Miksi on niin vaikea olla välittämättä? Haluaisin niin kovasti vaan nollata kaikki tunteet, että kaikki olisi niin kuin ennen, silloin kun en ollut kiinnostunut kenestäkään. Okei, oli ihan pirun tylsä se semmoinen olotila, mutta tämä taas on sietämätöntä. Valitettavasti tiedän tämän menevän ohi vain siten että a) tielleni osuu joku kiinnostavampi mies b) löydän tästä työkaveristani jonkun todella luotaantyöntävän piirteen tai c) aikaa kuluu... paljon.
Sitä paitsi en edes anna itsestäni mitään parasta kuvaa hänelle, koska aina kun päästään juttuetäisyydelle, menen niin lukkoon hermostuksissani etten keksi mitään sanottavaa tai se mitä sanon, on ennaltasuunniteltua ja persoonatonta. Kenen tahansa muun kanssa kyllä pystyn heittään läppää ja olemaan rento oma itseni... Niin se aina menee. Äh...
Eilenkin löi ihan tyhjää... Ja camoon, hymyilisin edes! Mutta ei...
Jollain tasolla tiedän, ettei tästä mitään koskaan tule. Enimmäkseen kuitenkin elättelen toivoa (huokaus). Onneksi huomenna mennään tyttöjen kans yöelämään. Ehkä saan vähän paremman mielen ja muuta ajateltavaa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti