perjantai 8. huhtikuuta 2011

Uusissa pyörteissä

Mun on kyllä ihan turha valittaa, että ois tylsää eikä mitään koskaan tapahdu mulle ja miksei mitään säpinää ikinä. Ihan turhaa. Lähinnä tuntuu, että tapahtuu vähän liikaakin... ;)

Kerran vielä kuulin tuosta varatusta miehestä: viestitti joku ilta, että oonko menossa ulos. En ollut menossa. Olisi sitten halunnut tulla moikkaamaan. Vastasin, ettei se olis ehkä hyvä idea. Oli samaa mieltä. (huokaus)

Jos mun tyttöpuolisella kaverilla olisi jotain sutinaa jonkun miehen kanssa, se mies olisi sitten poissa mun listalta. Toisin sanoen, en harrastaisi miesten kierrätystä kavereiden kesken. Se olisi jokseenkin outoa. Toisaalta, oon myös sitä mieltä, että jos ois oikeen vahvoja tunteita, ei niitä pitäis myöskään kieltää. Eli... ehkä en ookaan kovin jyrkästi mitään mieltä tästä, mut kuitenkin...
Niin, tuo nyt oli lähinnä esipuhe siihen, mitä aion kertoa seuraavaksi. Eilen oli taas pienen rentoutushetken aika, eli siis 'party party' :) Olin jo etukäteen pyörittänyt päässäni ajatusta, että voiskohan mun ja erään fiksun herran välillä olla jotain... Kyseessä on mies samasta kaveripiiristä sen varatun tyypin kanssa. Tunnetaan siis toisemme jollain tasolla, ollaan juteltu useempaan otteeseen lyhyesti ja näin, muttei koskaan mitään kovin ihmeellistä tai syvällistä. Tuskin tiedän siitä mitään kovin tärkeää infoa. Varsinkin tässä viimeisen viikon aikana ollaan kuitenkin sattumalta törmätty merkillisen useaan otteeseen. Ehkä juuri sen vuoksi olen alkanut ajatella häntä enemmän ja nähdä hänessä 'potentiaalia';) (kuulostaapa romanttiselta...)

Eilinen baari-ilta meni siis jotakuinkin niin, että aluksi minä ja ystäväni tanssittiin, juotiin tinto de veranoa ja tsekkailtiin ympäristöä. Jossain vaiheessa fiksu ja kaverinsa liittyivät hetkeksi seuraan, kunnes taas kumpikin jatkoimme omilla tahoillamme. Välillä aina törmättiin ja vaihdettiin pari sanaa. Sitten kadotin sen aika pitkäksikin aikaa ja kas kummaa, juuri siinä vaiheessa viinihuurut alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa ja yhtäkkiä mun oli vaan pakko löytää se jostain ja koittaa toimisko mun viehätysvoima. Valitettavasti vihdoin kun paikallistin sen, oli se jonkun tyttösen kanssa juttelemassa enkä kehdannut mennä väliin. Itse asiassa luovutin siinä kohtaa, koska kuvittelin sen nyt löytäneen jonkun ja niin edelleen... Että se oli sit siinä ja ilta pilalla.

Vaan kuinkas kävikään:)...
Juuri kun olin luovuttanut ja ajattelin, etten enää katsokaan sinne päin (tyttöä ei kylläkään enää tässä vaiheessa näkynyt), niin fiksu kaappas mut kiinni jostain takavasemmalta ja olikin yhtäkkiä kovinkin "touchie feely". Mun kaveri löysi seuraa ja mä päädyin jatkamaan juttua fiksun kanssa... ja se juttu jatkuikin sitten koko loppuillan:)
Ja siinä kun juteltiin, yhtäkkiä se vaan suuteli mua... ja se oli tooodella mukavaa;) Olin niin iloinen, että se teki aloitteen. Kerrankin niin päin. Ja se oli jotenkin muutenkin niin virkistävän erilaista: keskittynyttä, hillittyä, intensiivistä. (No edellinen vastaava kokemus oli itseäni 7 vuotta nuoremman kanssa, että onko ihmekään jos on erilaista... ) Suutelimme vielä kerran illan aikana ja sitten suuntasimme kumpikin kiltisti omiin osoitteisiimme.

Entäs nyt sitten? 
I wish I knew... Mulla ei ole sen numeroa eikä sillä mun. Se ei myöskään harrasta verkostoitumista sosiaalisessa mediassa, joten vaihtoehdoksi jää, jälleen kerran, sattumalta törmätä siihen joku kaunis päivä. Niin tosin kävi jo tänäänkin, mutta se oli lyhyt kohtaaminen, enkä keksinyt mitään kovin rakentavaa sanottavaa. Olisi ehkä pitänyt kysyä jotain, että nähdäänkö...milloin? tms., mutta toisaalta en ole ihan varma, mitä hänestä oikein haluan, joten sain vaan sanottua hämmentyneen "nähdään!". Silmäkulmastani näin hänen jäävän vielä hetkeksi paikalleen katsomaan, kun poistuin paikalta.
Pahoittelen tätä ylipitkää ja ehkä vähän turhan yksityiskohtaista päivitystä, mutta toivon tämän jotenkin vähentävän tai helpottavan tunteiden kaaosta sisälläni...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti