Kello on puoli yksitoista illalla ja tulin juuri lenkiltä.
En yleensä käy enää näin myöhään lenkillä, koska yleensä minua houkuttaa ennemmin vain jäädä lojumaan jonnekin tyynyjen syliin tai seikkailemaan blogilandiassa. Tänään tein poikkeuksen, sillä halusin vielä jotain uutta irti tästä päivästä. Halusin vielä ladata vähän energiaa itseeni huomisenkin varalle, joten lähdin ja nyt olen erittäinkin iloinen, että lähdin. Tarkoitus oli kait mennä vain rauhalliselle ajatusmatkalle itseni kanssa, kun en uskonut paljon muuhun pystyväni 1/3 Aino ihana maitosuklaata mahassani, mutta oikeastaan juoksin puolet lenkistä. Tuntui hyvältä. Kuuntelin radio Suomi poppia kehityksen aallonharjalla keikkuvasta kannettavasta radiostani ja kieltämättä oli vähän haikeat tunnelmat. Osittain ehkä melankolisen suomimusan johdosta ja osittain siksi, että lenkilläni ohitin muun muassa erään eläinkaupan, josta exäni kanssa yhdessä toimme taannoin kotiimme lemmikkiliskon, joka sittemmin jäi minun hoiviini. Melkein näin meidät nousemassa autosta ja kävelemässä käsi kädessä iloisina ja odottavaisina...
Hyvät muistot ovat niitä vaikeimpia, nyt. Enkä enää edes muista niitä huonoja hetkiä. Näin kai usein käy eron jälkeen. Muistan kuitenkin, millaista oli kun ei enää tuntunutkaan oikein miltään, kun edelleen välitti, muttei kuitenkaan tarpeeksi ja miten raskasta se kaikki oli. Muistan kaikki syyt eroomme enkä ole kertaakaan katunut sitä päätöstä. Välillä kaipaan sitä ihmistä vierelleni, mutta ehkä enemmänkin ystävänä, ihmisenä, joka tuntee minut todella hyvin. Eron jälkeen olemme tavanneet ehkä kerran, pari kuussa, enimmäkseen hoidettavien asioiden tiimoilta, mutta myös pariin otteeseen ihan muuten vain. Välillä on ollut tosi tunteikasta, kun kummallakin on jollain lailla ikävä, mutta tapaamisten jälkeen on ollut aina ihan helppo palata taas arkeen. Tiedän, että tapaamiset vähenevät ja ehkä loppuvatkin ajan kanssa ja puhelinsoitto pari kertaa vuodessa jää. Se on elämää... Haluan kuitenkin tietää, miten hänen elämänsä jatkuu. Toivon, että hän löytää jonkun ihanan, kiltin naisen ja saa toteutettua kaikki ne suunnitelmansa, mitä hänellä oli seurustelumme loppuvaiheilla. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja tiedän hänen toivovan samaa myös minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti