Ihana sunnuntain kiireetön aamu :)
Okei, tunnin päästä olen jo taas töissä, mutta vielä on hetki nautiskella. Olen myös nyt kovin ylpeä itsestäni, sillä seminaarityöni käsiteltiin juuri toissapäivänä ja sain hyvät arvostelut enkä oikein mitään kritiikkiä. Olin aika pöllämystynyt, sillä odotin jotain murskatuomiota, olinhan itse vakaasti sitä mieltä että olin täydellisen epäonnistunut jälleen kerran ja minun työnihän on aina kaikkein huonoin. Hassua. Sen jälkeen on ollut ihan mahtava olo! Käsittämätön helpotuksen tunne. Se on oikeasti tehty ja juuri nyt ei olekaan pakko tehdä mitään. Jos haluan, voin vaikka maata sohvalla koko päivän potematta huonoa omatuntoa (ei tietenkään ole kovin rakentavaa, mutta kuitenkin). Joo, okei... onhan vielä se itse gradu tekemättä, mutta muuten kaikki alkaa olla kasassa ja gradukin on jo aloitettu.
Toisaalta taas päässä pyörii miljoona kysymystä ja huolenaihetta. Kuinka kauan siihen gradun tekemiseen sitten menee? Valmistunko ikinä? Mitä ihmettä sitten teen? Ja pitäisikö jo nyt tehdä jotain muuta kuin tuota kassahommaa? Taloudellinen tilanteeni ahdistaa ihan simona enkä tiedä voiko sille edes tehdä mitään. Miksei kukaan ole pistänyt minua säästämään suuria hankintoja, kuten asuntoa varten, jo aikoja sitten (viittaan vanhempiini)? Elän niin kädestä suuhun ja sillä, mitä säästötililläni on, ei ostaisi edes pyörää. En vain jaksaisi asua enää tässä kopperossa kovin kauaa, edes vuotta. Vaikka olenkin vain yksi ihminen, olisi ihan hienoa että edes sängylle olisi erillinen huone. Kaksioiden vuokrat vaan tuntuvat ihan mahdottomilta... On se vaan väärin, että sinkku on taloudellisesti niin eriarvoisessa asemassa kuin avoliitossa asuva. No, nyt aion kuitenkin yrittää olla ostamatta juuri mitään tässä kuussa, jotta en joutuisi sellaiseen ahdinkoon kuin huhtikuussa. Visalaskuakin olen kerryttänyt ihan tarpeettomasti. Ihan kuin en muutenkin olisi koko ajan miinuksella.
Elämää ja aikuistumista, ei sen enempää eikä vähempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti