keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Ihan kuin ikävä

"Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois,
yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois."

En ole kuullut Joonatanista loman jälkeen, paitsi sen verran että hän lähetti kutsun via facebook tupareihinsa ensi kuussa. Pitäiskö sinne sitten oikeasti mennä?! Tiedän, että haluaisin mennä mutta ollakseni rehellinen itselleni pitää myöntää, että menisin vain nähdäkseni Joonatanin koska on ikävä. Ehkä jopa toivoisin hiljaa sisälläni, että hän kohtelisi minua muuna kuin kaverina, että hän pyytäisi jäämään... Miksi menisin sinne satuttamaan itseäni lisää??? Onhan tässä toisaalta vielä aikaa miettiä. Mitä vain saattaa tapahtua, joka vie tuotakin päätöstä suuntaan tai toiseen. Jos en muuta tekisi, niin ainakin ottaisin selvää ensin Joonatanilta onko hänellä mahdollisesti joku uusi siellä kiikarissa. Jos näin olisi, päätös osallistumisesta olisi niin pirun helppo tehdä.

tämä tunne - kuin tikku ihon alla, joka koko ajan tuntuu eikä lähde millään pois, ei ainakaan kokonaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti