Olenpas taas ollut kauan poissa.
Eipä ole kyllä ollut mitään sanottavaakaan.
Eikä oikeastaan ole vieläkään, mutta tekee vaan mieli kirjoittaa jotain siltikin.
Kiitos Daaliah kauniista kommentista edelliseen :) Nyt taas allekirjoittaneella vähän paremmat fiilarit. Saattaa johtua osittain tilille tipahtaneista lomarahoista, jotka pelasti ainakin hetkellisesti mut jo jonkun aikaa jatkuneesta ahdingosta. Oonkin shoppaillu viimiset kaks päivää, tosin hillitysti ja järkevästi (oikeesti!). Varattiin myö aurinkoloma kaverin kanssa elokuuksi :)
Eilen illalla yritin ajatella itseäni kauniina niin, että vedin kaikki hiukset otsalta pois pannalla. Joo, kuulostaa ihan pimeeltä, mutta mulla on korkeahko otsa ja aina pitäis olla jotain suortuvia otsalla tai kunnon otsis. Otsis taas ei oikein toimi, kun hiukset taipuu joka suuntaan. Eilen siis yritin ajatella, että se on vain asenteesta kiinni tarviiko siinä otsalla olla jotain hiuksia vai ei. Pistin mekon päälle, hyvää latinomusaa ja "danced all problems away". Mulla on siis tällanen "opettele rakastamaan itseäsi juuri sellaisena kuin olet" -vaihe meneillään.
Kuinka monta kertaa olen puhunut täälläkin siitä, että ottaisin nettiprofiilin pois... Nyt olen laittanut itselleni takarajaksi heinäkuun lopun ja tällä kertaa profiili pysyy pois pidemmän aikaa kuin viikon ;) Mitä hyvää sieltäkään oon saanut viime aikoina?? Edellinen teki oharit ja viimisin sai etuoikeutetusti nähdä mun fasarisivun ja sen jälkeen sainkin viestin: "ollaan vähän eri elämäntilanteessa...blaablaablaa..." Niin varmaan juu...
Kiitos kiitoksista :)
VastaaPoistaMulla on tällanen nautitaan ruuasta -vaihe menossa. Aina oon yrittänyt olla jollain dieetillä laihoin tuloksin (ehhhee, elämän ironiaa). Nyt sitten ajattelin jos vaan keskittyisin syömään hyvin. Esim. leipomukset aidolla voilla maistuu ihan älyttömän hyvältä. Teoriana se, että kun se ruoka on hyvää, vähemmästäkin määrästä saa tyydytyksen ja että kun en kiellä mitään, ei tuu mitään sortumisia. Käänteispsykologiaa, joka ehkä toimii? Tai ainakin ruoka maistuu paremmalta.
Huomasin omalla kohdallani, että toi nettideittailu loppu sitten kun sitä ei vaan jotenkin enää tarvinnut henkiseksi tukipilariksi/oljenkorjeksi(?). Sekin on jonkinlainen riippuvaisuus.
Saattaa hei toimiakin toi sun ruuasta nauttimis -suunnitelma :) Itse(kin) jatkuvasti taistelen painon kanssa, vaikka ihan normirajoissa olenkin. En vaan ole koskaan tyytyväinen. Nyt sallin itselleni myös melkein mitä vaan mieli halajaa, mutta vastapainoksi liikun sitten enemmän. Olen myös huomannut, että kun kaikki on sallittua, tulee syötyä ihan normaalisti eikä tule mitään järjettömiä "hei kiskoisko nassuun yhen sipsipussin ja suklaata" -kohtauksia :)
VastaaPoistaJa nettideittailu ON riippuvuus! Lähdin vihdoin pois sieltä, mutta joka päivä se sivusto väijyy mielessä. Ihan kreisiä...