Huolestuttavia merkkejä ilmassa

No joo, voi hitto. Ruokahalu on kadonnut eikä ees suklaata tee mieli. Jännitys päällä koko ajan, vaikka en ees näe sitä nyt ties koska seuraavaksi!? Keskittymiskyky pyöreä nolla.

Naurettavaa, että yritän olla ihan 'cool' ja että minulle on muka ihan sama miten tämä juttu päättyy. En oleta enkä odota mitään. Niinpä niin.

Toinen yö kaksin

Toinen yö saman miehen kanssa.

En tiedä, miten tässä käy, mutta aavistan että huonosti - minulle.

Ärsyttävää, että alkoholi on puurouttanut kaikki keskustelut, joita kävin hänen kanssaan. En ihan muista... Sitä paitsi yhtään mitään ei olisi tapahtunut viime yönä ellen minä olisi mennyt tarttumaan häntä hihasta ja puhumaan asioista (ainakin lähes) niiden oikeilla nimillä. Oltaisiin oltu niin kuin ennenkin ja ehkä se ensimmäinen yökin olisi ajan kanssa unohtunut.

Muistan kyllä, että hän vastasi kaikkiin kysymyksiini: "En tiedä." tai "En nyt vaan oikeasti pysty antaa mitään vastausta." Oli pahoillaan, että minä olen joutunut tällaiseen tilanteeseen. En ole ihan varma edes siitä, mikä tuo "tilanne" on. Itse olen kuitenkin itseni siihen laittanut - ei hän. Joo tiedän, että tämä kuulostaa hyvin epämääräiseltä ja epäilyttävältä, mutta siitä huolimatta en halua vielä karata. Yö oli jälleen parasta pitkään aikaan. Eikä pelkästään hyvää seksiä, vaan se on niin huomaavainen ja kiltti. Sehän siitä tekeekin vaarallista, että tässä voi vaikka vahingossa ihastua... Ei kyllä todellakaan kannattaisi.

Yksi yö kaksin

Kun jostakusta tulee yhtäkkiä sinkku, minä olen siellä samantien kärkkymässä ja saalistamassa :) Onkohan se jo vähän noloakin? Olenko vähän liian itsestäänselvä tapaus?

Aivan sama. Tiedättekö mitä on olla koko ajan yksin? Syvällä sisällä kasvaa aivan mieletön tarve ja kaipuu. Sitä ei sammuta mikään elokuvien tarjoama romantiikka tai suklaa. Niin... Kaaduin siis jälleen erään työkaverin syliin. Samassa työyhteisössä ollaan oltu jo pari vuotta, mutta en ole koskaan ajatellut hänestä mitään siinä mielessä. Johtunee ehkä ihan siitäkin, että hän on ollut koko ajan varattu. Vaan eipä ole enää. Ei minun ollut kyllä ensin tarkoitus häntä mitenkään alkaa iskeä, mutta jossain vaiheessa tuntui, että vaihdetut katseet olivat jotenkin erilaisia kuin myös juttujen sävy. Yksissä bileissä käsi kävi lanteilla ja siitä se ajatus taisi villiintyä... Nyt viimeksi samassa porukassa vietetty ilta päättyikin sitten minun luokseni. 

Jokin sisälläni pyysi olemaan sekaantumatta tähän kuvioon, mutta miten sanoa ei, kun kerrankin tuntee olonsa halutuksi?! Yö ylitti odotukseni ja mies oli vielä niin kohtelias ja kiinnostunut minun toiveistani. Mitään ei tapahtuneesta puhuttu jälkikäteen enkä ole nyt kuullut hänestä. Olen lomalla, joten ei nähdä kai hetkeen. Ehtii vähän sulatella. Tuskin siinä mitään sen enempää oli kuin se yksi yö. Toivon vaan, että kerrankin osattaisiin välttää se vaivaantuneisuus ynnä muu. Jää nähtäväksi.

Yksin olet sinä ihminen

Kuten minua fiksummat lukijani varmaan jo ymmärsivät tuosta edellisestä tekstistä, ei tämä treffiseuralaiseni tosiaan ollut niin kiinnostunut minusta. Ei hänestä mitään kuulunutkaan treffien jälkeen, vaan minä sitten lopulta laitoin (taas) viestin. Vastaus oli jotain "ei ole sinustakaan kuulunut" -shaibaa. Pistettiin juttu purkkiin sitten muutamalla ystävällissävytteisellä viestillä. No ei siinä totta puhuen tainnut mitään salamoita välähdelläkään, mutta toisaalta tietääkö sen aina ensi hetkestä lähtien?

Kyllästyttävää, mutta tätä on sinkkuelämä: epävarmaa treffailua.

Saavutin erään ison urheiluun liittyvän tavoitteeni viikonloppuna. Olisin toivonut, että joku olisi sen jakanut kanssani. Että joku olisi onnitellut minua ja seissyt kannustamassa. Että joku olisi halannut maalissa, kun kyyneleet nousivat silmiin rankan suorituksen jälkeen.

Vaan eipä ollut ketään. Noh, olin siinä kuitenkin minä itse edelleen taputtamassa itseäni olkapäälle ja olin ylpeä.

Toiset treffit ei kerro vielä mitään

Niin minähän pistin viestiä tyypille vihdoin kolme ja puoli päivää odoteltuani. Olisi kai pitänyt heti treffien jälkeen laittaa, mutta se hetki sitten livahti ohi, aika meni eteenpäin ja kuvittelin tosiaan hänen ottavan yhteyttä. Näköjään olen vain liian vanhanaikainen ajatuksineni ja odotteluineni, koska hän kuitenkin vastasi melkein heti. Oli kuulemma luullut, että mulla ei ollut ollut kovin kivaa, kun olin sitä peliä joutunut katsomaan koko illan. Äh ja pöh! Mitä sitten?! Olisi hän nyt voinut kokeilla kepillä jäätä, että jospa olisikin tulkinnut ajatukseni väärin. No onneksi minä tein niin. 

Eilen oli toiset treffit. Että on vaikea tietää, mitä niistä voisi sanoa... Katottiin leffaa hänen luonaan (taas), oli ihan mukavaa, kunnes leffan jälkimainingeissa kumpikin alkoi kai väsyä ja jutut harveni aika pahasti. Olisi pitänyt tehdä jotain aktiivisempaa, mutta kun ilma oli sateinen ja blaadiblaa. Mulla ei ole harmainta aavistustakaan onko se ees kiinnostunut!!! Tuskinpa itsekään silti mitään kovin selkeitä viestejä välitän, mutta yritin sentään ehdottaa jotain seuraavaa tapaamista. No hänelle ei tietenkään sopinut ja se jäi siihen. Eli hän ei tullut yhtään vastaan, kiitos vaan. En nyt sitten tiedä oliko tämä tässä vai onko hän vain vieraantunut deittailun maailmasta ja kirjoittamattomista säännöistä.

Pakko myöntää, että toivoisin hänen antavan tälle vielä mahdollisuuden. Vaivun muuten totaaliseen epätoivoon minkäälaisen ihmissuhteen suhteen. Oikeesti. Olin sitä paitsi jo ihan valmis jäämään yöksi, vaikkei olla edes koskettu toisiimme tapaamishalauksen jälkeen. Joo, yritän vähän rauhoittua. Onneksi en sentään vihjaillut mitään...

Tänään täällä

"It's alive! It's alive!"

Jep, täällä ollaan. Melko hämmentävää ja jokseenkin noloa, etten ole kirjoittanut edes tämän vuoden puolella viestin viestiä. Anteeksi pyydän niiltä, jotka vielä muistavat blogini ;) :)

Syy hiljaisuuteen on se, että marras-maaliskuussa ei tapahtunut YHTÄÄN MITÄÄN!!! "Mitäs sun miesrintamalle kuuluu?" "No onks jotain miesjuttuu ollu?" - Ai siis mille? Niin ja siis mitä? Talvi oli hiljainen ja pysähtynyt tila. En edes jaksanut yrittää mitään itselleni kehittää. Baareissa jos kävin, oli jonkun pirskeet tai olin muuten vain liikkeellä porukalla, enkä nähnyt mitään syytä olla haku päällä. Ei siis tapahtunut mitään. Suurimman osan ajasta kait istuin kotona. Ei silloinkaan tapahtunut mitään (kuinka yllättävää).

En viitsi edes palata edelliseen postaukseeni. Kuulostaa melko kaukaiselta ja irrelevantilta tarinoinnilta. Kerron siis ainoastaan, missä mennään nyt:

Olin pari päivää sitten treffeillä!!! uuuuuUUUuuuUuu...

Menin siis vihdoinkin (tai no koko ajanhan olen siellä roikkunut) sinne nettiin ja päätin, että jollekin pitää kirjoittaa. En voi olla tämmöinen yliolento, jolle ei muka kelpaa kukaan. Herää!! Viikon, parin viestittelyn jälkeen tapasin tämän nuoren miehen livenä. Juotiin yhdet (alkoholittomat) baarissa ja mentiin hänen luokseen katsomaan Suomen peliä :-) Ei todellakaan siis ole tapana mennä kenenkään luokse ekoilla rehveillä, mutta kaveri oli hyvin sympaattinen ja normaali ja ilmeisen halukas näkemään illan pelin (joka oli unohtunut treffejä sopiessa), joten siellä sitä sitten oltiin. 

Ilta oli kaikkiaan oikein mukava; meillä riitti keskusteltavaa suurimman osan ajasta ja paljon yhteistäkin löytyi. Mies oli myös aika hyvännäköinen, tai ainakin oli ruskeat silmät, sopivasti enemmän pituutta kuin minulla ja ihan hyvä kroppakin. Silti en osaa sanoa, että sytyttikö... Jännitti kyllä ja näin pois päin, mutta vähän avoimeksi jää vielä tämä kysymys. Toisaalta voi olla, ettei tarvitse sitä sen enempää miettiäkään, mikäli miehestä ei enää kuulu mitään, heheh. Hänestä ei nimittäin ole vielä mitään kuulunut. Jäin siihen käsitykseen, että meillä oli ihan kivaa ja heitin lähtiessä jotain epämääräistä: "varmaanki vielä palaillaan" -shaibaa. Olinkohan liian epämääräinen siinä hermostuksissani? Luuleeko hän, etten ehkä haluakaan enää nähdä? Vai eikö hän sitten ollutkaan kovin kiinnostunut?

Höh.. Pitäisiköhän laittaa itse jotain viestiä..? Äh, kaipaisin kyllä vähän sitä fiilistä, että joku olisi viitseliäs minun suuntaani. Yritän välttää sitä roikkumisefektiä, johon aina jossain vaiheessa näytän sortuvan.

Katsellaan.

Junnu ja Tikru :)

Junnusta kyseltiin, niin todettakoon että hän on jälleen näköpiirissä. Siis meillä ei ole mitään meneillään, mutta pyöritään samoissa ympyröissä. Aluksi vähän välttelin häntä, mutta tänään viimeksi totesin että juttelu hänen kanssaan sujuu ihan normaalisti. Ehkä minulla ei sitten ole tosiaan mitään suurempia tunteita häntä kohtaan, niinkuin jo aiemmin epäilinkin. Ainoastaan se, että kaikki tietävät meistä saa minut vähän hämilleen ja käyttäytymään viileämmin häntä kohtaan kuin haluaisin. Tunnen liikaa uteliaita silmäpareja ympärillä.

Noniin, älkää nyt naurako tai ärsyyntykö, mutta nimeän tämän uuden jännän miehen Tikruksi, koska jokin outo nimi piti löytää. Hän on sen verran erilainen, kuin miehet joista normaalisti kiinnostuisin. No eipä hänestäkään mitään uutta sanottavaa. Tai no jotain sentään... Yhtenä päivänä hän avasi eräänlaisen facebook-keskustelun kanssani, mitä ei siis ole ikinä tapahtunut. Siis sisällössä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin... Niin ja selvästi hän yrittää avata keskustelua kanssani tai päästä mukaan keskusteluun, jos sellainen hetki vain tulee kohdalle. Kaiken tämän voi kuitenkin myös laittaa kaveruuden piikkiin. Ollaan nyt oltu parissa bileissä ja keskusteltu enemmän, niin on myös ihan luonnollista että hän haluaisi jutella kanssani. Niin että enpä vedä tästä mitään johtopäätöksiä (hahahah... enpä.).