse pois...
Joka tapauksessa, tuntui kuin samaistuisin niihin kaikkiin päänäyttelijöihin... pettäjä, rakastaja, kolmestaan suhteeseen heittäytyjä ja hän, joka ei koskaan uskalla lähteä vaan mieluummin jää eikä ehkä koskaan saavuta sitä jotain tai sitten hänellä jo on se, mutta ei vain tunnu siltä. 

Toivon suhdetta ja poikaystävää ja kaikkea söpöä, mutta ilmeisesti mulla on sisälläni vähän kaikenlaisia ajatuksia... Että paska ihminen olen minäkin. Mutta en kai enää olisi niin tyhmä, että pettäisin, ennen kuin jättäisin...

Että tällaisia.
Kyllä on kiva pitää leffailta. Exäkin pyörinyt mielessä tässä iltana parina. Kyllä, sieltä parin vuoden takaa. Ei muussa mielessä kuin siinä vaan, että kauniit muistot palaa elävinä... ja tuntuu helvetin pahalta. Jostain syystä mietin myös, miten hän sanoo samoja lauseita nykyiselleen kuin joskus minulle.
"Olet kaunein nainen, jonka kanssa olen koskaan ollut."
"En voi uskoa, että olet oikeasti siinä."

Tänään ois myös ollut yks illanviettotsydeemi kaupungilla, johon mut oli kutsuttu, mutta koska olen näin homeinen ja pelkään ihmisiä, en mennyt. No yritin mä paria ihmistä seuraksi, mutta oli aika ymmärrettävää, etteivät tulleet. Ei se nyt olisi ollut mikään maailman kiinnostavin juttu, mutta fiksu oli ilmoittautunut "maybe attending". Joo, olisin voinut käydä katsastamassa, yksin, mutta lopulta luulen, että paras ratkaisu oli olla menemättä. Ei se mies ole kiinnostunut minusta ja tarkoitus onkin nyt ottaa vähän etäisyyttä. Se vaan e-i o-l-e  h-e-l-p-p-o-a.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Epämääräistä jorinaa

Väsyttää.
Täytyy pikku hiljaa keksiä joku selitys sille, että olen jatkuvasti niin väsynyt. Johtuuko se jotenkin tästä hiilareiden vähentämisestä? vai syönkö kenties liian vähän? vai mitä vitamiinia tai muuta jään vaille? Univaje se ei ole, sillä menen joka ilta nukkumaan ennen kahtatoista ja herään yhdeksän maissa. Ystäväni Sara, joka on kanssakärsijänä tässä "liiku enemmän ja syö terveellisemmin" -projektissa kehuu kuinka hän on piristynyt ihan silmissä ja energiaa olisi vaikka mihin. Mikä minua siis oikeen vaivaa??!! Ärsyttävää:( Maanantaina painoakin oli tullut vain takaisin...pöh.

Tiedättekö sen tunteen, kun ajatuskin jostain miehestä ärsyttää, mutta silti mielessäsi haluaisit nähdä tämän enemmän kuin mitään..? Tohon vois tiivistää sen, mitä tuumin tällä hetkellä fiksusta. 

Perjantaina ois jälleen yhdet semisokkotreffit. Oon mä kyllä hullu. Sattuiko kukaan muuten katsoon kolmoselta eilen sitä uutta sarjaa Klikkaa mua? Ihan hauska, et tollasenki on joku keksiny tehdä, mut jotenki melkein ärsytti se ekan jakson negatiivisuus ja latteudet nettideittailua kohtaan. Toisaalta itekin sorrun edelleen sellaisiin ajatuksiin välillä: "Onko tää nyt mun viimeinen oljenkorsi?" "Onko nää kaikki jotain weirdoja? (itsekin olen siellä, eli todennäköisesti ;)" No mut kuitenkin, kivalta vaikutti ja Minttu Mustakallio on vaan niin mahtava näyttelijä mun mielestä, et katon sitä vaikka vaan senkin takia :).

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Treffit

Nonnih, treffit oli ja meni ja ihan hengissä selvisin. Nurkan takaa esiin ei kuitenkaan kävellyt unelmieni uros vaan ihan tavallinen mies, josta näin sillä samaisella sekunnilla että ei... Noh, käytiin kumminki yksillä ja pari tuntia vierähti jutellessa. Oli siis ihan mukava tyyppi, jonka kanssa pysty keskustelemaan huolimatta siitä, että meillä ei kyllä ollut juuri mitään yhteistä. Toisella on omistusasunto ihan ydinkeskustassa ja duuni hmm.. taiteellisella alalla ja mies on maanlaajuisesti tunnettu ainakin kyseisestä alasta kiinnostuneiden parissa. Tuntui aika absurdilta edes yrittää löytää jotain vertailukohtaa mun osa-aikaduunista marketissa, heh... Lopuksi hän sanoi, ettei halua asettaa paineita, vaan että saisin ottaa yhteyttä uudelleen mikäli tuntuu siltä. En sitten tiedä olinko todella ikävä ihminen, mutta sanoin kyllä suoraan jotain kemian puuttumisesta ja annoin vähän ymmärtää, että kyllä tämä oli tässä. Olen pahoillani, tuo tilanne on niin maailman vaikein hoitaa asiallisesti. Mutta mutta.. En usko, että hänkään nyt niin superkiinnostunut minusta oli...

Pakotin itseni palaamaan sivustolle, että jospa jaksaisi vielä edes yksillä treffeillä käydä jonkun kanssa. Jotenkin rasittavaa vaan se kaikki jännitys ja laittautuminen, jota seuraa pettymys ja turhautuminen. No, ainakin tapaa uusia ihmisiä ja kehittyy sosiaalisesti. Jippii. Vähän kyllä pelottaa, että jos valitsen jotenkin liian hyvännäköisen sieltä, niin sitten se olenkin minä, joka saatetaan jättää lehdelle soittelemaan... Kai sekin riski on vaan otettava.

Tunnin päästä pitäisi lähteä lenkille ellei siellä nyt just ala sataa kissoja ja koiria. Hirveä opiskelustressi. Kaikkea pitäisi ehtiä tehdä samaan aikaan ja aika ei vaan tunnu riittävän. En suostu karsimaan liikuntakertoja, kun kerrankin olen siihen sitoutunut, joten aika suurennuslasin kanssa saa etsiä sopivaa väliä jolloin saada jotain aikaan. Tätäkään ei kai olisi aikaa kirjoittaa, mutta noh... Lisäks rahat ei riitä yhtään mihinkään. Tänään tuli palkka, josta ei oo kellekään mitään iloa:( Voin heittää todellakin hyvästit suunnitelmille ostaa jotain syyskivaa vaatetta tai mitään muutakaan. Ehkä lokakuussa sitten parempi. Täytyy varmaan pyytää kaikki mahdolliset lisävuorot töistä, että jäis ees jotain käteen palkasta... Äh.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Treffipanikointia

Ah, maanantai. 
Tää on sitten viikossa pudottanu tasan puoltoista kiloa elopainostaan (okei, en tiedä mikä on elopaino, mutta epäilisin sen tarkoittavan jotain kokonaispainoa, hahah... )!! Unbelievable! En tiennyt, että tollanen vois olla ees mahdollista. Noh, mut näillä fiiliksillä onkin hyvä mennä tänään treffeille. Heeeelp!!!:/ Eikä ahdista yhtään, eipä... Huhhuh.. Joo, tosiaan kyseessä on semisokkotreffit. Oon nähnyt miehestä jonkun ei niin tarkan kuvan ja ollaan vaihdettu muutamat viestit. Ei jaksa viestitellä pidempään, koska ajan hukkaa sekin on, jos ei sitten tyyppi luonnossa miellytäkään.

En tiedä, minkä kuvan annan täällä itsestäni, mutta siis on kaksi vaihtoehtoa, millasena mut nähdään ekoilla treffeillä: 
a) Mies ei kiinnosta mua millään tasolla, kaikki paineet ja hermostuneisuus hiipuu nollaan ja oon oikeesti ihan oma itseni, tosin mahdollisesti vähän poissaoleva. 
b) Mies onkin yllättäen varteenotettava tapaus, meen ihan lukkoon enkä keksi mitään keskustelun aloituksia. Hihitän hermostuneesti ja kadun kaikkea sanomaani. Jep.

Kumpikaan vaihtoehdoista ei oikeen toimi, mutta toivotaan nyt kumminkin tuota jälkimmäistä. Mun pitää vaan sitten tsempata ja esittää ihan coolia... Eniten mua jännittää se, että mies on kuus vuotta mua vanhempi ja vaikka tajuan sen olevan ihan normaali ikäero, en vain hahmota itseäni sen ikäisen kanssa. (yli) kuus vuotta nuorempien kanssa on kyllä tullut puuhailtua eikä se oo suuremmin mua häirinnyt, mut toiseen suuntaan toi ikäero jotenkin ahdistaa. Oon vähän sitä mieltä, että mulla itellä on vaan joku kriisi ja vanheneminen pelottaa ja lisäks pelkään, että se pitää mua ihan lapsellisena ja jutun tasot on valovuosien päässä toisistaan. Oikeesti, mitä jos sieltä nurkan takaa kävelee esiin joku setä!!? Mä en niin pysty tähän... Vielä kymmenen tuntia...

Sitten vähän vanhoja juttuja:
Seikkailija ei enää juttele mulle naamakirjassa. Lähetin hänelle joskus viikko sitten viestin: "I miss you. Please say you miss me too, at least a little". Apua, kuka oikeesti lähettelee tollasia viestejä??? Jälkeenpäin pahoittelin, että olin keskellä yötä silleen häirinnyt häntä. Hän sanoi, ettei ollut viitsinyt vastata, koska ei halua enempää kannustaa mun tuntemuksia. Yritin pyytää häntä ignooraamaan sellaiset viestit, jotka on lähetetty yöllä alkoholin vaikutuksen alaisena. Et kai hän nyt ymmärtää... hormoonit, u know..? Kuulemma ymmärsi, mutta ei kumminkaan enää näköjään jutella. Että näin. Hyvä cioccolata! Osaat hienosti karkottaa kaikki miehet elämästäsi... Ärsyttävää, kun en mä nyt enää ees mieti sitä tyyppiä siinä mielessä, vaan nautin vaan meen keskusteluista, koska se on hyvä tyyppi ja sillä on järkevää sanottavaa asioista yms. Enemmän mä nyt oon esim. fiksusta kiinnostunut...
Ai niin! Eräs ex-nettideitti vuosien takaa alkoi myös jutella mun kanssa fasarissa (joo, ollaan kavereita siellä vaikkei ikinä missään yhteyksissä) parina peräkkäisenä päivänä. Jälkimmäisenä hän ehdotti, että pitäiskö mennä kahville joskus. Tyrmäsin täysin tuon ehdotuksen (suht kohteliaasti kumminkin) ihan vaan, koska tyyppi ei ikinäkään ollut edes kiinnostunut musta vaan mun kaverista ja tuli siinä samalla loukanneeksi sitä naiivia, herkkää parikymppistä tyttöä (siis minua). Niin ja vaikka onkin ihan hyvännäköinen, niin puhuu vähän mitä sattuu ja kuvittelee liikaa itsestään, joten ei kiitos. Hitto, että tuntui hyvältä sanoa ei, kerrankin:)! Tyyppi sai vaan ihan totaaliset sekarit siitä: "tämä oli sitten varmaan tässä". No... Joo?! Soronoo vaan sulle! Luuli varmaan, että oisin hyppiny innosta tasajalkaa siitä kahvikutsusta... Just.


torstai 1. syyskuuta 2011

Uusia viestejä käyttäjältä cioccolata

Uusi minä -projektin 4. päivä meneillään.
Tänään kävin vaa'alla, koska en vaan enää kestänyt. Joo, tiedän, olen vaaka-addikti ja tottunut käymään sillä lähes joka päivä, joten nyt on vähän vaikeuksia rajoittaa käynnit vaan maanantaille. Joka tapauksessa se piristi, koska vaaka näytti kilon vähemmän, ku maanantaina! Uih:) Oonkin kyllä tsempannut oikeen kunnolla ja likkunut joka päivä, jättäny leivän pois ja vaihtanu vähän erilaisiin eväisiin. Tänään on sitten ollu lepopäivä, vaikka tein mä aamulla punnerrushaasteen punnerrukset, jotka tosin jäi vajaiksi loppupäästä:( En pääse ikinä viikolle 3. Äh... No ehkä sekin alkaa vähän helpottua, kuhan aloitan noi jumpat taas yliopistolla. Tulee kivasti lisää voimaa:)
Pyydän anteeksi, jos jotakuta ei vois vähempää kiinnostaa tän aiheen tarinoinnit, mut mä kirjoitan elämästäni ja tää on tällä hetkellä iso osa sitä, varsinkin kun en osaa keskittyä, ku yhteen asiaan kerrallaan... Yritän kyllä koko ajan kehittyä.

No mutta, kyllästyin hiljaisiin iltoihin, tylsyyteen ja tapahtumaköyhyyteen miesrintamalla ja hahAAaa!!! pistin ilmoituksen nettideittailusivustolle...tai parillekin;) O-ou... 
Mut hei oikeesti, mä en kestä niitä joitain nimimerkkejä ja profiilitekstejä puhumattakaan viesteistä, joita oon siellä saanut!!! Apua!! Okei, myönnän, se kuva siinä oikeesti se tärkein on (hahahha), mut ei sekään auta, et on sikspäkki kunnossa, jos sun nimim. on 'unelmien mies' ja sitte kirjoitat, kuinka oot kaikella tapaa täydellinen saalis. Noh, ehkä toi puree johonkuhun, mut ei oo mun juttu. Ja sit kaikki 'nallekarhu kaipaa halia', 'olen niin yksinäinen' ja 'seilataan yhdessä auringonlaskuun' tyyliset luritukset on niin nou nou. En kestä mitään lässytyksiä! Jotain normi-infoa vaan, kiitos pienellä persoonallisella tatsilla sävytettynä:) Ei siis myöskään mitään komeaksikin kehuttu -läppää ja pliis pistä joku oikeesti selkee kuva itsestäsi äläkä piileskele siellä arskojen takana tai laita vaan jotain sivuprofiilia. 
En kyllä lupaa, että tästä tulee mitään, koska olen todella nirso näissä. Mulla on aikasempia kokemuksia ja suurin osa niistä oli isoja pettymyksiä. Oon oppinut katsomaan tarkkaan...

No mut toistaseks ei oo tapahtunut vielä mitään ihmeempiä. Kerron kyllä, jos niin käy:) Ja piristäkää ihmeessä omilla nettideittitarinoillanne!:)