...on nyt takana tuon uuden tuttavuuden kanssa. Juttu etenee aika verkkaisesti, koska ei ehditä nähdä kovin usein. Mies käy töissä ja ilmeisesti jää usein myös ylitöihin. Lisäksi hän urheilee useamman kerran viikossa ja välimatkaakin meillä on puolen tunnin automatkan verran. Sitten on vielä minun työvuoroni, jotka osuvat mihin milloinkin...
Olen miettinyt kovasti, että johtaako tämä mihinkään tai kannattaako jatkaa. Eniten mietin sitä, että olemmeko liian erilaisia elämäntavoiltamme... Syitä on useita:
- Minä viihdyn aika paljon kotona, TV:n ja tietokoneen ääressä. Käyn lenkillä tai jumpassa vapaapäivinä tai -iltoina, ts. silloin kun aikaa ja energiaa on runsaasti. - Mies katsoo TV:stä vain elokuvia tai urheilua. Töistä tultuaan, syö ja lähtee urheilemaan.
- Opiskelen edelleen, asun vuokrayksiössä, eikä minulla ole ylimääräisiä varoja. - Mies on valmistunut kuusi vuotta sitten, käy töissä ja asuu omassa asunnossaan.
- Vakavin suhteeni on se edellinen, joka kesti kolme vuotta. - Miehen edellinen kesti 10 vuotta ja olivat kihloissakin useamman vuoden.
Minulla on tapana miettiä liikaa ja aliarvioida itseäni. Noita syitäkin löytäisin varmasti vielä lisääkin, mutta ehkä palaan niihin jossain myöhemmässä vaiheessa...
En osaa vieläkään sanoa tuosta miehestä oikein mitään... Sen verran minua nyt ainakin kiinnostaa, että haluan häntä vielä tavata, mutta enemmästä en sitten tiedä. Johtuisiko siitä, että tähän mennessä on vain kerran halattu ja muuta kontaktia ei ole ollut... Jaa-a.... Haluaisin vaan päästä jo eteenpäin. Inhoan näitä ensimmäisiä treffejä, kun en osaa olla täysin oma itseni ja olen ihan liian hermostunut. ...Ja toinen katsoo koko ajan silmiin. Koko ajan!!! No, kumpi on parempi, että toinen katsoo silmiin vai se kun minä tuijotan pöytää..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti