sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Tyhmä

Mitä eniten häpeän itsessäni?
Tyhmyyttä.
Olen aina halunnut olla fiksumpi ja viisaampi kaikella tapaa. "Riittää, että on tervettä maalaisjärkeä", on lause, jota usein kuulee sanottavan, mutta kun minusta tuntuu etten omaa aina sitäkään... Jännitys ja hermostuneisuus hidastaa vielä enemmän järjen juoksuani, joten esmes eräästä lukioaikaisesta väittelytilanteesta on jäänyt lievä trauma jonnekin takaraivoon. Istuin siellä koko luokan edessä aivan hiljaa, vaikka tarkoitushan oli väitellä...krhm. Meitä oli siellä neljä: 2 vs. 2, mutta vain kolme puhui. Taisin saada sanottua jonkun yhden valmiiksi käsikirjoitetun kommentin ja siinä se sitten oli minun osaltani. Muistan vieläkin kahden vastapuolen tyypin tuijotuksen ja ihmetyksen, kun yksi on kadottanut puhekyvyn... Kun jännitän, päässäni ei liiku yhtään mitään muuta kuin tilanteen synnyttämä ahdistus. Se on aivan kamala tunne. Asiaa ei auta, jos kyseessä on aihe, josta en tiedä mitään ja niitähän on paljon...
Trivial Pursuittia en suostu enää nykyään pelaamaan, paitsi jos kyseessä on joku superpainostava tilanne ja on pakko. Kammoan sitä hetkeä, kun joku naurahtaa, kuinka älyttömän helppo kysymys on tulossa ja "tän sä kyllä tiedät". Mutta kun EN tiedä. Kysymys on kuitenkin jostain maailman pisimmästä joesta, jonkun leffan päänäyttelijästä tai viime vuoden miss suomesta. En todellakaan tiedä vastausta. Minulla on vastaus vain niihin, joissa annetaan vaihtoehtoja.
Minulla on monta aukkoa yleissivistyksessä, valitettavasti.
Exäni väitti aina, etten missään nimessä ole tyhmä, sillä hän ei olisi yhdessä tyhmän naisen kanssa. Uskoo ken tahtoo, mutta olihan se tavallaan kivasti sanottu.
Pelkään silti edelleen tyhmäksi leimautumista, vaikka olenkin oppinut sietämään asiaa hieman paremmin näin aikuisiällä. Töissäkin tulee välillä tilanteita, joissa tajuan olleeni tyhmä tai joku toinen huomaa sen. Silloin pitää vain koettaa unohtaa koko hetki ja ehkä oppia jotain vastaisuuden varalle.

Tuli vain mieleen tämä kaikki, kun pitäisi järjestää polttareita enkä oikein tiedä, mitä minun pitäisi tehdä ja tuntuu vaan, että mokaan koko jutun ja muut katsovat kieroon. En ole ainoa kaaso, olen se meistä, joka ei saa mitään aikaiseksi, koska ei vaan tajua. Enkä ole oikein saanut yhteyttä tähän toiseen kaasoon kunnolla. En kyllä tiedä olenko yrittänyt tarpeeksi.. Äh... täytyy ehkä yrittää vähän enemmän...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti