Kuten minua fiksummat lukijani varmaan jo ymmärsivät tuosta edellisestä tekstistä, ei tämä treffiseuralaiseni tosiaan ollut niin kiinnostunut minusta. Ei hänestä mitään kuulunutkaan treffien jälkeen, vaan minä sitten lopulta laitoin (taas) viestin. Vastaus oli jotain "ei ole sinustakaan kuulunut" -shaibaa. Pistettiin juttu purkkiin sitten muutamalla ystävällissävytteisellä viestillä. No ei siinä totta puhuen tainnut mitään salamoita välähdelläkään, mutta toisaalta tietääkö sen aina ensi hetkestä lähtien?
Kyllästyttävää, mutta tätä on sinkkuelämä: epävarmaa treffailua.
Saavutin erään ison urheiluun liittyvän tavoitteeni viikonloppuna. Olisin toivonut, että joku olisi sen jakanut kanssani. Että joku olisi onnitellut minua ja seissyt kannustamassa. Että joku olisi halannut maalissa, kun kyyneleet nousivat silmiin rankan suorituksen jälkeen.
Vaan eipä ollut ketään. Noh, olin siinä kuitenkin minä itse edelleen taputtamassa itseäni olkapäälle ja olin ylpeä.
Noh, oma onnittelu nyt ainakin on vilpitön ja ymmärtää saavutuksen tärkeyden. Muilta sitä ymmärrystä ei välttämättä saa.
VastaaPoistaOnnittelut kuitenkin, vaikka en edes tiedä sen tarkemmin mistä on kyse. Joka tapauksessa on hienoa, jos ihminen saavuttaa itselleen asettaman tavoitteen.
Kiitos Tapsa! Elämä on täynnä tavoitteita. Asetin itselleni viimein sellaisen, että tiedän voivani päästä siihen. Kaikki muut tavoitteet ovat epämääräisiä ja kaukaisia enkä ole niihin vielä valmis. Tarvitsin tätä tähän väliin.
VastaaPoista