Viikonloppuna tein tietoisen valinnan ja menin bileisiin, joihin aavistin (aika suurella todennäköisyydellä) "ei olla enää missään yhteydessä -tyypin" tulevan myös. Kai mulla sitten jäi vähän ikävä tai jotain... Halusin nähdä sitä ja jutella lisää. Aavistukseni osoittautui oikeaksi: siellä me taas oltiin, saman katon alla. Tottakai päädyttiin juttelemaan ja ensin ideana tais ollakin, että tosiaan vaan jutellaan, mut eihän se kuitenkaan pelkästään siihen jäänyt...
Ei, en ole tunteeton idiootti. Mun moraali todellakin taistelee tätä kaikkea vastaan ja takaraivossa koko ajan joku suorastaan huutaa, että sillä on jo nainen, jätä se rauhaan. En osaa jotenkin kokonaan avata tätä kuvaa itselleni. En ole rakastunut siihen enkä halua suhdetta sen kanssa. Silti mä ajattelen ja kaipaan sitä ajoittain... Ehkä mä osaisin jopa olla tarpeeks vahva pitääkseni näppini erossa siitä, jos en olis aina humalassa kun kohdataan ja jos ei se itse ois niin rohkee ja suorasukainen puheissaan... Edellisellä kerralla koko juttu kuivuikin kokoon (joksikin aikaa), kun nähtiin muutaman kerran selvin päin. Eihän meillä kuitenkaan ole juurikaan yhteistä...
Kesällä tai syksyllä se kai muuttaa toiseen kaupunkiin, että viimeistään silloin mun pitää päästä tästä täysin yli ja siirtää arkistoihin. Miksen mä voi muistaa ja sisäistää, miten se viimekskin mua loukkas ja kuin monella tapaa? Miten se voi mennä niin, että mä selitän kyllä muille kuinka kusipää se on, mutta sitten itselleni puhuessa lisään perää ", mutta..."
Taas illan päätteeksi sovimme, että tämä oli viimeinen kerta kun kuulemme toisistamme. Ehkä se tosiaan olikin.
Onneksi nyt ei ole aikaa mennä ulos tai käydä missään. Tämä koulutöiden kasaantuminen kun ei vaan ota loppuakseen. Olen taas vaihteeksi aikatauluista jäljessä ja syytä tähän voidaan etsiä vaikka tuosta viikonlopun säheltämisestä. Siinä meni yksi ilta, joka olisi pitänyt pyhittää opiskelulle, samoin seuraava ilta, kun oli niin zombi olo, etten kyennyt mihinkään. Ei myöskään auttanut asiaa, että päässä pyöri edellisillan tapahtumat jatkuvana filminauhana. Jätin vielä maanantaina yhden luennonkin väliin, kun oli aika selvää että ajatus siellä vain harhailisi eikä keskittymisestä tulisi mitään.
Nyt olisikin aika avata word ja alkaa vaihteeksi kirjoittamaan, mutta toki katson ensin Greyn anatomian... ;)
Eksyin vastavierailulle tänne, ja pakko sanoa, että "ei missään yhteyksissä" -mies on koettu täälläkin. Tosin kyseisessä henkilössä omalla kohdallani ainakin vetosi ainoastaan fyysinen puoli, sillä emme mitenkään tulleet keskenämme toimeen, kun muutaman kerran jotain deittailun tapaista yritimme. Seksi olikin sitten jotain hallelujah -tasoa. Nyt tyyppi on (ainakin tällä hetkellä) kuopattu ajatuksistani jonnekin jeeraan, mutta siihen tarvittiin useampi ratkeaminen. Mies petti tyttöystäviään useamman kerran kanssani.
VastaaPoistaNuo patologiset valehtelijakusipäät ei siis ilmeisesti ole mikään katoava luonnonvara. Valitettavasti niillä on ne muutamat narut, joista osaavat vetää. Kyllä sinäkin hänen piuhoistaan irti pääset. Me naiset vain ollaan sellaisia, että pitää useampaan otteeseen saada turpaansa ennen kuin tajutaan, mikä on paras ratkaisu. :D
Kiva kun kävit!:)
VastaaPoistaOn kyllä totta, että harvemmin tuollaisista miehistä mitään kokonaisvaltaista tyydytystä saa, eikä se kai ole tarkoituskaan. Musta tuntuu, että oon vihdoin irtautumassa siitä "vielä kerran" -ajatuksesta. Voi olla tosin, että vain siksi että on nyt vähän muuta ajateltavaa ;)