keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Ihan kuin ikävä

"Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois,
yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois."

En ole kuullut Joonatanista loman jälkeen, paitsi sen verran että hän lähetti kutsun via facebook tupareihinsa ensi kuussa. Pitäiskö sinne sitten oikeasti mennä?! Tiedän, että haluaisin mennä mutta ollakseni rehellinen itselleni pitää myöntää, että menisin vain nähdäkseni Joonatanin koska on ikävä. Ehkä jopa toivoisin hiljaa sisälläni, että hän kohtelisi minua muuna kuin kaverina, että hän pyytäisi jäämään... Miksi menisin sinne satuttamaan itseäni lisää??? Onhan tässä toisaalta vielä aikaa miettiä. Mitä vain saattaa tapahtua, joka vie tuotakin päätöstä suuntaan tai toiseen. Jos en muuta tekisi, niin ainakin ottaisin selvää ensin Joonatanilta onko hänellä mahdollisesti joku uusi siellä kiikarissa. Jos näin olisi, päätös osallistumisesta olisi niin pirun helppo tehdä.

tämä tunne - kuin tikku ihon alla, joka koko ajan tuntuu eikä lähde millään pois, ei ainakaan kokonaan.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Maassa

Miten voivat kaksi päivää erota toisistaan niin paljon? Eilen olin niin positiivinen ja vielä aamullakin, mutta nyt olo on taas suorastaan ihan p***a. Kyllä. Syitä on tasan kaksi: olen syönyt koko päivän tauotta ja lähetin Joonatanille viestin, johon en ole saanut vieläkään (no **ttu ylläri pylläri) vastausta. En tiedä johtuuko syöminen osittain tästä Joonatansotkusta vai muuten vaan, mutta ei se ainakaan oloa paranna. Miksi en ikinä tajua, että liikunnasta tulisi paljon todennäköisemmin parempi mieli???! Eikun aina pitää haalia itselleen hiilarimorkkis vielä kaiken hyvän lisäksi. Hienoa cioccolata. Ja ei, en lähettänyt mitään säälittävää aneluviestiä Joonatanille tai muutenkaan mitään ihme tunteenpurkaussälää, vaikkakin häivähdys jälkimmäistä on luettavissa rivien välistä... Eieieieieieiieieieiieieieeii! Mä en suostu takertumaan! Heti lomalta palattuani puran kaiken urheiluun. Se on pyhä lupaus! Mutta sitä ennen saan olla hetken vähän surullinen, yksinäinen ja plösö.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Ups & downs

**tut mitään Joonatania tässä oo satuttamassa, ku itseäni vain. Tai en mä nyt tiedä sattuko se varsinaisesti, mutta vähän kyllä tais kirpasta ku kyyneleetki kerran nous silmiin. Pistin näet tuossa muutama päivä sitten tekstaria sinne päin, että on mies ollut jonkin verran mun mielessä tässä ja oon nyt vähän pihalla. Joonatan sitten vastas jonkun 12 tunnin miettimisen jälkeen (miten miehet ei tajua, että tollaseen viestiin pitää vastata HETI!!!???), että oli itsekin miettinyt meitä, mutta päätynyt sellaseen ratkaisuun, että haluais edelleenkin pitää mut ihan kaverina. Mähän en nimenomaan ollut saanut päässäni aikaiseksi mitään lopputulemaa, mutta noh... kai mä vähän haaveilin jostain yhdessäolon uudelleenlämmittelyistä. Järki kyllä koko ajan sanoi, ettei siitä mitään tulisi kuitenkaan pitkällä tähtäimellä. Ja ihan rehellisesti olen sitä mieltä, että tämä on oikea ratkaisu, vaikkei se olekaan sitä mitä halusin. Saa nähdä, miten onnistutaan olla pelkkiä kavereita. Yhdessä yöpymiset pitää jättää väliin tai muuten tuun hulluksi.

Mun vanhenemista on tässä juhlittu pariinkin otteeseen, eli paljon mukaviakin hetkiä on mahtunut viime päiviin :) Ei sillä, että se vanhenemisosuus olisi kovin mukavaa... Tosin lohduttaa erittäin paljon tieto siitä, että en näytä ikäiseltäni. Eräs miespuolinen työkaverikin oli veikannut minua '90 vuonna syntyneeksi, tai ehkä '91? vaiko '92? ahahahhaha....Joo, läheltä liippaa, *tirsk ;) Henkilöllisyystodistusta multa kysytään lähes joka kerta, kun ostan vaikka viinipullon tai baarin ovella. Eipä siinä... Okei, oonhan mä luonteeltanikin vähän ehkä lapsellisempi kuin mitä tässä iässä pitäisi (?), enkä tiedä onko se sitten taas niin hieno juttu, mutta en voi olla muuta kuin oma itseni. Iästä puheen ollen - ehkä ensimmäisen kerran elämässäni teki mieli valehdella ikäni lauantaina baarissa, kun olin tanssilattialla erään tosi söpön ja mukavan tuntuisen poitsun kanssa ja kaikki meni hyvin, kunnes sain kuulla hänen olevan 22-vuotias. Nouuuuuuu!!!! Ja mun irvistyksen jälkeen sen oli tietty pakko kysyä mun ikää ja... sitten oli vaan todettava, et hyvät jatkot, tää ei nyt toimi. :( Mä en nyt etsi mitään 'toy boy'ta. Mutku se oli niiii söpööö....Prrrse.

Nyt alkoikin sitten töistä mun talviloma ja muutaman päivän päästä lähden käväsemään Italiassa!!!! Jeee!!! On se elämä sittenki vaan ihanaa, vaikka nää miesasiat vähän tökkiikin.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Sisäistä kamppailua

On ehkä hyvä, että tiedossa on nyt kaikenlaisia pippaloita mun synttäreistä työpaikan juhliin ja siinä välissä pieni lomareissu ulkomaille. Vähemmän mahdollisuuksia tavata Joonatania, vähemmän tilaa ajatella Joonatania. Ei hitto! Pelkään, että oon jollain mystisellä tavalla ihastunut siihen uudelleen. Ei näin voi oikeesti käydä! Ne muutamat päivät ja yöt, mitä tässä ollaan nyt vietetty yhdessä on vaan olleet paljon rennompia kuin silloin viime vuoden puolella. Minähän ajattelin, että tässä ollaan ihan oikeasti vain kavereita eikä siis tarvitse niin panostaa siihen, että olisin jotain enemmän kuin mitä oikeasti olen ja siispä olen ollut ihan vain oma itseni ja saanut täten myös enemmän irti Joonatanista. Olen uskaltanut sanoa, mitä ajattelen ja kommentoida, jos hän on tehnyt jotain outoa. Ehkä hänellekin on käynyt sama ilmiö, koska hän ei ole ollut ollenkaan niin hiljainen tai hukkunut omiin maailmoihinsa. 

En uskalla kysyä, miltä tämä hänestä tuntuu (ellen sitten jo kysynyt silloin yöllä humaltuneena). Itsestäni osaan sanoa sen verran, että nuo muutamat yhteiset yöt eivät ole edustaneet arkea. Se olisikin sitten taas aivan eri asia. Ennen kuin alan kuvitella, että tässä olisi jotain enemmän, pitää oikeasti miettiä. En halua satuttaa Joonatania... enkä itseäni. Ja pitää muistaa, että kuvioon kuuluu myös Juniori ja tuntuu, että olen sulkenut sen asian kokonaan mielestäni.


Ajattelen Joonatania ihan koko ajan. Eilenkin oli pakko lähettää sille joku turha viesti, että saisin kuulla siitä jotain. Mutta pitää kai yrittää ottaa etäisyyttä, eihän ns. fuck buddies mitään kuulumisia toisilleen viestittele.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Tunteet

Ei, en voi vieläkään kirjoittaa tunteista mitään. Ne on sievänä sillisalaattina jossain tuolla sisimmässä. Eilen oli tosiaan baari-ilta ja - lyhyestä virsi kaunis - sen sijaan, että oisin lähtenyt sieltä kotiin otinkin taksin Joonatanille. Lähdin vähän huonoissa fiilareissa baarista, joten ei tosiaan hotsittanut mennä yksin kotiin surkeilemaan. Joonatankin oli vähän huppelissa, joten hyvinkin rennosti juteltiin kaikenlaista tästä meen säätämisestä, mutta hitto vie ku en oikein muista että mitä. Muistan kysyneeni, että kumpaa tässä sitten tulee sattumaan ja hän vastasi että molempia...

Pakko kai myöntää, että pelottaa vähän että noissa sanoissa on jotain totuutta takana. Pelottaa nämä tunteet, joista en nyt halua puhua...

lauantai 18. helmikuuta 2012

kaveri + kaveri + (sensuroitua) = ?

Mmh... ja hupsista.

Viime kirjoittelun jälkeen kävin sitten Joonatanilla kylässä: tehtiin ruokaa, katottiin leffa ja jäin yöksi. Oli todella mukava ilta. Joonatan ei olisi tahtonut ollenkaan nukkumaan, joten valvottiin jutellen johonkin aamuneljään asti ja Joonatan kerto mulle niin paljon henkkoht asioita, että huhhuh. Siinä vaiheessa huomasin, että toinen nukahtaa hetkenä minä hyvänsä enkä voinut enää estää itseäni kysymästä, olisiko kuinka epäsopivaa jos halaisin häntä... Loppuyön Joonatan sitten silitteli vatsaa, kylkiä ja lantiotani niin, etten yksinkertaisesti kyennyt nukkua tai ehken vain halunnut nukahtaa, koska se oli NIIIIN ihanaa!!!:) Noh, tätä seurasi pitkästä aikaa vaikein työpäivä ikinä, kun olin ihan 'fucked up', ahdisti, jännitti, vatsa kramppas ja sydän löi sataa koko päivän enkä tiennyt mitä ajatella. Tunne ei juurikaan helpottanut sillä, että sain Joonatanilta viestin, jossa tämä pyysi mua saunaan vielä samana iltana. 

Ensin mietin, että pitäisiköhän olla menemättä tai ainakin kirjoittaa viestiin, että oli vähän liian kivaa ja jotain, mutta sitten ajattelin että hitto mitä shaissee ja asioiden suurentelua taas - "Joo, voin mä tulla."
Mäkin olin siihen mennessä vähän rauhottunut. Käytiin saunassa. Suomessahan on ihan normaalia, että tyttö ja poika, jotka ovat vain kavereita keskenään menevät saunaan kaksistaan, hih:) No joo, siitä sitten suoraan nukkumaan ja tällä kertaa oikeesti suhteellisen ajoissa, ehkä jo ennen kolmea. Teki niin paljon mieli mennä kiinni toiseen, että se tuntu melkeen pahalta, mutta en tehnyt mitään, koska ei toinenkaan tehnyt ja vähän jännitti mitä siitä seuraisi ja olisiko se kuitenkaan ihan ok jatkaa sillä linjalla. 

Aamulla kestin vielä muutaman torkutusherätyksen verran, kunnes sen viimeisen kerran kun Joonatan vielä palasi nukkumaan kiedoin käteni hänen ympärilleen (kuin ohimennen..). Jossain kohtaa Joonatan lähti suihkuun, jonka jälkeen palasi vielä viereeni *quote: "näytät liian houkuttelevalta siinä". Tässä vaiheessa hänen olisi pitänyt olla jo suurin piirtein matkalla töhin...
Taas halailtiin ja siliteltiin aina siihen asti, kunnes Joonatanin itsehillintä ilmeisesti petti (mikä on SUPERyllättävää, koska hän ei juuri ikinä kykene tekemään aloitteita) ja noh... loppu onkin aika helppo arvata ;) .

Tänään tämä tytsi lähtee vähän viihteelle, joten jatkan myöhemmin tänhetkisistä tuntemuksista, jos niistä nyt jotain selvää ottaa... Hauskaa ja yllätyksellistä viikonloppua kaikille!!!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Tuskaa ja jumitusta niin monessa mielessä

Koska mut on niin älyttömän helppo houkutella kaikenlaisiin projekteihin mukaan, innostuin tietysti myös Jennyn blogissaan mainostamasta 30 päivän Bodyrock reenihaasteesta. Ja vaikka nyt on ihanan raukea ja rentoutunut olo, niin äsken kävin varmasti lähellä tuonelan portteja. Voi tuska!!! Vähänkö olen huomenna jumissa. Oi kyllä! Huvitti myös, kun tämän päivän (eli 2nd day workout) treenin vetäneillä oli mennyt siihen aikaa puol tuntia ja meitsi puhkui täällä TUNNIN sen parissa. Että sellasessa kunnossa ollaan, ahahhaha...
Joo, pakko tehdä jotain, kun vaikka kuinka yritän rakastaa kroppaani sellaisena kuin se on, niin eihän siitä vaan mitään tuu. Täytyy pitää ittensä kuosissa, ettei lässähtäminen ala näkyä itsetunnossa ja siis ulospäin. Se ei nyt oo ollenkaan toivottavaa.
Tänään moikkasin Juhaa. Wow, on se suurta (älkää yhtään naurako siellä!) :-b

Olin myös kahvilla kirjastopojan kanssa - taas.

JA Joonatan ehdotti taas fasarissa, että tehtäis jotain lähipäivinä. Aloin melkein miettiä, että onkohan tämä kaveruus nyt ihan viisasta, mutta höh, miksei? Kummallakin on tylsää ja yksinäistä ja tuskin kukaan käy kenenkään iholle kumminkaan. Toivotaan vaan, että minä pystyn hillitsemään itseni, ähähähähhä :-D

Hemmetin gradu ei kyllä etene yhtään mihinkään :( ja se olisi ainoa asia, jonka ihan oikeasti pitäisi edistyä johonkin. Voi kettu.