Nyt ketuttaa.
Koko päivä meni pilalle ja vain sen takia, etten juuri tänään osannut sanoa "Ei". Töistä kun tuli puhelu aamulla, että oonko tulossa töihin perjantaina vaiko en ja minä menin sanomaan, että voin tulla. En todellakaan ollut valmistautunut, että joku soittaisi ja kysyisi suoraan. Menin sitten ihan hämilleni enkä osannut ollenkaan ajatella. Niin käy minulle usein. En osaa tehdä päätöksiä. Minulla pitäisi aina olla mahdollisuus kysyä ensin jonkun toisen mielipidettä asiaan. Joka kerta, kun teen jonkun oman hätäisen päätökseen, menee se aivan metsään.
Niin olen siis töissä kaupan alalla, mutten kuulu liittoon. Noh, puhelun jälkeen pitkin päivää juttelin sitten ystävän ja äidin ja isän kanssa ja seikkailin nettisivuilla ja keräsin lisää taustatietoa. Lopullinen päätös on se, että soitan sinne takaisin huomenna ja ilmoitan, etten tule. Inhottavaa perua sanansa, mutta en esimerkiksi halua mitään ikäviä kokemuksia, että joku katsois kieroon tms. Ei mitään hajua, mitä olis odotettavissa. Että sitä tuntee itsensä niin tyhmäksi blondiksi tällaisina hetkinä ja varmaan sitä olenkin...
Rauhoittelin itseäni ostamalla pari toppia hulluilta päiviltä ja kaksi kevättakkia ihan muuten vaan. Toisesta, siitä joka ei oikeastaan pysy minkään mun normaalin budjetin rajoissa, ei löytynyt kuvaa, mutta tyylikäs on:) Tuo Onlyn takki on lähinnä johonkin rennonmpaan käyttöön... Olen kykenemätön laskemaan, riittääkö rahat koko kuukaudeksi näillä shoppailuilla. Olen nautiskelija, elän tässä hetkessä enkä huoli huomisesta, ainakaan raha-asioista, työasioista kylläkin ja siitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat...
Koko päivä meni pilalle ja vain sen takia, etten juuri tänään osannut sanoa "Ei". Töistä kun tuli puhelu aamulla, että oonko tulossa töihin perjantaina vaiko en ja minä menin sanomaan, että voin tulla. En todellakaan ollut valmistautunut, että joku soittaisi ja kysyisi suoraan. Menin sitten ihan hämilleni enkä osannut ollenkaan ajatella. Niin käy minulle usein. En osaa tehdä päätöksiä. Minulla pitäisi aina olla mahdollisuus kysyä ensin jonkun toisen mielipidettä asiaan. Joka kerta, kun teen jonkun oman hätäisen päätökseen, menee se aivan metsään.
Niin olen siis töissä kaupan alalla, mutten kuulu liittoon. Noh, puhelun jälkeen pitkin päivää juttelin sitten ystävän ja äidin ja isän kanssa ja seikkailin nettisivuilla ja keräsin lisää taustatietoa. Lopullinen päätös on se, että soitan sinne takaisin huomenna ja ilmoitan, etten tule. Inhottavaa perua sanansa, mutta en esimerkiksi halua mitään ikäviä kokemuksia, että joku katsois kieroon tms. Ei mitään hajua, mitä olis odotettavissa. Että sitä tuntee itsensä niin tyhmäksi blondiksi tällaisina hetkinä ja varmaan sitä olenkin...
Rauhoittelin itseäni ostamalla pari toppia hulluilta päiviltä ja kaksi kevättakkia ihan muuten vaan. Toisesta, siitä joka ei oikeastaan pysy minkään mun normaalin budjetin rajoissa, ei löytynyt kuvaa, mutta tyylikäs on:) Tuo Onlyn takki on lähinnä johonkin rennonmpaan käyttöön... Olen kykenemätön laskemaan, riittääkö rahat koko kuukaudeksi näillä shoppailuilla. Olen nautiskelija, elän tässä hetkessä enkä huoli huomisesta, ainakaan raha-asioista, työasioista kylläkin ja siitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti