...or did we?
No niin, yritys olisi nyt raportoida vähän eilisillasta, tosin tarinassa saattaa olla aukkoja, koska ainakin kotimatka on tyystin pyyhkiytynyt mielestäni. Muistan kyllä, että heti ensimmäisellä polkaisulla pyörästä lähti ketjut ja joku ystävällinen laittoi ne paikalleen. Hänellä oli tosin jokin taka-ajatus mukana: "Eikö olisikin romanttista, jos tästä nyt jatkaisimme yhdessä matkaa..?" -Nope. Sen jälkeen muistan viettäneeni pienen ikuisuuden pyörää lukiten. Siinä välissä poljettu matka on hämärän peitossa.
Työporukan partyt oli oikeinkin mukavat, vaikkakin ehkä hieman liian tasaiset makuuni. Anteeksi. Mulle ei taida oikeen mikään riittää. Baariin lähdettäessä porukka hajaantui johonkin neljään eri paikkaan ja, vaikka olisikin ollut kiva katsella Markusta vielä baarissakin, olin kyllä jo tajunnut, että siihen se jäisi eikä todellakaan olisi ainakaan johtamassa mihinkään. Hyvä, jos oltiin pari sanaa vaihdettu illan aikana. Niin, että ihan sama, vaikka menisinkin eri baariin kuin hän. Olin sitä paitsi jo päättänyt, että haluan jatkaa iltaa toisen seurueen kanssa...
Syy siihen, että olen nyt ihan pihalla ja turhautunut ja vaikka mitä muuta, löytyy nimenomaan siitä toisesta seurueesta ja sillä syyllä on ihan nimikin: fiksu.
Baariin astumisesta alkaen ilta oli vähintäänkin mielenkiintoinen kaikin puolin. En viitsi nyt kertoa pitkästi muiden asioista, mutta sanottakoon, että jänniä pareja siellä muodostui: kaksi pitkäaikaista ystävää suuteloitsivat ja katosivat sitten johonkin yöhön ja yksi parhaista ystävistäni myöskin lähti kotiin kera erään kaksilahkeisen. Ja entäs minä sitten? Noh, kun kerran kaikki seurueen jäsenet yksin tai kaksin pikku hiljaa hävisivät jonnekin, jäin minä kahdestaan fiksun kanssa. Minulla olisi siitä tilanteesta paljonkin sanottavaa, mutta olen nyt niin hämmentynyt, että en saa ajatuksiani kirjalliseen asuun mitenkään järkevästi. Siinä on mies, jonka ajatuksenjuoksua en ymmärrä sitten yhtään. Asiaa ei myöskään juuri helpota se, että ihan kirjaimellisestikin puolet hänen sanomisistaan menee ohi, kun kieli on vieras enkä jaksa koko ajan kysyä tarkennuksia ja selityksiä.
Illan loppua kohden fiksu halusi tanssia ihan kiinni minussa ja kommentoin siinä sitten jotain tyyliin: "varo vaan, ettei käy niinkuin meidän kavereille (joiden kaveruus siis oli illan aikana syventynyt huomattavasti)." Johon hän vastasi jotain että: "no hei, en mä nyt sentään oo mikään 'gay'..." Tosi tahdikasta. Joo, ja sitten hetken päästä se suuteli mua ja mä oisin halunnut sen kestävän ikuisuuden, mut sen sijaan se oli ohi ihan silmänräpäyksessä (tai siltä se tuntui). Eikä se toistunut enää. Niin et oliko sen vaan fyysisesti pakko suudella mua, koska hän on mies eikä voi olla suutelematta naista, jonka kanssa tanssii, kun kerran hän ei ole 'mikään gay'? Ohhoijaa... Myöhemmin se saattoi mut mun pyörälle, mä halasin sitä ja se jäi katsomaan mun perään ku lähdin.
En niin tajua, mitä ihmeen leikkiä tää oikein on??!!! Siis ota tai jätä, mut lopeta tollanen kiusaaminen! Ymmärtäisin, jos se haluis olla täysin kaveria tai jos se haluis viedä mut kotiinsa ja panna eikä muuta, mut en ymmärrä, mitä se nyt oikeen säätää mun kanssa. Ärsyttävää. Teki mieli kysyä, et mitä tää nyt on, mut en jaksanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti