Noniin.
Nyt onkin sitten rajat ylitetty Ritarin kanssa. Että ihan näin kauan halusin tutustua lisää. No OLI pAkKo! Ei pystynyt odottamaan. Kyllähän te sen tunteen tiedätte. Hipsteri aikoinaan kehtasi sanoa, että olen vaikea sillä saralla. No nyt en ollut yhtään vaikea. Yllätti minutkin, miten helposti kaikki meni ja kuinka paljon voi asiaan vaikuttaa, että pystyy rentoutumaan täysin. Hups vain, ja tähtiä sateli. Voi kun voisi jotenkin telepaattisesti sanoa hipsterille, että "kato poika peiliin".
Oli kiva yö. Puhuttiin syvällisiä ekojen treffien tunnelmista tulevaisuuden suunnitelmiin. Ritari kuuluu niihin "outoihin" miehiin, jotka haluavat puhua asioista. Hän selvästi mietiskelee ja kysyy sitten mitä minä ajattelen mistäkin. Hän on vakavissaan ja haluaa löytää ihmisen, joka tahtoo samoja asioita. Minä en tiedä, mitä häntä kohtaan tunnen. Pitäisikö jo tietää jotain? Älkää kysykö. Yritän ensin hyväksyä ja ymmärtää sen, että hän on kiinnostunut ja näyttää sen, osittain kertookin. Minä pelkään niin monia asioita tässä. Pelkään, että olen löytänyt sielunveljeni - ihmisen, joka näkee maailman kovin samalla tavalla kuin minä, joka ymmärtää minua ja jännittää samoja asioita, MUTTA minä en saakaan niitä suuria tunteita ja jonkun typerän pikkupiirteen takia en haluakaan häntä. Mielellään en edes pohtisi näitä, koska ajatuksillani vesitän jo kaiken. Yritän nauttia hetkestä ja luottaa, että kaikki menee omalla painollaan. Silti pari juttua mietityttää...
Niin kovin outo tilanne. Tämä ei perustukaan känni-iltoihin ja yön sanattomaan huumaan. Joku oikeasti haluaa olla kanssani ja minun tekee mieli perääntyä nurkkaan. En kestä! Joku on niin ihana ja minä olen tällainen hullu!
No niin. Ilmeisesti olet aika lähellä pitkän sinkkuuden ydinsyitä. Haluatko ja uskallatko oikeasti lähteä ihmissuhteeseen? Vastauksia voi mainiosti aina lykätä sillä verukkeella, ettei ole ketään kelvollista kenen kanssa yrittää.
VastaaPoistaHaluat Tapsa niin kovasti olla oikeassa tuossa asiassa, vaan en usko että kyse on siitä. Tai ainakaan tuo ei ole minun pitkän sinkkuuteni syy. Minä olen ollut kiinnostunut ihmisistä ja valmis vaikka mihin suhteeseen, mutta en ole ollut heille se oikea.
VastaaPoistaEn kyllä haluaisi olla oikeassa, ainakaan tässä asiassa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että sinä löytäisit jonkun jota rakastaa ja olisit onnellinen.
PoistaOlen vain niin monta kertaa kuunnellut tarinoita siitä "sen oikean" etsimisestä: Kuinka se on vaikeaa. Yksi sitoutumiskammon hienostunut muoto on mahdottomat ihastumiset. Ihastumalla filmitähteen (tai varattuun työkaveriin) voi peittää kammonsa, koska ei ole vaaraa suhteen realisoitumisesta. Toinen muoto on löytää aina ja kaikista jokin vika, minkä takia hän ei ollutkaan "se oikea". Ja taas voi voivotella miten se on niin vaikeaa. Vika on siis aina ulkopuolella, ei omassa itsessä.
Se, mitä olet kertonut tästä miehestä, kuulostaa hyvältä. Tässä postauksessakin viittasit lähinnä oman pääsi sisältä löytyviin mörköihin. Toivottavasti voitat ne ja uskallat ainakin yrittää. Ei se parisuhde muuten synny.
"Varattuun työkaveriin..."? Ei hipsteri ollut varattu, kun häneen ihastuin. Ihan vapaa oli tekemään, mitä tahtoo. Hän vain tahtoi ihan toisenlaisen tytön tyttöystäväkseen. Minä kun olin liian vaikea. Tai mikä ikinä se syy sitten olikin.
VastaaPoistaJoo... myönnän kyllä olevani liian vaativa miehen suhteen. Tällä hetkellä hänellä on listalla noin 150 plussaa ja yksi tai kaksi miinusta, joiden takia meinaan kadottaa sen oikean tunteen. Yritän nyt kuitenkin hillitä itseni ja katsoa vielä eteenpäin. Tiedä sitten miten tässä käy...
Aah, minä en tarkoittanut hipsteriä. Ajattelin ihan muita ihmisiä, joiden tarinoita olen kuunnellut livenä. Hipsterin tapauksessa ongelma taisi olla, että sinä olit ihastunut ja hän ei. Sekin on kyllä yksi mahdottoman ihastumisen muoto. Sellaisessa tilanteessa pitäisi osata ravistautua irti ja nuolla haavansa. Tämä uusi mies kuulostaa paremmalta siltäkin osin. Siksi olet mielestäni nyt niiden sinkkuuden perimmäisten syiden edessä. Ongelma ei ole kaikissa miehissä vaan omien korvien välissä. Toivottavasti uskallat jatkaa tämän miehen kanssa. Totta kai siinä voi käydä huonostikin, mutta aivan varmaa se on jos et uskalla. (Tämä on siis tarkoittu luettavaksi rohkaisuna ja kannustuksena.)
PoistaAhaa, käsitin väärin tuon. No joka tapauksessa en nyt allekirjoita analyysiäsi. Minä olen tarttunut kaikkiin epätoivoisiinkin tilanteisiin ja epävarmoihin oljenkorsiin siksi, että elämässäni tapahtuu jotain miehiin viittaavaa n. kahdesti vuodessa. Usein tiedän jo lähtöviivalla, että tämä ei tule päätttymään hyvin, mutta haluan silti mieluummin kokea sen kuin olla kokematta.
VastaaPoistaOngelma on siis lähinnä työkaverin sanoja lainaten siinä, että "menet töistä kotiin ja mitä sitten teet? olet kotona? ei sua kuule kukaan sieltä kotoa tule hakemaan." Kyllä minä tiedän, ettei ongelma ole miehissä, kun en niitä kerran edes kohtaa :D Ritarin tapauksessa toivon lähinnä, ettei Ritarille käy huonosti. Minä kun en tiedä ollako vai eikö olla. Tai ehkä hän yllättää ja lähteekin ensin ja sitten minä yllätyn, kun se sattuukin. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun tunteet heräävät vasta liian myöhään...