I almost don't want to open the curtains and let the sun shine in

Onpas ollut taas tänäänkin yksinäinen olo. Eipä ihme, onhan sunnuntai. Olen istunut koko päivän kotona lukuun ottamatta poppareiden ja snickerssin -hakureissua. Pienessä kohmelossa mulla on jatkuvasti nälkä, tai ainakin luulen että on. Äiti sanoi puhelimessa, että olen jo liian vanha potemaan krapulaa. Hmm... Jotenkin itsestäkin tuntuu vähän siltä, että on aika turhaa kaataa sitä myrkkyä kaksin käsin kurkusta alas ja sen seurauksena hukata seuraava päivä näin. Lisäksi krapulassa masennun aina oman elämäni riittämättömyydestä. 

Viimeisin ajatukseni on, että jonnekin universumin kirjoihin on kirjoitettu, ettei minun tule kohtaaman ketään potentiaalista miestä ennen kuin edes jokin seuraavista osioista elämässäni on kohdallaan: opiskelu, työ, talous, koti. Tällä hetkellähän todellisuus on se, että gradun alkusivut pölyttyvät jossain lehtipinossa, jokainen päivä nykyisessä työpaikassani hajottaa mua aivan uskomattomissa sfääreissä, tän kuun budjetti ei taida ihan pitää ja ensi kuun lomarahatkaan eivät mua kokonaan pelasta. Koti on kaaos, vaikka jonkun yhden kohdan onnistuisin välillä siivoamaan enkä ole täällä enää onnellinen.

Pitäisi varmaan taas vaihteeksi piilottaa se mun deittiprofiilikin. Sivustolla ei ole ollut juuri minkäänlaista liikehdintää. Sitä paitsi ärsyynnyn niistä harvoistakin viesteistä joita saan. Välillä mietin, että olenko jotenkin masentunut kun en jaksa kiinnostua mistään tai keskittyä mihinkään. En muista käytyjä keskusteluja, koska en kai ole keskittynyt ja kuunnellut kunnolla. Tuntuu, että töitäkin teen ihan puoliteholla, olen aina niin väsynyt, eikä asiakkaiden kehutkaan tunnu enää miltään. Nykyään lähes jokainen päivä töissä on tekohymyä ja ponnistelua eteenpäin minuutti kerrallaan. Ennen niitä päiviä oli kerran parissa viikossa ehkä. Ei ole mikään ihme, ettei kukaan mies huomaa minua, kun tajusin juuri joku päivä että olen alkanut vältellä katsekontaktia vastaantulevien kanssa ja asiakkaitakin katson silmiin vain sen pakollisen hetken.

Juhannuskin tulossa, no vittu jee. Ei oikeesti kiinnosta yhtään mitä silloin teen. Ei ole yhtään rahaakaan. Tekisi mieli luovuttaa ja jäädä vaan kotiin istumaan yksin, mutta eihän niin voi tehdä ja surulliseksihan siitä kuitenkin tulisi.

Kevättä rinnassa, ainakin muilla

On taas niin väsynyt ja "olenko edes oikeasti olemassa" -olo. Joka puolella näen toisissaan kiinni kihertäviä pariskuntia, seuraan uusien parien ujoja tekstiviestikeskusteluja ja kuulen yhteisistä mökkijuhannussuunnitelmista. Väkisinkin tulee yksinäinen ja pariton olo. Onneksi sentään olen jaksanut urheilla ja ammentanut siitä energiaa ja voimaa sekä uskoa itseen. Mitään muuta en olekaan tehnyt töiden lisäksi. Kämppä odottaa siivoojaansa. Äsken tiskasin puolet tiskeistä. Oli pakko, kun kahvikupit loppuivat. Nyt istun täällä pimeässä kaaoksen keskellä ja mietin mitä voisin tehdä toisin... 

Katson vielä viimeisimmän jakson sarjaa The Big Bang Theory ennen nukkumaan menoa. Se auttaa aina. Exän kanssa katsottiin aina Frendejä riidan selvittelyjen jälkeen ja aina tuli parempi olo. Hitto, että sekin on tässä pyörinyt välähdyksien muodossa mielessä viime aikoina (KUN EI OLE MITÄÄN MUUTA!!! ainoostaan muistoja jostain, mitä oli joskus...).

Ay chicos!!! ;)

Jään nyt elämään sen arvoituksen kanssa, että mitähän treffipoitsulle tapahtui. Mikä onkaan tarina kaiken takana? Ajoiko hän tapaamispaikan ohi, vilkaisi minua ja teki johtopäätöksen, että parempi karata kotiin..? hahahah... Muistatteko sen Frendien jakson, jossa Ross oli sokkotreffeillä, eikä deitti koskaan ilmestynyt paikalle ja jokainen, jolle Ross avautui tapahtuneesta kysyi ensimmäisenä: "Are you worried your date came, saw you, and left?" x) hahahhahah.. Se oli hauska :) Itseäni harmitti oikeasti eniten se **tun kylmyys ja ajan tuhlaus.

Mut hei! Mä lähen huomenna kohti Helsinkiä ja Pitbullin konserttiin Suvilahteen!!!!!!!!!!!!!:):):) Kuin hienoooooooo!!!!!! Aika hottii menoo tässä videossa, joten varoituksen sana on ehkä paikallaan ;) Mut siis espanjalaiset biisit, nams! :b

Stood up

Ilmeisesti jinxasin noi deitit ylenmääräisillä epäilyilläni ja negatiivisuudellani, sillä guess what??! Jätkä teki oharit! Kyllä. O-h-a-r-i-t **ttu!!! Siellä tää täti seisoskeli aivan helkkarinmoisessa kylmyydessä 40 minuuttia!!! Turhaan. Joo, hullu olen ku noinki kauan ootin, mut oli pakko antaa vähän pelivaraa ku oli sovittu näkevämme seiskan pintaan, mitä ikinä se sit tarkottaakaan ja tyyppi oli tulossa toisesta kylästä, nii aattelin et sillä menee normaalii pidempi hetki saapua. Mutta joo, kiitos taas vaan tästä. 

Kävin sitte vuokraamassa leffan ja hakees vähän karkkii piristykseks tähän iltaan, ni toi leffa on joku helvatun ranskalainen. Ei ollut todellakaan tarkoitus sellasta kattoa tänään. Ei niin oo mun ilta tämä :( 

Menen nyt katsomaan tuon surkean leffan loppuun.

Deittii pukkaa, jee jee ...not

No niin, edellisessä postauksessa mainitsemani tyyppi, jonka luulin kadonneen bittiavaruuteen, haluaakin nyt treffata. Joopa joo, voin kertoo että olen enemmän kuin epäileväinen, että siitä yhtään mitään tulee. Siis treffit on jo sovittu, että eiköhän siitä ihan pidetä kiinni, mutta heebo on niin etäisenoloinen, että saas nähdä kuin käy.  Viestit on olleet sellaisia 1-7 lauseen mittaisia, ei kerro juuri mitään itsestään vaikka kysyisinkin ja roikkuu pitkiä aikoja online sivustolla vastaamatta silti mun viesteihin. Oiskohan herralla vähän liikaa muutakin säätöä, vai onko se vaan jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeeta kirjoittaa se pari riviä??! Hän itse kuitenkin ehdotti näkemistä ja viime viestissä vielä korosti, etten saa häntä kovin helpolla luovuttamaan. No ahaa... Vähän pelottaa, kun hän mainitsi olevansa aika ujo ja hiljainen, ainakin aluksi. Ou nous :( Olen itsekin sellainen, hitto vie. Siel me sit istuskellaan samassa pöydässä, pyöritellään lasia ja tuijotetaan lasinalusta x) Toinen tulee viel yli puolen tunnin ajomatkan päästä ja sit mä en kuitenkaan oo yhtään kiinnostunut ja aaaargghhh.... Miks mä vieläkin jatkan tätä nettideittailua??!!! 

- En oo vielä keksinyt, mikä ois se vaihtoehto.

-Rahatilanne edelleen sukkaa, täl hetkel aika pahastikin.

-Töissä sentään menee vähän paremmin. Oon ollut kumman energinen, johtuen ehkä lisääntyneestä liikunnan määrästä. Hyvä hyvä :)

-Avasin tänään CV-tiedostoni, jonka yläkulmassa komeili vuosiluku 2009. Päivitin sitä hiukan. On sekin parempi kuin ei mitään...

-Pohdin pitäiskö piilottaa näkyvistä kaikki exien statuspäivitykset, kun just sillä hetkellä kun niitä vähiten kaipaa, lävähtää naaman eteen jotain kuvia romanttiselta rantalomalta tms. Ei voisi vähempää kiinnostaa tai liikuttaa suuntaan tai toiseen, jos mulla olisi EDES JOTAIN kuvioita, mutta noup - nada - zero - niente - nothing. Okei yhet treffit, mutta kun olen nekin jo tuominnut tuhoon etukäteen, niin mitä jää?

Bored and confused

Viisuja täällä katselen, tai semifinaali tuo taitaa olla. Eka kerta, kun kuulin Suomen kappaleen. Olenpas mä täysillä mukana tänä vuonna - Not.

Viime päivät olleet lähinnä töitä ja urheilua. Onpas jännää. Olinhan mä lauantaina viihteellä, vielä eri kaupungissakin, mutta eipä siitäkään ole mitään mainitsemisen arvoista kerrottavaa. Tylsää :( Ei mulle vaan tapahdu ikinä mitään. Sori, että oon tällanen 'nou laif'. En mäkään siitä tykkää.

Deittinetissäkään ei tapahdu niin yhtään mitään. Musta on sielläkin tullut joku hylkiö, tai no lähinnä se on seurausta siitä, että oon jo viestitellyt/käynyt treffeillä lähes kaikkien potentiaalisten kanssa. Vaihtuvuus on aika hidasta. Yhden kanssa viestittelin pienesti, mutta hänpä sitten yhtäkkiä vaipui radiohiljaisuuteen. En tiedä kuulostinko jotenkin liian ärsyyntyneeltä, ettei hän ole ihan juuri samalta paikkakunnalta, vaan hieman kauempaa. En kyllä tarkoittanut, että se nyt olisi mikään ongelma. Eräs toinen tyyppi, jonka sivulla vierailin, lähetti viestin sanoen että mulla on kivat silmät, mutta näytän kovin nuorelta. So??!! Mistä lähtien se on ollut negatiivinen asia?? Vastasin hänelle jotakin ja sain lauseen verran tekstiä takaisin. Johtopäätöksenä, hän varmaankin halusi vain ilmaista ympäripyöreästi, että ei kiinnosta.

No ei mulla tässä muuten mitään hätää ole. En ole siis mitenkään masentunut, vaikka niin teksti ehkä antaa ymmärtää. Ehkä vähän vaan pitkästyttää ja ihmetyttää, kun en pääse mihinkään tekemisiin kaksilahkeisten kanssa. Ei sen pitäisi itsetunnostakaan olla kiinni, kun nyt on taas ihan hyvä usko itseen urheilun myötä ja muutenkin - kuka muka ei haluais tutustua muhun ja olla mun kaa, häh?! ;) Noh, yritän pitää yllä hyvää sprittiä ja olla kärsivällinen, niin ja ennen kaikkea nauttia kesän alkulämmöistä :-D

Jotakin osaan ja jotain taas en

Ihana sunnuntain kiireetön aamu :) 

Okei, tunnin päästä olen jo taas töissä, mutta vielä on hetki nautiskella. Olen myös nyt kovin ylpeä itsestäni, sillä seminaarityöni käsiteltiin juuri toissapäivänä ja sain hyvät arvostelut enkä oikein mitään kritiikkiä. Olin aika pöllämystynyt, sillä odotin jotain murskatuomiota, olinhan itse vakaasti sitä mieltä että olin täydellisen epäonnistunut jälleen kerran ja minun työnihän on aina kaikkein huonoin. Hassua. Sen jälkeen on ollut ihan mahtava olo! Käsittämätön helpotuksen tunne. Se on oikeasti tehty ja juuri nyt ei olekaan pakko tehdä mitään. Jos haluan, voin vaikka maata sohvalla koko päivän potematta huonoa omatuntoa (ei tietenkään ole kovin rakentavaa, mutta kuitenkin). Joo, okei... onhan vielä se itse gradu tekemättä, mutta muuten kaikki alkaa olla kasassa ja gradukin on jo aloitettu.

Toisaalta taas päässä pyörii miljoona kysymystä ja huolenaihetta. Kuinka kauan siihen gradun tekemiseen sitten menee? Valmistunko ikinä? Mitä ihmettä sitten teen? Ja pitäisikö jo nyt tehdä jotain muuta kuin tuota kassahommaa? Taloudellinen tilanteeni ahdistaa ihan simona enkä tiedä voiko sille edes tehdä mitään. Miksei kukaan ole pistänyt minua säästämään suuria hankintoja, kuten asuntoa varten, jo aikoja sitten (viittaan vanhempiini)? Elän niin kädestä suuhun ja sillä, mitä säästötililläni on, ei ostaisi edes pyörää. En vain jaksaisi asua enää tässä kopperossa kovin kauaa, edes vuotta. Vaikka olenkin vain yksi ihminen, olisi ihan hienoa että edes sängylle olisi erillinen huone. Kaksioiden vuokrat vaan tuntuvat ihan mahdottomilta... On se vaan väärin, että sinkku on taloudellisesti niin eriarvoisessa asemassa kuin avoliitossa asuva. No, nyt aion kuitenkin yrittää olla ostamatta juuri mitään tässä kuussa, jotta en joutuisi sellaiseen ahdinkoon kuin huhtikuussa. Visalaskuakin olen kerryttänyt ihan tarpeettomasti. Ihan kuin en muutenkin olisi koko ajan miinuksella.

Elämää ja aikuistumista, ei sen enempää eikä vähempää.