Kun jostakusta tulee yhtäkkiä sinkku, minä olen siellä samantien kärkkymässä ja saalistamassa :) Onkohan se jo vähän noloakin? Olenko vähän liian itsestäänselvä tapaus?
Aivan sama. Tiedättekö mitä on olla koko ajan yksin? Syvällä sisällä kasvaa aivan mieletön tarve ja kaipuu. Sitä ei sammuta mikään elokuvien tarjoama romantiikka tai suklaa. Niin... Kaaduin siis jälleen erään työkaverin syliin. Samassa työyhteisössä ollaan oltu jo pari vuotta, mutta en ole koskaan ajatellut hänestä mitään siinä mielessä. Johtunee ehkä ihan siitäkin, että hän on ollut koko ajan varattu. Vaan eipä ole enää. Ei minun ollut kyllä ensin tarkoitus häntä mitenkään alkaa iskeä, mutta jossain vaiheessa tuntui, että vaihdetut katseet olivat jotenkin erilaisia kuin myös juttujen sävy. Yksissä bileissä käsi kävi lanteilla ja siitä se ajatus taisi villiintyä... Nyt viimeksi samassa porukassa vietetty ilta päättyikin sitten minun luokseni.
Jokin sisälläni pyysi olemaan sekaantumatta tähän kuvioon, mutta miten sanoa ei, kun kerrankin tuntee olonsa halutuksi?! Yö ylitti odotukseni ja mies oli vielä niin kohtelias ja kiinnostunut minun toiveistani. Mitään ei tapahtuneesta puhuttu jälkikäteen enkä ole nyt kuullut hänestä. Olen lomalla, joten ei nähdä kai hetkeen. Ehtii vähän sulatella. Tuskin siinä mitään sen enempää oli kuin se yksi yö. Toivon vaan, että kerrankin osattaisiin välttää se vaivaantuneisuus ynnä muu. Jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti