Kuten minua fiksummat lukijani varmaan jo ymmärsivät tuosta edellisestä tekstistä, ei tämä treffiseuralaiseni tosiaan ollut niin kiinnostunut minusta. Ei hänestä mitään kuulunutkaan treffien jälkeen, vaan minä sitten lopulta laitoin (taas) viestin. Vastaus oli jotain "ei ole sinustakaan kuulunut" -shaibaa. Pistettiin juttu purkkiin sitten muutamalla ystävällissävytteisellä viestillä. No ei siinä totta puhuen tainnut mitään salamoita välähdelläkään, mutta toisaalta tietääkö sen aina ensi hetkestä lähtien?
Kyllästyttävää, mutta tätä on sinkkuelämä: epävarmaa treffailua.
Saavutin erään ison urheiluun liittyvän tavoitteeni viikonloppuna. Olisin toivonut, että joku olisi sen jakanut kanssani. Että joku olisi onnitellut minua ja seissyt kannustamassa. Että joku olisi halannut maalissa, kun kyyneleet nousivat silmiin rankan suorituksen jälkeen.
Vaan eipä ollut ketään. Noh, olin siinä kuitenkin minä itse edelleen taputtamassa itseäni olkapäälle ja olin ylpeä.
