Ei, tämä ei ole "olipa hurja viikonloppu" -postaus.
Olo ei vaan parane.
Todellakin olin sen koko vapaapäivän sisällä hiljaisuudessa ja annoin kurkun levätä. Viikonlopuksi en hakenut sairaslomaa, vaikka varsinkin lauantaina mun paikka ois kyllä ollut kotona eikä töissä; kähisin asiakkaille, sain hirveitä yskäkohtauksia ja pulssi oli koko ajan jotain päälle sata. Mutta kun mulle on joku ongelma hakea saikkua, ellei oo kunnolla kuumetta. Tulee ihan lusmu olo. Noh, maanantaina on kai pakko marssia lääkäriin, jossei tää helpota...
Nyt kaipais kipeesti halausta...
Perjantaina olin kyllä ihan tyytyväinen, että olin töissä, sillä, uskokaa tai älkää, Markus puhui mulle(!!). Joo, ihan spontaanisti heitti mulle juttua, jonka oli selvästi kyllä miettiny etukäteen... Ja mä jopa kykenin vastaamaan sille jotain semijärkevää. Se on myös alkanut enemmän katsoa mun suuntaani ja moikata mulle. Ja tollasen ihan pienenkin eleen jälkeen tää tyttö hymyilee vähintään puol tuntia:) Mutta sen verran hillitsen nyt itseni, etten ala vetämään tuosta mitään johtopäätöksia. Sen sijaan olen vain iloinen, että voidaan taas käyttyäytyä normaalisti ja jopa puhua toisillemme.
Tänään on jälleen ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä, oikein täydellinen ilma äitienpäivälle. Minähän en tosin siitä pääse nauttimaan enkä myöskään flunssaisena jaksanut matkustaa äitiä juhlimaan:( Onnittelut olen toki jo esittänyt puhelimitse, vaikkei se olekaan yhtään sama asia. Lupasin kuitenkin äidille tällaisen aamupalan ensi kerralla, kun menen käymään kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti