maanantai 18. huhtikuuta 2011

Mikään ei muutu paitsi minä

"Löysin" jääkaapista vajaan karpalolonkeron (siitä näivettyneiden porkkanoiden ja kuukauden vanhojen kananmunien vierestä) ja jämähdin lipittämään sitä tähän koneen ääreen. Keksisin ehkä parempaakin tekemistä, kuten kaivautumisen peiton alle, mutta jokin sisäinen tuska vielä valvottaa. Heheheh... kuulostipa dramaattiselta x)
Mikään ei ole muuttunut viimeisestä. En ole edelleenkään palauttanut tekstianalyysiä, vaikka se on nyt lähes viikon myöhässä. Olen kyllä kirjoittanut sitä jo peräti yhden kappaleen verran... Huomisaamuna olisi tarkoitus kirjoittaa toinen kappale ;) Äsken palautin hirveellä kiireellä 10 minuuttia ennen deadlinea yhden kääntämisen kurssin lopputyön (or whatever...), jota mulla oli aivan liian vähän aikaa tehdä, koska aloitin jälleen kerran liian myöhään (story of my life...) ja lisäks olin tänään melkein koko päivän töissä ja töiden jälkeen priorisoin lenkille menoa. Mun arvostelu- ja suunnittelukyky on kyllä todella huono. 

Fiksusta ei ole vieläkään havaintoa. Äh... Tulis ny jo sieltä matkaltansa. Oon malttamaton.

Markus oli tänään töissä. Meillä on ollut tosi vähän vuoroja samaan aikaan ja oon ollut siitä oikeestaan vaan onnellinen, koska oon jo kurkkuuni myöten täynnä niitä väkinäisiä tervehdyksiä ja ahdistavia hiljaisuuksia. Se kun ei ilmeisesti enää puhu mulle mitään, kun ollaan kahdenkesken. Tänään se oli koko ajan siinä mun näköetäisyydellä ja mietin kuin kiva ois haroo sen hiuksia...yms. yms. Argh!!!! Mä oon parantumaton. En vaan pysty ajattelemaan tosissani, kuin idiootti se on. ...Ja se on pitkään aikaan ainoo, joka saa mun sydämen lyömään sataa ja sanat takertuu kurkkuun, ku en saa henkee. Ei kuulosta terveeltä, mutta totta se on. Miten joku voikin olla niin ihana, karismaattinen ja pelottava samaan aikaan?! Huhhuh...

Viime aikoina oon kyllä eniten keskittynyt mun 'herkuttomaan huhtikuuhun' :) ja juoksuharrastukseen :) Aika hyvin oon jaksanu ilman suklaata, vaikka helppoo se ei aina oo, varsinkin kun on stressiä koko ajan. Energiaa on kuitenkin enemmän ja juoksukin luistaa, ku kuvittelen miltä näytän sit kesällä biksuissa ;) ...ainahan sitä saa haaveilla. Yritän tässä päästä pikaisesti kuntoon, että jaksan juosta Naisten kympin ens kuussa.

Nyt hyvää yötä! (lonkerokin loppu :)

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Elämää epätietoisuudessa

Särkee pää. Huomiseksi pitäisi kirjoittaa tekstianalyysi espanjaksi ja sitte ois vielä tenttikin enkusta. Valitsin sen vaihtoehdon, etten tee mitään kummankaan eteen. Loistava valinta omasta mielestäni. Tai oikeastaan ei, mutta kun olen vaan niin loppu ja puhki, ettei nyt oikein analyysiä irtoa. Viikonloppuna olin niin ahkera (kun deadline painoi päälle ja oli pakko), että se vei kaikki mehut. Ilmeisesti tässä nyt siirrään huomisaamuun sitä tenttiinlukua ja palautan analyysin jälleen kerran myöhässä. Se on fiksua se.

En osaa lakata ajattelemasta sitä fiksua. Tajusin myös, että sehän lähti ulkomailla käymään lauantaina, eikä mulla oo harmainta aavistustakaan, kuinka pitkä se visiitti on. Mä sain sellasen kuvan, et se on vaan muutaman päivän, mut ystäväni Katja taas oli sitä mieltä, että se tulis vasta ens kuussa takaisin. Äh, tänkin asian saisin varmaan selvitettyä, jos oikeesti haluaisin, mut en kehtaa kysyä keltään ei niin läheiseltä kaverilta. Samoin sen numeron voisin helposti pyytää joltain... Toisaalta mä en ehkä oo valmis kohtaamaan tätä tilannetta vielä. En oikein tiedä, mitä tapahtui tuona iltana ja haluanko siitä seuraavan jotain vai enkö. Oon yrittäny miettiä meitä yhdessä ja se kuva mun päässäni näyttää aina jotenkin oudolta ja vieraalta. Me ollaan ihan eri maailmoista... En tainnut mainita vielä sellasta pientä seikkaa, että se ei oo suomalainen. Kielikin siis jo aiheuttaa vähän tietynlaista jäykkyyttä kommunikointiin, ihan ku en muuten jo olisi ujo ja vaikee. Sitten se on aika korkeesti koulutettu (siitä nimi) ja yli 30. Ei siinä mitään, mutta vähän vaan erilaista, kun en oo pitkään aikaan ollut kenenkään mua vanhemman kanssa, ainakaan mitenkään vakavissaan. Tekisi varmaan vaan ihan hyvää mulle, ku oon tällanen lapsellinen härö.

Joka tapauksessa, ilmeisesti se kiinnostaa mua kuitenkin, kun kerran on mun mielessä koko ajan. Hyvännäköinen se on, silleen kypsällä aikuisella tavalla. Ehkä vähän liiankin sliipattu kyllä, vaikka tavallaan just siitä tykkään...  No, mä jatkan tätä epätietoisuutta ja odottelua, että josko se ilmestyy joskus taas hoodeille:)

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Uusissa pyörteissä

Mun on kyllä ihan turha valittaa, että ois tylsää eikä mitään koskaan tapahdu mulle ja miksei mitään säpinää ikinä. Ihan turhaa. Lähinnä tuntuu, että tapahtuu vähän liikaakin... ;)

Kerran vielä kuulin tuosta varatusta miehestä: viestitti joku ilta, että oonko menossa ulos. En ollut menossa. Olisi sitten halunnut tulla moikkaamaan. Vastasin, ettei se olis ehkä hyvä idea. Oli samaa mieltä. (huokaus)

Jos mun tyttöpuolisella kaverilla olisi jotain sutinaa jonkun miehen kanssa, se mies olisi sitten poissa mun listalta. Toisin sanoen, en harrastaisi miesten kierrätystä kavereiden kesken. Se olisi jokseenkin outoa. Toisaalta, oon myös sitä mieltä, että jos ois oikeen vahvoja tunteita, ei niitä pitäis myöskään kieltää. Eli... ehkä en ookaan kovin jyrkästi mitään mieltä tästä, mut kuitenkin...
Niin, tuo nyt oli lähinnä esipuhe siihen, mitä aion kertoa seuraavaksi. Eilen oli taas pienen rentoutushetken aika, eli siis 'party party' :) Olin jo etukäteen pyörittänyt päässäni ajatusta, että voiskohan mun ja erään fiksun herran välillä olla jotain... Kyseessä on mies samasta kaveripiiristä sen varatun tyypin kanssa. Tunnetaan siis toisemme jollain tasolla, ollaan juteltu useempaan otteeseen lyhyesti ja näin, muttei koskaan mitään kovin ihmeellistä tai syvällistä. Tuskin tiedän siitä mitään kovin tärkeää infoa. Varsinkin tässä viimeisen viikon aikana ollaan kuitenkin sattumalta törmätty merkillisen useaan otteeseen. Ehkä juuri sen vuoksi olen alkanut ajatella häntä enemmän ja nähdä hänessä 'potentiaalia';) (kuulostaapa romanttiselta...)

Eilinen baari-ilta meni siis jotakuinkin niin, että aluksi minä ja ystäväni tanssittiin, juotiin tinto de veranoa ja tsekkailtiin ympäristöä. Jossain vaiheessa fiksu ja kaverinsa liittyivät hetkeksi seuraan, kunnes taas kumpikin jatkoimme omilla tahoillamme. Välillä aina törmättiin ja vaihdettiin pari sanaa. Sitten kadotin sen aika pitkäksikin aikaa ja kas kummaa, juuri siinä vaiheessa viinihuurut alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa ja yhtäkkiä mun oli vaan pakko löytää se jostain ja koittaa toimisko mun viehätysvoima. Valitettavasti vihdoin kun paikallistin sen, oli se jonkun tyttösen kanssa juttelemassa enkä kehdannut mennä väliin. Itse asiassa luovutin siinä kohtaa, koska kuvittelin sen nyt löytäneen jonkun ja niin edelleen... Että se oli sit siinä ja ilta pilalla.

Vaan kuinkas kävikään:)...
Juuri kun olin luovuttanut ja ajattelin, etten enää katsokaan sinne päin (tyttöä ei kylläkään enää tässä vaiheessa näkynyt), niin fiksu kaappas mut kiinni jostain takavasemmalta ja olikin yhtäkkiä kovinkin "touchie feely". Mun kaveri löysi seuraa ja mä päädyin jatkamaan juttua fiksun kanssa... ja se juttu jatkuikin sitten koko loppuillan:)
Ja siinä kun juteltiin, yhtäkkiä se vaan suuteli mua... ja se oli tooodella mukavaa;) Olin niin iloinen, että se teki aloitteen. Kerrankin niin päin. Ja se oli jotenkin muutenkin niin virkistävän erilaista: keskittynyttä, hillittyä, intensiivistä. (No edellinen vastaava kokemus oli itseäni 7 vuotta nuoremman kanssa, että onko ihmekään jos on erilaista... ) Suutelimme vielä kerran illan aikana ja sitten suuntasimme kumpikin kiltisti omiin osoitteisiimme.

Entäs nyt sitten? 
I wish I knew... Mulla ei ole sen numeroa eikä sillä mun. Se ei myöskään harrasta verkostoitumista sosiaalisessa mediassa, joten vaihtoehdoksi jää, jälleen kerran, sattumalta törmätä siihen joku kaunis päivä. Niin tosin kävi jo tänäänkin, mutta se oli lyhyt kohtaaminen, enkä keksinyt mitään kovin rakentavaa sanottavaa. Olisi ehkä pitänyt kysyä jotain, että nähdäänkö...milloin? tms., mutta toisaalta en ole ihan varma, mitä hänestä oikein haluan, joten sain vaan sanottua hämmentyneen "nähdään!". Silmäkulmastani näin hänen jäävän vielä hetkeksi paikalleen katsomaan, kun poistuin paikalta.
Pahoittelen tätä ylipitkää ja ehkä vähän turhan yksityiskohtaista päivitystä, mutta toivon tämän jotenkin vähentävän tai helpottavan tunteiden kaaosta sisälläni...