Väsyttää. Kiinnostus tehdä yhtään mitään on nolla, mutta töihin on kuitenkin mentävä ihan kohta. Ehkä lapsellista valittamista, mutta vihaan työtäni joka päivä enemmän. En jaksa yhtään sitä mielistelyä ja samojen small talk -lainien toistelua. Täytyy vaan purra huulta ja hyväksyä, että siellä ollaan jumissa vähintään siihen asti kun joskus valmistun...
Joonatan oli luonani lauantaina. Jaettiin pullo viiniä ja juteltiin kaikenlaista. Oli oikein mukavaa. Melkein rikolliselta tuntui kuitenkin se, että hänen jäätyä yöksi, nukuttiin vierekkäin eikä edes hipaistu toisiamme paitsi ehkä vahingossa. En halunnut loukata tai aiheuttaa outoa tilannetta hyökkäämällä kimppuun, kun kerran joskus silloin erotessa olin jotain ehdotellut eikä hän halunnut lähteä sellaiseen mukaan. Teki niin mieli edes halata, mutta tiedän että olisin sillä vain halunnut ruokkia läheisyyden kaipuutani ja mitä se muuta olisi ketään hyödyttänyt? On se kyllä hassu mies...Välillä vaikuttaa lähinnä eksyneeltä lapselta, heh.. Hyvä tajuta vain vahvemmin, että ei me todellakaan yhteen sovittaisi, mutta mielelläni pidän Joonatanin ystävänä. Sen kanssa on niin helppo jutella.
Juhan näin eilen yliopistolla. Satuttiin samaan aikaan syömään ja istuin sitä vastapäätä niin, että meidän pöytien välissä oli yksi kokonainen pöytä. Jossain vaiheessa se tyhjeni hetkeksi ja minulla oli täysin esteetön näköyhteys Juhaan ja mitä mä teen?! No tietenkin tuijotan liioitellun keskittyneen näköisenä edessäni olevaa lehteä enkä uskalla nostaa katsetta. Just... Lupasin itselleni olla reipas ja aikuismainen tän jutun suhteen, mut enhän mä pysty. Hitto. No okei, kyllä mä pari kertaa vilkaisin, et jos se ois just sen nanosekunnin aikana kattonu muhun päin, nii oisin voinu moikata. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, joten se siitä.
Nyt on pakko tehdä viel eväät, joten palaillaan toiste asiaan!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti