Tähän päivään jaksoin, sitten oli pakko laittaa viesti, ihan vaan tyyliin: "Mitä kuuluu?" Sain kaksi yhtä tylsää vastausta hymynaamoineen. Kaikki on siis hienosti (not).
Huomasin kyllä, että ainoastaan sinä ensimmäisenä iltana menimme luokseni hänen aloitteestaan. Hmm.. tai tavallaan sinä toisenakin iltana. Menin vain puhumaan hänelle, en ehdottanut mitään. Eniveis, tajuan kyllä, ettei hän halua mitään vakavaa. Jos haluaisi, hän yrittäisi edes jollain lailla lähestyä minua. Järjen ääni (juu sellainenkin on) sisälläni sanoo, että tilaisuuden tullessa minun pitää kieltäytyä, perääntyä, jättää taakseni koko homma. Se toinen ilkikurinen ääni kuitenkin nauraa räkättää päälle, etten pysty siihen, ei tule onnistumaan. Yritän olla edes kirjoittamatta viestiä, mutta hitto kun sekin on jo pirun vaikeeta! Miten kuluttavaa voi pelkkä tällainenkin "suhde" olla!? Mä oon ku iilimato, joka tarttuu kiinni heti kun vähän kättä ojentaa. Ällöttävää : /
Ei tuo ällöttävää ole. Ihan normaalia... :)
VastaaPoistaYritän kans olla kirjoittamatta mtn, mutta en osaa odotellakaan kuuluko toisesta vai ei. Tsemppiä!
Kiitos tsemppauksesta:)
VastaaPoistaSepä se, ettei malta odotella. Varsinkin kun vastaukset on aina ystävällisiä eikä ollenkaan kuulosta siltä, että se toinen olisi ihan kyllästynyt viesteihin.
Tsemppiä sinullekin viestirumbaan!