Kuumaa - kylmää

Parin kuukauden tauon jälkeen vietin viime yön hipsterin kanssa.

Ou mai gaad, mä teen niin hallaa itelleni tässä. Pitäisi kai miettiä, onko yksi yö todella sen kaiken päänsisäisen pyörremyrskyn arvoista. Kai se sitten on. Miten joku voikin olla niin hellä ja lähellä, mutta vain sen yhden yön...ja aamun toki myös ;)? Tämä oli kyllä ehdottomasti paras yö! Sen pienen hetken kiusasin itseäni ajattelemalla, että tämä on ikuista, että minun ei tarvitsisi pelätä sen loppuvan koskaan. Ja kuitenkin yhdessä silmänräpäyksessä se on jälleen ohi ja tunnen, etten voi enää koskea häneen ja että minun pitää lähteä. Hän ei sano mitään, mutta kyllä sen näkee. Hän alkaa touhuta jotain muuta, on kuin en enää olisi paikalla. Melko erikoista. Ihan kuin huoneen lämpötila vaihtuisi äkkiä reippaasti miinuksen puolelle. Juuri äskenhän vielä (yöllä) hän otti minut tiukasti syliin ja pyysi anteeksi monta kertaa erästä kommenttiaan, joka aiheutti minussa pienen tunteen purkauksen. Ei se ollut mitään vakavaa. Johtui vain entisen elämän jättämistä jäljistä, jotka nousivat pintaan tuon kommentin vuoksi. Oikeasti minua lähinnä nolotti, mutta hän ei tainnut nähdä sitä niin. Olen muutenkin huomannut, että pyydä usein anteeksi jotain mikä ei ole millään tavalla minun vikani, koska eksäni sai minut tuntemaan niin aikoinaan, että olin syyllinen kaikkeen. Noh, ehkä aika ja positiivisemmat kokemukset auttaa tässäkin.

En toki haluaisi ajatella asiaa, mutta juuri kuulin että hipsterillä on aika monta naista kierroksessa. Tiedä sitten noista puheista, mutta eipä hipsteri asiaa kieltänytkään. Hän oli siis paikalla, kun tästä oli juttua. Minä yritin suhtautua asiaan huumorilla, mutta tosi asiassa huumori alkaa olla aika vähissä. Koko ajan olen olettanutkin asian olevan näin. Hän on sinkkumies. Totta hemmetissä hän haluaa pitää hauskaa ja ottaa kaiken irti minkä saa. Asiat kuulostaa aina vain monta astetta pahemmilta, kun ne sanotaan ääneen... Ja hitto, mä en pysty päästämään irti ennen kuin se tulee joku päivä sanomaan, että sillä on tyttöystävä. Sitä tuskaa odotellessa.

Kuitti.

Keeping up appearances

Tavoite: yritä elää omaa elämääsi antamatta henkilön, joka ei käytä hetkeäkään ajastaan sinun ajattelemiseesi, haukata turhauttavan suurta palaa energiastasi ja elämänilostasi.

Anteeksi, pitkä lause.

Jokin päivä lähetin hänelle viestin muuten vaan, koska tietääkseni olemme kavereita, joiden välillä voi olla satunnaista, arkista viestittelyä. Ilmeisesti olin taas väärässä. Sain takaisin jonkin kahden sanan viestin vartin odottelun jälkeen, vaikka hän oli online. Vastasin siihen jotain, johon hän vastasi taas vartin päästä vittuilevaan sävyyn jotakin. Päätin keskustelun kahdella kirjaimella: "ok". Se oli siinä. Suutuin vähän hitosti, ahdistuin ja masennuin. Ehkä hänellä oli jotain meneillään juuri silloin. Ehkä hän ei tarkoittanut olla tyly. Ehkä minä skitsoilen. Ehkä ja ehkä. Miksi annan hänen vaikuttaa itseeni näin??? Ei meillä ole mitään. Ei tästä ollut koskaan tarkoituskaan tulla mitään ja silti minä menin ja annoin itseni ihastua. Hitto.

Tänään näin häntä yllättäen. Kokosin itseni; hymyilin, nauroin, heitin läppää ja olin rento ja kiva. Samoin hän. Oikeasti sisälläni kiehui ja tein kaikkeni peittääkseni hermostuneisuuteni (luulen jopa onnistuneeni). En halua hänen näkevän, että välitän, että oikeasti en kestä tätä, että haluaisin vaihtaa työpaikkaa, ettei koko ajan tarvitsisi nähdä sitä muka viatonta naamaa ja kuunnella sitä tyhmää sinkkumiesläppää (kun muita on paikalla).

Mutta ei kaikki johdu aina miehistä. Masentaa istua aina kotona, yksin. Varmaan jokin syysmasennus, eli kai tämä menee ohi. Suututtaa vaan, kun kukaan ei ehdi/jaksa/viitsi lähteä edes yhdelle vähän kotiovea kauemmas. Välillä tuntuu, etten ole edes olemassa, että ketään ei juuri kiinnosta olenko tässä vai en. Tiedän, ettei se ole totta, mutta on hetkiä jolloin se tavallaan on... Jatkuva ahdistus ja paine rinnassa ei ole hyvä juttu.

Minä huudan, kaiku vastaa

Ei niistä taannoisista bileistä ole mitään sanottavaa juurikaan. Oli ihan mukavaa. En jäänyt pilkkuun asti, koska tunsin itseni vähän 'autsaideriksi' ja lisäksi hipsteri aika hyvin ignoorasi minut loppuillasta ja vitutti.

Ei olla nähty paitsi töissä, joten tiesin että jossain vaiheessa mun on pakko saada tietää nähdäänkö me enää "niissä merkeissä". Ja niinhän siinä kävi, että ei niin pienessä humalassa avasin sitten viestitse senkin keskustelun tuossa lauantaiyönä. Hipsteri osaa taitavasti vastailla sanomatta oikeastaan mitään. Oli kai paniikissa, että minä haluan jonkin vakavan suhteen tästä ja varmaan siksi on vähän jättäytynyt taka-alalle. Pointti tuli selväksi (vaikka sen jo tiesinkin). Se mitä oikeasti kysyin, ei tullut selväksi. Siis, että nähdäänkö me vielä. Jos hän kuvittelee, että pallo on minulla, niin ei varmasti nähdä. Kuten sanoin hänellekin - en rupee tyrkyttämään itteeni hirveesti (tai ainakaan enempää kuin nyt, hah..).

Oikeasti tuostakin keskustelusta tulin vain vihaiseksi, niin hänelle kuin itsellenikin. Miksi en voi vain antaa olla?! Miksi tämä on aina tällaista kaikkien kanssa? Haluan väkisin nolata itseni ja saada kunnolla turpiini, ennen kuin luovutan. Ärsyttävää, mutta kun en osaa katkaista tätä. 

Puhuin hänelle kuitenkin tänään jotain, ihan vaan ettei ilmassa olisi mitään outoa...eikä ollut.

Äsken katsoin vuokraleffan tässä itsekseni ja mietin, milloin olen viimeksi katsonut leffaa jonkun miehen kanssa. Varmaankin puolitoista vuotta sitten... Teki mieli nukahtaa sohvalle, lopettaa kaikki sosiaalisuus, jäädä sisälle moneksi päiväksi, jättää menemättä töihin, olla puhumatta kelleen. Miksi pitää esittää koko ajan, että on vahva ja kaikki on hyvin? Kaikki ei ole hyvin. Enkä nyt tarkoita pelkästään hipsterikuviota... Olisi kiva, kun joku seisoisi vierellä ja tukisi yleensäkin elämässä. Toki minulla on ihanat ystäväni, mutta se on erilaista...

Sitä tavallista hajoilua

En ymmärrä, miksen voi vaan suhtautua ihan lunkisti ja viileesti tähän hipsterikuvioon. Okei, ei olla nyt pahemmin nähty, mutta varmasti voitais nähdä, jos sitä ehdottaisin ja seksiä heruisi varmasti. Siis pelkkää seksiä se olisikin, ilman mitään sen ihmeellisempiä tunnepuolen juttuja. Äh, mutta jo se että MiNuN pitää ehdottaa sitä, ärsyttää. Että hän ei joko uskalla tai asialla ei ole sen suurempaa merkitystä hänelle, että nähdäänkö me 'ever' vaiko ei. 

Ei ole ainakaan epäselvää, mitä minä hänestä ajattelen. Hymyilen kuin joku vajaaälyinen, kun näen hänet. Yritän olla 'cool', mutta epäonnistun täydellisesti. Sentään hänkin hymyili minulle eilen. Eilen oli siis hyvä päivä :)

Viikonloppuna on tiedossa pirskeet. Tarvitsen killerimekon (ja pari rauhoittavaa) ja asenteen. Kyllä, hän on myös siellä. omg.

Harmaata, tylsää ja ahdistavaa

Hiukka on masentunut fiilinki taas. Tilillä on 2 euroo ja sehän riittää hienosti yli viikoksi! Oikeesti. 

Hipsteri on kipeä. Lähetin hänelle viestiä, koska olin übertylsistynyt ja niin oli kuulemma hänkin. Oli tehnyt jo kaiken mahdollisen, mitä ikinä vaan keksi. Mutta äärimmäisessä tylsistyneisyydessäänkään hänelle ei tullut mieleen kirjoittaa minulle. No miksipä olisi? Poissa silmistä, poissa mielestä. Kyllä se munkin kohdalla pätee. Tunne hiipuu hiljalleen, kun kerran emme ole nähneet vähään aikaan. (En usko tuota itsekään.)

Syvällisillä vesillä

Ah, meillä on niin syvällinen ja merkityksellinen suhde hipsterin kanssa. Se näkyy jo viestikeskusteluistakin. Onnistuin joten kuten olemaan kokonaiset kaksi päivää kirjoittamatta hänelle ja sain kuin sainkin telepaattisilla voimillani hänet kirjoittamaan minulle, edes kerran. Hän oli viihteellä, eli tarpeessa ja päätti sitten lähetellä minulle yksisanaisia viestejä. Uskomattoman selkeän keskustelun voi käydä käyttämällä sekä kysymiseen että vastaamiseen vain yhtä sanaa! Helvetin hienoa! Tässä taas yksi todistus siitä, kuinka kiinnostunut hän on minusta ja kuinka paljon vaivaa viitsii nähdä minun eteeni. Ja tietenkään siis emme todellakaan nähneet saati sitten tehneet mitään.

Oh god... Miks mä en oo mies!!??? Todella raskasta ajatella sitä tyyppiä ihan koko ajan. Jos oisin mies, hilluisin vaan kavereiden kanssa, ajelisin autolla, kattelisin leffoja, pelaisin jotain pleikkaa, joisin kaljaa ja istuisin saunassa. Ainoa ajatus olisi, että mitenköhän se ja se joukkue nyt pelaa tänä iltana jossain. Naisia ajattelisin vain silloin, kun ... Okei, eli aika monta kertaa päivässä, mutta ainoastaan eroottisessa mielessä, enkä analysoisi heidän jokaista ilmettään tai sanaa. Se nyt olisikin turhaa ja hullun hommaa. 

Muahahah... 

Toi oli sitten vitsi.

Hitto oon yksinäinen.

Suossa kävelyä

Onpa raskas olo tänään. Juuri tänään, kun luvassa on hauska laivareissu ystävien kanssa. Jalat ja kädet painaa tonnin. Ei meinaa jaksaa nostaa edes ripsaria meikkipussista. Yhtään järkevää ajatusta en pysty muodostamaan, saati sitten että keksisin mitä ottaa  reissuun mukaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa ja tulee vaan raskaampi olo, syyllinen jotenkin. Pitäisi olla innoissaan, mutta kun ei jaksa. Kiva ajatella jo etukäteen, että rahat ei riitä mihinkään, eli ostaa ei voi mitään jos meinaa jotenkin selvitä seuraavaan palkkapäivään asti. Voi perse tätä mun elämää. On niin kivaa.

Yritin järkätä yhtä yötä hipsterinkin kanssa ennen reissua. Juu kyllä, minä aloitin kaikki viestikeskustelut. No eipä sille tietenkään sopinut. Oli ihan oikeita syitä ja kyllä se ehdotti toista päivää, mutta se ei taas sopinut minulle. 

Joo, olen jo (pikku hiljaa) hyväksynyt, että tämä on pelkkää seksiä, mutta haluaisin edes sitä joskus! 

Välillä esim. salin jälkeen uskon itseeni ja tunnen olevani vahva ja että tämä on minun elämääni ja hipsteri on siinä vain pienessä sivuosassa. Että hän tuo elämääni pientä piristystä joskus, mutten kaipaa muuta. Nuo voimaantumisen hetket kestävät ehkä sen päivän maksimissaan.