maanantai 21. marraskuuta 2011

Ei taaskaan niinku strömsös

Eipä yhtään huvittanut kirjoitella tänne sen jälkeen, kun viimeks tapasin Joonatanin. Meni meinaa aika lailla metsään se...
Heti kun istuin autoon alkoi kitinä siitä, ettei juniori taho, että mä tuun mukaan ja sitä jatkui sitten vartin verran ruokapaikan parkkiksella. Voin kertoa, et Joonatanin pisteet tippu siinä, kun seurasin sen perättömiä uhkailuja ja maanittelua, et junnu suostuis nouseen autosta. Ei näin. Noh, vihdoin ku päästiin syömään, tunnelma oli vähän parempi, tosin saatoin heittää pientä kommenttia miehen kurinpitokeinoista, heh (koska mullahan on kokemusta lapsista ja oikeus avata suuni tossa kohtaa, krhm)... Lähtiessä se onneks kantoikin huutavan muksun autoon, todennäköisesti osittain siksi, et mä olin sanonut siitä sille x) Ne deitit olikin sitten siinä, koska seuraavaks Joonatan heitti mut kotiin. Ei siinä, ihan ok... Mutta ois se voinu siitäkin jotain sanoa etukäteen eikä vaan hiljaa kaartaa mun pihaan!!?? How weird is that?

Tänään illalla nähdään taas, tällä kertaa kahden, mutta lähinnä meen suoraan sen luo nukkumaan. Enempää aikaa ei ole. Saattaa olla, että pistän sen puhumaan vähän tästä meen jutusta... uuu spöökee ;)

2 kommenttia:

  1. Todennäköisesti Joonatania stressaa vähintään yhtä paljon olla juniorin ja sinun välissä. Hän tietää millainen handicap lapsi on nuorten parisuhdemarkkinoilla, jossa useimmilla ei ole lapsia. Lapsi vaistoaa jännitteen ja tunnistaa pelipaikan. Joonatan taas haluaisi päästä tilanteesta jotenkin liukkaasti, mikä ei tietenkään onnistu...

    Entä jos ajattelisit asiaa siltä kantilta, että Joonatanilla on ainakin jonkinlaista näyttöä sitoutumiskyvystä?

    VastaaPoista
  2. Juu, aivan varmasti Joonatania stressaa tilanne myös. Mutta mä tähän yritän tulla kuitenkin ylimääräisenä ja saapi nähdä oonko haukannu vähän liian ison palan...

    En mä Joonatanin sitoutumiskykyä epäile. Omaani kyllä ;)

    VastaaPoista