No niin, edellisessä postauksessa mainitsemani tyyppi, jonka luulin kadonneen bittiavaruuteen, haluaakin nyt treffata. Joopa joo, voin kertoo että olen enemmän kuin epäileväinen, että siitä yhtään mitään tulee. Siis treffit on jo sovittu, että eiköhän siitä ihan pidetä kiinni, mutta heebo on niin etäisenoloinen, että saas nähdä kuin käy. Viestit on olleet sellaisia 1-7 lauseen mittaisia, ei kerro juuri mitään itsestään vaikka kysyisinkin ja roikkuu pitkiä aikoja online sivustolla vastaamatta silti mun viesteihin. Oiskohan herralla vähän liikaa muutakin säätöä, vai onko se vaan jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeeta kirjoittaa se pari riviä??! Hän itse kuitenkin ehdotti näkemistä ja viime viestissä vielä korosti, etten saa häntä kovin helpolla luovuttamaan. No ahaa... Vähän pelottaa, kun hän mainitsi olevansa aika ujo ja hiljainen, ainakin aluksi. Ou nous :( Olen itsekin sellainen, hitto vie. Siel me sit istuskellaan samassa pöydässä, pyöritellään lasia ja tuijotetaan lasinalusta x) Toinen tulee viel yli puolen tunnin ajomatkan päästä ja sit mä en kuitenkaan oo yhtään kiinnostunut ja aaaargghhh.... Miks mä vieläkin jatkan tätä nettideittailua??!!!
- En oo vielä keksinyt, mikä ois se vaihtoehto.
-Rahatilanne edelleen sukkaa, täl hetkel aika pahastikin.
-Töissä sentään menee vähän paremmin. Oon ollut kumman energinen, johtuen ehkä lisääntyneestä liikunnan määrästä. Hyvä hyvä :)
-Avasin tänään CV-tiedostoni, jonka yläkulmassa komeili vuosiluku 2009. Päivitin sitä hiukan. On sekin parempi kuin ei mitään...
-Pohdin pitäiskö piilottaa näkyvistä kaikki exien statuspäivitykset, kun just sillä hetkellä kun niitä vähiten kaipaa, lävähtää naaman eteen jotain kuvia romanttiselta rantalomalta tms. Ei voisi vähempää kiinnostaa tai liikuttaa suuntaan tai toiseen, jos mulla olisi EDES JOTAIN kuvioita, mutta noup - nada - zero - niente - nothing. Okei yhet treffit, mutta kun olen nekin jo tuominnut tuhoon etukäteen, niin mitä jää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti