Parin kuukauden tauon jälkeen vietin viime yön hipsterin kanssa.
Ou mai gaad, mä teen niin hallaa itelleni tässä. Pitäisi kai miettiä, onko yksi yö todella sen kaiken päänsisäisen pyörremyrskyn arvoista. Kai se sitten on. Miten joku voikin olla niin hellä ja lähellä, mutta vain sen yhden yön...ja aamun toki myös ;)? Tämä oli kyllä ehdottomasti paras yö! Sen pienen hetken kiusasin itseäni ajattelemalla, että tämä on ikuista, että minun ei tarvitsisi pelätä sen loppuvan koskaan. Ja kuitenkin yhdessä silmänräpäyksessä se on jälleen ohi ja tunnen, etten voi enää koskea häneen ja että minun pitää lähteä. Hän ei sano mitään, mutta kyllä sen näkee. Hän alkaa touhuta jotain muuta, on kuin en enää olisi paikalla. Melko erikoista. Ihan kuin huoneen lämpötila vaihtuisi äkkiä reippaasti miinuksen puolelle. Juuri äskenhän vielä (yöllä) hän otti minut tiukasti syliin ja pyysi anteeksi monta kertaa erästä kommenttiaan, joka aiheutti minussa pienen tunteen purkauksen. Ei se ollut mitään vakavaa. Johtui vain entisen elämän jättämistä jäljistä, jotka nousivat pintaan tuon kommentin vuoksi. Oikeasti minua lähinnä nolotti, mutta hän ei tainnut nähdä sitä niin. Olen muutenkin huomannut, että pyydä usein anteeksi jotain mikä ei ole millään tavalla minun vikani, koska eksäni sai minut tuntemaan niin aikoinaan, että olin syyllinen kaikkeen. Noh, ehkä aika ja positiivisemmat kokemukset auttaa tässäkin.
En toki haluaisi ajatella asiaa, mutta juuri kuulin että hipsterillä on aika monta naista kierroksessa. Tiedä sitten noista puheista, mutta eipä hipsteri asiaa kieltänytkään. Hän oli siis paikalla, kun tästä oli juttua. Minä yritin suhtautua asiaan huumorilla, mutta tosi asiassa huumori alkaa olla aika vähissä. Koko ajan olen olettanutkin asian olevan näin. Hän on sinkkumies. Totta hemmetissä hän haluaa pitää hauskaa ja ottaa kaiken irti minkä saa. Asiat kuulostaa aina vain monta astetta pahemmilta, kun ne sanotaan ääneen... Ja hitto, mä en pysty päästämään irti ennen kuin se tulee joku päivä sanomaan, että sillä on tyttöystävä. Sitä tuskaa odotellessa.
Kuitti.
Ei kuulosta kovin hyvältä :o/ Hajotat itseäsi pahemman kerran tuossa.
VastaaPoistaEikö tosiaan koko paikkakunnalla (tai naapuriläänissä) ole ketään muuta, joka olisi sitoutumiskykyinen? Jos vastaus on "olisihan noita, mutta kun ne ei kiinnosta", niin ongelma on sinun pääsi sisällä.
Yksi viisaus on, että mahdottomat ihastukset ovat sitoutumiskammon hienostunein muoto.