Tiedättekö sen olon, kun tuntee että on jotain hyvää käsissä eikä uskalla edes hengittää, kun pelkää menettävänsä otteensa? No nyt on juuri sellaisesta kyse.
Yritän keskittyä tähän hetkeen ja miten hyvältä tuntuu hymyillä yksinään töissä ja lenkillä ja missä vaan, kun tulee jokin mukava hetki mieleen eilisestä. Toisin sanoen, onnistuneet treffit numero 2 takana! Lounastelua ja kävelyä ympäriinsä. En muistanutkaan, että tuolla tavoin ihminen käyttäytyy halutessaan olla huomaavainen ja vain nauttia toisen seurasta. Hänen kanssaan on todella helppo olla ja jutella. Olen varmasti vähän ujompi enkä keksi aina keskustelulle alkua, mutta hän täyttää sopivasti hiljaisuuden ilman että se tuntuisi väkinäiseltä. Hän myös sanoo kehut ja hyvät asiat ääneen vaivattomasti ja ainakin viestissä kertoo, miten tykkää seurastani.
Fyysinen puoli on vielä halausasteella, mutta käy varsin hyvin minulle, että edetään kerrankin rauhassa. Vaikea yrittää estää itseään karkailemasta ties mihin tulevaisuuden haavekuviin. Varovasti haluan vain nauttia hetkestä ja tästä pienestä onnellisuuden tunteesta.
Hyvää äitienpäivä viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti